Ihmisen ei tule ryhtyä vanhemmaksi, jos hänellä. ei ole...

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 11:05"]– varaa elättää lapsiaan kohtuullisella tavalla,  – vakaata elämäntilannetta, jossa lapsen on hyvä kasvaa, – riittävää tarmokkuutta, stressinsietokykyä ja muita psykologisia resursseja, – halua ja kutsumusta vanhemmaksi. Peukuta, jos olet samaa mieltä. Perustele, jos et ole. [/quote] Voi pyhä Sylvi sentää näitä "sääntöjä".. Jos kaikki ajattelisivat niin ni opiskelijat,työttämät ja ja ne joilla vaara jäädä yh-äideiksi eivät voisi lisääntyä lainkaan..elämää onneksi ei näe etukäteen ja kaikilla on lupa lisääntyä(valitettavasti kaikki eivät vain osaa olla vanhempia)

[/quote]

Mutta muiden EI pidä sitä kustantaa

Kenenkä elämän olet kustantanut?

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 11:56"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 11:12"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 11:05"]

– varaa elättää lapsiaan kohtuullisella tavalla, 

– vakaata elämäntilannetta, jossa lapsen on hyvä kasvaa,

– riittävää tarmokkuutta, stressinsietokykyä ja muita psykologisia resursseja,

– halua ja kutsumusta vanhemmaksi.

Peukuta, jos olet samaa mieltä. Perustele, jos et ole.

[/quote]

Noin täydellisiä ihmisiä löytyy vähän. Edellyttää myös täydellistä ja vakaata yhteiskuntaa ja elämää, jossa ei tule ikäviä yllätyksiä.

[/quote]

Eikä vaadi vaan normaalia ahkeraa ja älykästä ihmistä

[/quote]

Kyllä vaatii. Muuten niitä normaaleja, ahkeria ja älykkäitä ihmisiä ei olisi niin paljon työttöminä.

No kukanenkin määrittelee toki itse ne oman vanhemmuuden ehdot itse, mutta olen osittain samaa mieltä. Varsinkin kun noista suurin osa on ihan saavutettavissa olevia asioita, jos malttaa odottaa.

Minun mielestä tärkeintä kuitenkin on (talouttakin tärkeämpää) henkinen kypsyys vanhemmaksi ja parisuhteen laatu&kesto. Surullista luettavaa noiden erolasten pompottelutarinat. Useinhan se henkinen kypsyys näkyy kuitenkin sellaisena elämänhallintana, mikä puolestaan monesti näkyy ap:n mainitsemissa asioissa. Eli juurikin koulutus, jonkinlainen varallisuus (eihän se mitään vakiduunia ja omakotitaloa tarvitse tarkoittaa), vakaa elämäntilanne jne ovat heijastuksia siitä elämänhallintakyvystä. Mitä ei kaikilla ihan oikeasti ole. Ei siis kaikilla vanhemmillakaan ole sellaista (vaikka toki suurimmalla osalla). 

Kyllä mun mielestä kertoo paljon ihmisestä, jos hankkii lapsen työttömänä/kouluttamattomana tuoreeseen parisuhteeseen. Mutta se on vaan mun mielipide monien muiden joukossa, ja toki kaikilla on oikeus lisääntyä kun parhaakseen sen itse näkee, ja kaikki apu kaikille suotakoon vanhemmuudessa. Mutta eihän siitä mihinkään pääse, että hyvä vanhemmuus kulminoituu ennen kaikkea kärsivällisyyteen -ja se näkyy puolestaan siinäkin milloin niitä lapsia hankkii.

Hyvän vanhemman tulee osata mielestäni vain kaksi asiaa: rakastaa pyyteettömästi ja toimia epäitsekkäästi. Suomessa ei jätetä lapsiperheitä oman onnensa nojaan, eikö siis vanhemmilla joilla ei ole vakaita tuloja mutta halua vanhemmaksi ja rakkautta lapsia kohtaan, oikeutta vanhemmiksi? Mä päädyin yksinhuoltajaksi ja oon vielä opiskelija, mutta väitän olevani paras mahdollinen äiti pojalleni, vaikka en täytäkään kaikkia ap:n laatimia kriteerejä.

25 vielä siis lisää, että en koe että varallisuus olisi mikään hyvän vanhemman ehto, vaan se enemmänkin että on pyrkimys jonain päivänä elättää lapsensa itse. Ja se siis että on sellaista pitkäjänteisyyttä, mitä kasvatus myös vaatii. En näe esim mitään ongelmaa, että opiskelijat joilla on hyvä pitkä parisuhde ja joilla on kärsivällisyyttä ja elämänhallinan aakkoset kunnossa, hankkivat lapsia kesken opintojen.

Jaa. Entäs, jos se vanhemmuus tuleekin vähän niinkuin yllättäen eikä ole ehtinyt murehtia koko helkkarin elämänkaarta valmiiksi etukäteen?

Minusta ei vaan ollut keskeytykseen, joten tuumasin että eiköhän tässä elämässä eteenpäin mennä, mukelo kainalossa. Vaati kasvamista, mutta sen saattoi tehdä siinä muun elämän ohella, ei tarvinnut olla etukäteen valmis.

Vakaa elämäntilanne on yliarvostettu juttu.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 11:10"]

-Psyykkiset resurssit, joihin lukisin myös kohtalaisen älyn, näkisin tärkeimpänä. Jos ajatellaan asiaa vain taloudelliselta kannalta ei suurimman osan maailman väestöstä pitäisi lisääntyä ollenkaan. 

[/quote]

Ei pitäisikään

[/quote]

Mikäli kriteerinä käytettäisi älykkyyttä, olisi aika monelta tähän ketjuun astanneelta, ap mukaanlukien, pitänyt jäädä lapset tekemättä.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 12:25"]

Jaa. Entäs, jos se vanhemmuus tuleekin vähän niinkuin yllättäen eikä ole ehtinyt murehtia koko helkkarin elämänkaarta valmiiksi etukäteen?

Minusta ei vaan ollut keskeytykseen, joten tuumasin että eiköhän tässä elämässä eteenpäin mennä, mukelo kainalossa. Vaati kasvamista, mutta sen saattoi tehdä siinä muun elämän ohella, ei tarvinnut olla etukäteen valmis.

Vakaa elämäntilanne on yliarvostettu juttu.

[/quote]

No ehkä tässä suurin osa ainakin keskusteli ihan ajatuksella, että jos itse päättää hankkia lapsen niin milloin se olisi hyvä juttu. Milloin siis lapselle olisi hyvä syntyä.  Onhan vahinkotilanne tyystin eri, ja silloin pitää vain sopeutua ja alkaa miettimään elämää lapselle hyväksi.

Mutta yleensäkin ottaen mielestäni vakaa elämäntilanne ei ole lapselle mikään pikkujuttu. On ihan eri asia syntyä vakaaseen parisuhteeseen vanhemmille joilla on suht tasainen elämä, kun hyvin epävakaaseen perheeseen niin henkiseltä kuin materiaaliselta puolelta. Ja sen voin sanoa suht hyvällä omatunnolla, kun itse synnyin epävakaisiin oloihin. 

Totta kai voi ajatella niin, että kyllä minä pärjään tilanteessa kuin tilanteessa lapsen kanssa, mutta on ihan eri asia pärjääkö lapsi minun kanssa tilanteessa kuin tilanteessa. Mutta joo, jos tarkoitat vakaalla elämäntilanteella esim omaa taloa ja vakiduunia, niin silloin meillä on ihan eri käsitykset vakaasta elämäntilanteesta, ja sinäkin voit hyvin täyttää ne minun kriteerit vakaasta elämäntilanteesta.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 12:05"]

 tuoreeseen parisuhteeseen.

[/quote]

Määritelkää hieman käsitteitä tuore parisuhde ja vakaa elämäntilanne.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 12:37"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 12:05"]

 tuoreeseen parisuhteeseen.

[/quote]

Määritelkää hieman käsitteitä tuore parisuhde ja vakaa elämäntilanne.

[/quote]

No sanotaanko että pari vuotta kestänyt suhde, josta vuosi ollaan asuttu yhdessä ei ole mun mielestä enää tuore parisuhde. Mutta olenkin jo vähän vanhempi ja elämää nähnyt, totta kai se tarkoittaa eriä esim 23-vuotiaalle joka on elämänsä ensimmäisessä pidemmässä suhteessa.. Silloin 2 vuotta tuntuu paljon pidemmältä ajalta. 

Me alettiin aikoinaan yrittää lasta 3 vuoden seurustelun jälkeen, ja minusta aikaisemmin olisi ollut liian aikaisin. Toisaalta on pariskuntia jotka selviävät vaikka vahinko olisi käynyt samantien, mutta sellainen on luonnollisesti jo aika arpapeliä. Kun useamman vuoden suhde takana, niin toinen näyttää jo aika erilaiselta ihmiseltä kuin esim vuoden seurustelun jälkeen.

Omassa kaveripiirissä on ollut aika itsestäänselvyys että joku 3-4v ainakin seurustellaan ennen lasta, mutta mitä nykymenoa katsonut niin hurjan nopeaa ihmiset tuntuvat etenevän suhteissaan. Esim kun katsoo näitä satuhäitä yms. Lapsia tehty jo puoli vuotta tapaamisesta jne. Vakaalla elämäntilanteella ajattelisin niin, että on selvä pyrkimus jotain alaa kohtaan (eli opiskelee) tai on jo työelämässä. Sekä tietty että menojalka ei vipata, ja koti on itselle viihtyisä paikka. Mutta se työllisyys on huono ehto, sillä toki pitkäaikaistyötön voi olla myös ihan loistovanhempi, mutta itse en henkilökohtaisesti luota että tuet Suomessa on 10v päästä samanlaiset kuin nyt. Nämä nyt tällaisia keski-ikäisen (ja monet erot ja erolapset nähnyt) ajatuksia.

Joo samaa mieltä. Vähän ihmetyttää kuitenki tää ihmisten materialistisuus. Vaikka olis kui paljon rahaa ja iso talo ja hyvä työ nii tärkeämpää on myös viettää aikaa lapsen kanssa, olla läsnä, välittää ja rakastaa, läheinen ja "lämmin" mutta tarpeeks tiukka jne.
Rikkinäisin perhe, jonka oon nähny ja jossa vanhemmat ei välittänyt oli just tälläne, joka välitti enemmän vaa hienoista tavaroista ja omasta menestyksestä, ku lapsista.

Onneksi silloin 40-luvun lopulla, kun sain alkuni (kaikki mainitut edellytykset puuttuivat) ei ollut tuollaisia besserwissereitä. Siellä olisin minäkin mädäntynyt jonkun enkelintekijän tunkiolla. Ja olisiko äitikään selvinnyt hengissä siitä puoskaroinnista? Terve nuori nainenhan ei saanut aborttia. Kaikesta huolimatta syntyi ihan hyvä veronmaksaja, nyt jo eläkkeellä, mutta veroja maksaa edelleen.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 11:52"]

Missä ilo ja uteliaisuus, rakkaus, lämpö, läheisyys? Noilla sinun listauksillasi lapsi voi kuolla, tarvitaan myös nämä.

[/quote]

Olet oikeassa, että unohdin erikseen mainita tasapainoisen tunne-elämän. Niputin sen mielessäni noihin psykologisiin resursseihin. Hyvä täsmennys. -ap

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 12:25"]

Entäs, jos se vanhemmuus tuleekin vähän niinkuin yllättäen eikä ole ehtinyt murehtia koko helkkarin elämänkaarta valmiiksi etukäteen?

[/quote]

Suomessa ei synny vahinkolapsia. -ap

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 12:54"]

Onneksi silloin 40-luvun lopulla, kun sain alkuni (kaikki mainitut edellytykset puuttuivat) ei ollut tuollaisia besserwissereitä. Siellä olisin minäkin mädäntynyt jonkun enkelintekijän tunkiolla. Ja olisiko äitikään selvinnyt hengissä siitä puoskaroinnista? Terve nuori nainenhan ei saanut aborttia. Kaikesta huolimatta syntyi ihan hyvä veronmaksaja, nyt jo eläkkeellä, mutta veroja maksaa edelleen.

[/quote]

No mutta kun ei välttämättä syntynyt terveitä veronmaksajia; esim minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä, ja yleensäkin Suomessa itsemurhaluvut, väkivaltarikokset ja mielenterveysongelmat ovat hyvin suuri ongelma. Puhumattakaan alkoholismista.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 11:43"]

Jos kaikki ajattelisivat niin ni opiskelijat,työttämät ja ja ne joilla vaara jäädä yh-äideiksi eivät voisi lisääntyä lainkaan.

[/quote]

Tarkkaan ottaen kaikilla äideillä on vaara jäädä yh-äidiksi. Jos epäilee omia kykyjään toimia huoltajana tarvittaessa yksin, ei lastenhankintaan pidä ryhtyä. En myöskään pidä ongelmallisena sitä, ettei voi hankkia lapsia vielä opiskeluaikana, jos niitä ei pysty kunnolla huoltamaan. Lapset eivät ole oikeus vaan etuoikeus. -ap

Kiitos nro 32.

Samaa mieltä vakaalla elämäntilanteella, ammatttiasioilla ja siitä, ettei alko ja juhliminen saisi liikaa maistua.

Toi tuore parisuhde on vähän kaksipiippuinen juttu. Jos onnistuu vähän päältä parikymppisenä tapaamaan kunnollisen miehen, joka haluaa sitoutua ja lapsia, on varaa odottaakin vuosia. Nimenomaan naisella, joka joutuu sinkkumarkkinoille kolmekymppisenä, ei ole enää paljon aikaa. Mutta ehkäpä siinä iässä on enemmän elämänkokemusta ja joitain vakavia suhteita takana, joista oppineena osaa välttää paremmin virheitä (kuin silloin parikymppisenä). Siinä iässä kummatkin ehkä tietävät, mitä haluavat, ja tietoisesti edistävät asioita siihen suuntaan. Ehkä keskustellaan asiat nopeammin vakavasti läpi, kuin nuoruuden suhteissa. Eihän se tietysti kaikilla näin mene, mutta monella. 

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 13:18"]

Kiitos nro 32.

Samaa mieltä vakaalla elämäntilanteella, ammatttiasioilla ja siitä, ettei alko ja juhliminen saisi liikaa maistua.

Toi tuore parisuhde on vähän kaksipiippuinen juttu. Jos onnistuu vähän päältä parikymppisenä tapaamaan kunnollisen miehen, joka haluaa sitoutua ja lapsia, on varaa odottaakin vuosia. Nimenomaan naisella, joka joutuu sinkkumarkkinoille kolmekymppisenä, ei ole enää paljon aikaa. Mutta ehkäpä siinä iässä on enemmän elämänkokemusta ja joitain vakavia suhteita takana, joista oppineena osaa välttää paremmin virheitä (kuin silloin parikymppisenä). Siinä iässä kummatkin ehkä tietävät, mitä haluavat, ja tietoisesti edistävät asioita siihen suuntaan. Ehkä keskustellaan asiat nopeammin vakavasti läpi, kuin nuoruuden suhteissa. Eihän se tietysti kaikilla näin mene, mutta monella. 

[/quote]

Niin ja yli 30-vuotiaana tosiaan ei katsele maailmaa ehkä niin ruusunpunaisten lasien läpi. Osaa myös katsoa tekojakin sanojen sijaan, jos joku ymmärtää mitä tarkoitan. Onhan se tosi, että mitä vanhemmaksi tulee niin sitä kiireempi on naisena lasten suhteen. Tosin joku voisi todetakin, että kumpi on tärkeämpää: syntymättömän lapsen etu vai se että itse saa hankittua niitä lapsia? Itse en jälkimmäiseen osaa kyllä vastata.

Yli 30-vuotiaana parisuhteeseen alkamisessa on sekin etu myöskin nuorempaan aikaa verrattuna, että siinä iässä miehen (ja naisen) tietyt piirteet ja valinnat näkyvät elämäntilanteessa. Esimerkiksi nuorena alkoholinkäyttö laitetaan helposti nuoruuden piikkiin, ja kuvitellaan että toinen aikuistuu lapsen myötä ja lopettaa juhlimisen. Jos taas yli 30-vuotias juhlii paljon, niin sitä ei enää uskottele ehkä itselleen niin helposti että kyllä tuo tuosta muuttuu. Vaikka kaikelta surulta ei kukaan voi säästyä, ja esim työttömyys voi kohdata kaikkia, niin aika paljon voi ennustaa miten elämä tulee sujumaan kun mietitään sitä elämäntilannetta silloin yli 30-vuotiaana, sen sijaan 20-vuotiaan kohdalla paljon hankalampaa. 

Menipä sivuraiteille. Joka tapauksessa, jos ikä antaa periksi, niin en näe mitään järkeä olla panostamatta siihen kahdenkeskiseen aikaa parisuhteessa ja olla kiirehtimättä turhia. Se on lapsenkin etu, kun vanhemmilla on arki jo tasaantunut ja yhteinen elämä uomillaan. Kolme vuottakin on oikeasti todella lyhyt aika, vaikka olisikin jo lähellä kolmeakymmentä.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 11:52"]Jokainen voi luulla olevansa vakaassa tilanteessa, miten se arvioidaan objektiivisesti?

- varaa elättää lapsiaan kohtuullisella tavalla

– vakaata elämäntilannetta, jossa lapsen on hyvä kasvaa,

– riittävää tarmokkuutta, stressinsietokykyä ja muita psykologisia resursseja,

– halua ja kutsumusta vanhemmaksi

Missä ilo ja uteliaisuus, rakkaus, lämpö, läheisyys? Noilla sinun listauksillasi lapsi voi kuolla, tarvitaan myös nämä.
[/quote]
Eiköhän nuo juuri sisälly siihen haluun ja kutsumukseen. Mielestäni tuo listaus oli varsin hyvä ja vaatimukset kohtuullisia vanhemmiksi haikaileville. Nämä listatut asiat lisäävät nimenomaan sen syntyvän lapsen mahdollisuuksia hyvään elämään. Jos lähtökohta on se vauvakuumeilijan "mutku mä haluun", niin silloinhan kaikki itseltä vaadittavat ominaisuudet ovat liikaa, ja aletaan hokea vanhaa kunnon "tulee jos on tullakseen" -mantraa.