Oletko koskaan eronnut kumppanista, vaikka olisitte olleet hyvä pari?

Hieman huono otsikko, mutta siis onko kukaan eronnut kumppanistaan ns. olosuhteiden pakosta, vaikka rakkautta olisikin?

Itselläni on tilanne, joka luultavasti päättyy hallittuun eroon muutaman kuukauden sisällä. Rakastamme mieheni kanssa toisiamme erittäin paljon, mutta tulevaisuuden suunnitelmamme ovat niin erilaiset, ettei kompromissien tekeminen ole mahdollista. Mieheni on polyamorinen ja itse olen vähemmän, mutta silti hyvinkin ns. vapaamielinen. Joka tapauksessa mieheni haluaisi erilaiset pelisäännöt lisäsuhteille kuin mihin olisin valmis joustamaan ja mieheni ei pysty joustamaan minun raameihinikaan. 

Olemme siis nyt pattitilanteessa ja kummatkin surun murtamia. Asiat oli ajateltu ja sovittu valmiiksi, mutta ei tarpeeksi yksityiskohtaisesti ja käytännönläheisesti näin jälkikäteen miettien. Rakastamme toisiamme, mutta meidän polkumme haarautuvat kauas toisistamme. Itkettää, vituttaa, harmittaa ja on vaikea uskoa, että tähänkö tämä kaatui. Miestä ei kannata syyllistää, sillä hänen polyamorisuutensa oli tiedossani jo alusta alkaen. On vain sydäntä särkevää erota ihmisestä, jota rakastaa ja jonka kanssa periaatteessa kaikki sujuu kuin unelma. 

Olisi kiva kuulla, onko muilla ollut vastaavia eroja esim. alkoholismin, peliriippuvuuden, masennuksen tai minkä tahansa syyn takia. Miten teille kävi? Palasitteko myöhemmin yhteen, oletteko eron jälkeen tekemisissä vai onko tienne eronneet lopullisesti?