bmi 19 ja tunnen olvani lihava.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 18:53"][quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 18:48"][quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 18:40"] [quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 18:38"]Sä oot ap läski. Sori :( [/quote] Tajuan kyllä että en ole ja tiedostan että mulla on ongelma, ei tarvitse vinoilla. Ap [/quote]   Mitä odotit? Ei meitä oikeasti kiinnosta sun bmi ja läskifiilikset. [/quote] No ei varmaan sitten. Anteeksi. Ap

[/quote]

Nyt ryhdistäydyt! Tuommoinen ruikutus ei vie minnekään.
[/quote]

Yritän. Ei ole ihan helppoa.
Ap

Mul oli aikoinaan bmi 17, koulus mua haukuttii läskiks, mul oli pituut jo sillo iha mielettömästi ja olen hieman harteikas, harrastin vaikka mitä urheiluu sillo, serkun "äitipuoli" oli sitä mieltä et mul oli anoreksia, mut ei ollu, liikuin vaa todella paljon. Olisinpa viä samanlaine

Oikeasti, hankkikaa elämäänne jotain muutakin sisältöä kuin oman navan kaivelu eli konkreettisesti painon vahtiminen. Kai te sentään vielä ymmärrettä, että jos teillä on jo nyt ongelmia, ne vain lisääntyvät sillä että laihdutte alipainoisiksi.

Vai haetteko sairastumisellanne nimenomaan huolenpitoa, jota sitten saisitte sairaalassa? Omasta kokemuksesta voi kertoa, että sairaalassa ei ole koskaan kiva olla, olipa syy mikä tahansa. Siellä ei todellakaan kukaan käy paijailemassa ja hoivaamassa.

Läski tai ei, toivottavasti sun mies tajuaa lähteä. Se varmasti ansaitsee naisen, jolla on itsetunto edes vähän kohdillaan. 

Ota yhteys mielenterveystoimistoon. Sulla on mielenterveysongelma.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 19:16"]Mulla sama, lihoin nyt kesän aikana sairastellessani bmi 17,5 -> 20 ja mulla on ihan tankkeri olo. Jotenkin järkyttävää huomata miten läskiltä tuntuu vaikka onhan ne nyt selvää että tää on ihan normaali hyvä terve paino! Pakko silti laihduttaa kun tuntuu ettei oma mielenterveys kestä tätä "ylimääräistä". Jos sulla on joku joka kannustaa pysyyn tuossa painossa niin kuuntele sitä, pidä vaikka järjen äänenä.
[/quote]
Ei oo sun mielenterveys kovin vakaalla pohjalla...

Tsemppiä ap! Täällä oikeesti lihavat palstailijat vaan haukkuu, jostain muualta voisit saada parempaa tukea. Miehesi on ihana. Mee halimaan sitä ja unohda turhat murheet, kun et tosiaankaan ole mikään läski. :)

Oletko ollut terapiassa tämän suhteen, ap? Jo muutaman kerran keskusteluapu terkkarinkin kanssa voisi auttaa, pääsisit purkamaan tuntojasi ulkopuoliselle taholle. Vaikka tilanne vaikuttaisi nyt olevan hallinnassa, niin se on pitkälti miehesi harteilla. Se on hänelle äärettömän epäreilua. Entä jos hän sairastuu? Et voi ulkoistaa oman hyvinvointisi ylläpitoa miehelle, koska olet aikuinen ihminen.

Muiden ehdottama muu sisältö elämään voisi sekin auttaa. Voisitko harkita esim. vapaaehtoistyötä? Jos näkisit elämää vähän laajemmassa mittakaavassa (yksinäiset vahnukset, hylätyt eläimet, köyhät tai kodittomat), voisi se antaa vähän perspektiiviä oman elämän pikkumurheisiin.

Tämä ei toimi siinä tapauksessa, jos painon kontrollointi on sinulle ainoa tapa kontrolloida omaa elämääsi, vaan saattaa vaan pahentaa sitä. Tässä tapauksessa mielesi on sen verran samanlainen kuin anorektikoilla/ortorektikoilla, että terapia taitaa olla se ainoa vaihtoehto.

Bmi 17,9, ja sama. Kai sitä pitää olla pikkasen läski.

Mulla sama, lihoin nyt kesän aikana sairastellessani bmi 17,5 -> 20 ja mulla on ihan tankkeri olo. Jotenkin järkyttävää huomata miten läskiltä tuntuu vaikka onhan ne nyt selvää että tää on ihan normaali hyvä terve paino! Pakko silti laihduttaa kun tuntuu ettei oma mielenterveys kestä tätä "ylimääräistä". Jos sulla on joku joka kannustaa pysyyn tuossa painossa niin kuuntele sitä, pidä vaikka järjen äänenä.

Mun BMI on 39 ja minä jos kuka olen läski! Ole onnellinen bmistäsi ja lopeta tuo sairaalloinen ihannointi. Tekisin ja yritänkin tehdä mitä tahansa että saisin bmi:ni edes 30 :een ja sinä varmaan pyörtyisit jos näkisit minut niissäkin mitoissa

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 18:25"]

Jotenkin ihailen alipainoa ja ajattelen että voin hyväksyä itseni vain alipainoisena. Tahtoisin olla alipainoinen, mutta mieheni sanoo, että olin alipainoisena paljon surullisempi kuin nyt, ja hän vahtii syömisiäni. Hän kuulemma tahtoo että olen terve ja onnellinen. Lupaa, että ajan kanssa unohdan alipainohaaveet. Kun kieltäydyn syömästä, hän anelee minua syömään ja halaa. Mitä teen?

[/quote]

Kyllä on surulliseksi mennyt tämä maailma... oikeasti, onko (nuoret) naiset näin tyhjiä sisältä ja vajaita päästään? Ehkä se todellakin olisi hyvä jos tänne tulisi sota, saisi ihmiset vähän perspektiiviä elämäänsä.

Ihan oikeasti, MITÄ te olette elämässänne saavuttaneet laihuudella? Oikeasti? Vai eikö teillä vaan ole rahkeita mihinkään todelliseen?

No kuule hus jumpalle. Kun läski vaihtuu lihaan, paino ja bmi jopa nousrevat. Mutta olos on parempi ja peilikuva miellyttää.kuka hitto edes laskee jotain bmitä?