Otetaanko melikymppisen rasituksessa ilmenevä polvikipu vakavasti, jos soitan lääkäriaikaa

Vai onko ihan turhaa.

Arjessa polvi ei haittaa (siis työpaikalla ja kotona normaalit vähäiset kävelyt huoneesta toiseen jne arkiaskareet sujuu täysin kivuitta) mutta en pysty kävelemään yhtäjaksoisesti (esim lenkillä) kuin kilometrin, kun alkaa särky, ja tuntuu että polvi voi pettää alta, varsinkin sen suoraksi ojentaminen taakse askeleen lopussa tuntuu vaikealta. Ja ylipäätään kaksi-kolme kilsaa onkin maksimi, mitä siedän ja pystyn kävelemään lenkillä yhteen menoon. Ja jos kävelen sen 2 km aamulla, ei saman päivän aikana kykene toiseen lenkkiin.

Lenkin jälkeen en meinaa myöskään saada polvea koukkuun, sattuu polvitaipeeseen kun yritän taivuttaa.

Tämä vaiva ollut jo 8 kk! Olen odotellut josko paranisi itsekseen, mutta toivo siitä alkaa hiipua.

Hirveä kynnys lähteä silti lääkäriin, kun pelkään ettei oteta tosissaan. Kävelen ihan normaalin näköisesti, eikä arkiaskareissa olekaan siis mitään vaivaa eikä kipua.
Ei myöskään pyöräillessä tunnu miltään, voin polkea vaikka 50 km putkeen eikä tunnu missään.

Mutta kai 4-kymppisen vielä pitäisi päästä kävelemään enemmän kuin 1 km kivuitta?! Nyt alkaa mennä hermo...