Olen runsasuninen illanvirkku - selviäisinkö vauva-arjesta?

Samaa miettinyt. Ihmettelen, miten kukaan ylipäänsä selviää nykyajan työelämästä ja ruuhkavuosista selväjärkisenä. 

Missä isä?

Sama. Kun energiaa ei jää edes normaalista arjesta selviytymiseen. Miten tähän mahtuisi mikään vauva?

Eikö oma ongelmasi yhtään huolestuta sinua? Miten pärjäät normaalissa elämässä ja työelämässä? Yritä nyt hyvä ihminen hoitaa itsesi kuntoon ennen kuin mietit lisää ongelmia arkeesi.

Vierailija kirjoitti:

Missä isä?

Ei ole löytynyt vielä.

Ap

No minä selvisin, vaikka rankkaa olikin. Nuorena jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Missä isä?

Toivottavasti edes mahdollisella isällä on työpaikka, joten hänen juttunsa olisi nukkua ennen työpäivää. Tietenkin jos kaikki tehdään sossun avustuksella, niin eiköhän tukea saa arkeen ja juhlaankin runsain mitoin kunhan vain valittaa tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Eikö oma ongelmasi yhtään huolestuta sinua? Miten pärjäät normaalissa elämässä ja työelämässä? Yritä nyt hyvä ihminen hoitaa itsesi kuntoon ennen kuin mietit lisää ongelmia arkeesi.

En pärjääkään. Olen uupunut töissä. Olen yrittänyt saada apua vuosia, saanut mielialalääkkeitä, terapiaa yms. Mikään ei vaan auta. Johtuu kai siitä, kun ei ole ketään läheisiä, jotka välittäisivät, eikä elämälläni ole tarkoitusta. Enää ei voi vauva-asiaa viivästyttää, koska ikä tulee vastaan. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Samaa miettinyt. Ihmettelen, miten kukaan ylipäänsä selviää nykyajan työelämästä ja ruuhkavuosista selväjärkisenä. 

Normaali ihminen? Normaali ihminen selviää helposti työelämästä, lapsista, arjesta ja ihan kaikesta.

Selviät. Olen itse vastaavanlainen, samoin mies, ja kas, niin ovat kolme lastammekin. Nyt kun esikoinen on teini-iässä "ärsyttää" lähinnä se, että ennen sai kukkua myöhäisillat kahdestaan miehen kanssa, nyt tämä murkkukin venyttää iltavalvomisiaan :D

Heräilet pitkin yötä? - Tuohan on loistava tilanne vauva-arkeen, sillä vauvankin takia pitää heräillä pitkin yötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö oma ongelmasi yhtään huolestuta sinua? Miten pärjäät normaalissa elämässä ja työelämässä? Yritä nyt hyvä ihminen hoitaa itsesi kuntoon ennen kuin mietit lisää ongelmia arkeesi.

En pärjääkään. Olen uupunut töissä. Olen yrittänyt saada apua vuosia, saanut mielialalääkkeitä, terapiaa yms. Mikään ei vaan auta. Johtuu kai siitä, kun ei ole ketään läheisiä, jotka välittäisivät, eikä elämälläni ole tarkoitusta. Enää ei voi vauva-asiaa viivästyttää, koska ikä tulee vastaan. 

Ap

Älä nyt tee vauvaa tuollaiseen sotkuun, ei vauva ole mikään sinun terapeuttisi ja se, joka tykkää ja välittää sinusta. Hanki mielummin koira, mutta koirakin vain jos kykenet huolehtimaan siitä. Tuskinpa pystyt.

Vierailija kirjoitti:

Heräilet pitkin yötä? - Tuohan on loistava tilanne vauva-arkeen, sillä vauvankin takia pitää heräillä pitkin yötä.

Ai on loistava tilanne vauvaa ajatellen, kun ap:n pää ei ole terve?

Vierailija kirjoitti:

Selviät. Olen itse vastaavanlainen, samoin mies, ja kas, niin ovat kolme lastammekin. Nyt kun esikoinen on teini-iässä "ärsyttää" lähinnä se, että ennen sai kukkua myöhäisillat kahdestaan miehen kanssa, nyt tämä murkkukin venyttää iltavalvomisiaan :D

Sorry luin aloituksen huonosti. Meillä kyllä nukutaan yöt hyvin, mutta illanvirkkuja ollaan koko perhe.

Nro 10

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa miettinyt. Ihmettelen, miten kukaan ylipäänsä selviää nykyajan työelämästä ja ruuhkavuosista selväjärkisenä. 

Normaali ihminen? Normaali ihminen selviää helposti työelämästä, lapsista, arjesta ja ihan kaikesta.

Mikä on normaali? Duracell-pupu? Onhan uutisissakin jatkuvasti siitä, miten ihmiset uupuvat työelämässä ja ruuhkavuosissa ja suuri osa nuorista joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle, koska eivät pärjää nykyajan kohtuuttomissa vaatimuksissa. Aiemmin elämä oli yhteisöllisempää. Nyt vanhemmat/yh-vanhempi jätetään ihan yksin, joten ei mikään ihme, että tulee synnytyksenjälkeistä masennusta yms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä isä?

Toivottavasti edes mahdollisella isällä on työpaikka, joten hänen juttunsa olisi nukkua ennen työpäivää. Tietenkin jos kaikki tehdään sossun avustuksella, niin eiköhän tukea saa arkeen ja juhlaankin runsain mitoin kunhan vain valittaa tarpeeksi.

Mistä keksit jotkut sossut repiä tähän mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö oma ongelmasi yhtään huolestuta sinua? Miten pärjäät normaalissa elämässä ja työelämässä? Yritä nyt hyvä ihminen hoitaa itsesi kuntoon ennen kuin mietit lisää ongelmia arkeesi.

En pärjääkään. Olen uupunut töissä. Olen yrittänyt saada apua vuosia, saanut mielialalääkkeitä, terapiaa yms. Mikään ei vaan auta. Johtuu kai siitä, kun ei ole ketään läheisiä, jotka välittäisivät, eikä elämälläni ole tarkoitusta. Enää ei voi vauva-asiaa viivästyttää, koska ikä tulee vastaan. 

Ap

Älä nyt tee vauvaa tuollaiseen sotkuun, ei vauva ole mikään sinun terapeuttisi ja se, joka tykkää ja välittää sinusta. Hanki mielummin koira, mutta koirakin vain jos kykenet huolehtimaan siitä. Tuskinpa pystyt.

Koira on jo ja olen onnistunut kasvattamaan sen vanhaksi. 

Ap

Itselläni ei ole asiasta kokemusta, mutta kaverini (myös ne aiemmin aamu-uniset) ovat pärjänneet lasten kanssa ihan hyvin. Siinä joutuu laittamaan ne omat tarpeensa syrjään, kun lapsen hyvinvointi menee edelle. Toki jos onni on kovasti myötä, voi saada lapsen, joka nukkuu hyvin ja pitkiä unia. Mutta sitähän ei voi itse valita.

Hyvin selviää. Rytmität nukkumisen vauvan rytmiin. Muutenkin kysymysten asettelu ja neuvottelut on turhia, vauva määrää elämän meiningin.

Sen haluan vaan sanoa, että minulle on monesti sanottu, että minusta tulisi hyvä äiti. Olen huolehtivainen, empaattinen, ymmärtäväinen, kärsivällinen ja kiinnostunut kasvatuspsykologiasta. Sanoisin lapselle joka päivä rakastavani häntä ja hän olisi elämäni tärkein ihminen. Ap