Seurustelu alkoholistin kansssa..

Löytyykö kohtalotovereita..? Koen olevani niin yksin asian kanssa, olen jo monta vuotta seurustellut totaalisen alkoholistin kanssa ja lyönyt päätä seinään lukemattomia kertoja.. keinot loppuvat kesken kun en tiedä miten tätä enää saisi paremmaksi. Tietysti miehessä on hyviä puolia joihin rakastuin mutta tyhmyyttäni en suostunut katsomaan ”punaisia lippuja” yhtään aikaisemmin. Ajattelin että ompa ihanan miehekäs mies… kun aikaisemmat eivät olleet hänen kaltaisiaan. Treffeille mentiin päiväsaikaan kapakkaan. Syömään mentiin terassille ja illalla sitten viettämään laatuaikaa kavereiden luokse mikä tietysti tarkoitti lisää juomista. Alkuun mikään ei minua niinkään haitannut, mies oli päissään aina lemmensokaisema ja oli aika söpöä kun hän vannoi kännissä rakkauttaan. Pian kaikki kuitenkin muuttui, tietenkin. Hän alkoi jäämään kiinni valehtelusta, toistuvasti eikä se ikinä loppunut. Minä aloinkin olemaan aina huonompi kuin kaikki muut. Aikaa vietettiin enemmän kavereiden kanssa kuin puolison. Seksiä ei ollut alkuunkaan paljon mutta mies sattui sairastumaan pahasti alussa ja laitoin sen sen piikkiin. Todellisuudessa mies ei ole pitkän suhteemme aikana oikeastaan kertaakaan omasta tahdosta halunnut minua. Pornoa hän kyllä katsoo, salassa. Mitkään lelut ja leikit ei kiinnosta. Olen täysin itsestäänselvä hänelle. Hän suuttuu jos kysyn ihan vaikka vaan millainenkohan sää viikonloppuna on. ”Etkö osaa sitä itse katsoa?! Miksi se pitää aina tietää”. Koska hänhän ei myöskään voi suunnitella edes mitä seuraavana päivänä tekee. On haukkunut minut kaikilla mahdollisilla nimillä, lisäksi on aivan tajuttoman mustasukkainen ja epäilee minua jokaikinen päivä. Klassinen esimerkki siitä etten saisi varmasti hymyillä edes kaupan kassalle. Itse hän netissä juttelee kaikille naisille ja laittaa niin innoissaan myös julkkiksille viestiä, eiväthän ne tietenkään ikinä vastaa ja lähinnä koen vain myötähäpeää siitä, mutta silti.. Olemme eronneet monta kertaa mutta joka kerta päädyn takaisin.. ajattelen aina että syy on minussa. Jos en olisi kysynyt millainen sää viikonloppuna on, ei hän olisi suuttunut ja kaikki olisi hyvin. Jos vain minulla olisi maailman paras itsetunto ja antaisin hänen jutella muille naisille yms. niin kaikkihan olisi hyvin. Sekin että hän epäilee minua niin kauheasti niin osittain epäilyttää että onko hänellä sitten jotain muutakin salattavaa.. jos netissä pettämistä ei oteta huomioon niin fyysisestä ei ainakaan vielä ole jäänyt kiinni. Niin seksikammoisena tuskin pettäisikään paitsi saattaahan siinäkin olla että joku muu kelpaisi paitsi minä en. Aivan varmasti tässä kohtaa jo joku ajattelee että miksi ihmeessä olen tuollaisen miehen kanssa.. No niinkuin sanoin niin onhan niitä hyviä puolia, vähän, mutta on kuitenkin. Ja itsellä vaikein asia on luopua siitä mielikuvasta että mitä olisi voinut olla, mutta ei ole. Joka kerta kuitenkin toivon että ehkä kohta on kaikki hyvin ja siksi jään. Kännissä hän on myös välillä väkivaltainen.. muutaman kerran on naapurit tulleet auttamaan. Silloinkin ajattelin jälkikäteen että jos en olisi itse niin surkea ihminen niin ehkä hän ei minua niin vihaisi…