Jäikö teillä koulun liikuntatunneilta stressi ulkoliikunnasta?

Koululiikunnan vuoksi vihaan kaikkia joukkuelajeja. Harrastan vain itsekseni esim. uintia,. patikointia jne.

t. mies

Ei jäänyt. Mutta se että tunnistat tuon asian voi auttaa sua pääsemään siitä yli. Ei kannata koko loppuelämää stressata jonkun koululiikuntamuiston takia.

Ei tule. Aloita sillä, että menet sinne vaikka eväsretkellä ja saat sieltä metsästä uusia muistoja itsellesi. Sitten vaan kävelet siellä pururadalla epämääräisiä matkoja, et jotain kierroksia. Välillä poikkeaa metsään, välillä istut ja välillä vaihdat suuntaa. Kyllä nuo muistot muuttuvat ja tietenkin jotain kivaa musiikkia mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei jäänyt. Mutta se että tunnistat tuon asian voi auttaa sua pääsemään siitä yli. Ei kannata koko loppuelämää stressata jonkun koululiikuntamuiston takia.

Eipä tuo mikään elämää haittaava asia ole, tuli vain tänään metsässä mieleen. ap

Ei. Liikuntatunnit oli suosikkeja.

Jäi syvä inho kaikkea liikuntaa kohtaan. Mikään mahti ei saisi minua osallistumaan esim. vesijuoksuun tai johonkin ryhmäjumppaan. Suunnilleen ainoa liikunnan laji, jota viitsin harrastaa on pyöräily, koska sitä koulu ei päässyt pilaamaan.

Ei. Tykkäsin liikkatunneista silloin kun ne oli ulkona. Pelattiin mm. pesistä ja metsässä lipunryöstöä.

Sisäliikkatunnit jätti traumoja koska oli pukkihyppelyä ja piti kiivetä köysiin jne.

Vierailija kirjoitti:

Jäi syvä inho kaikkea liikuntaa kohtaan. Mikään mahti ei saisi minua osallistumaan esim. vesijuoksuun tai johonkin ryhmäjumppaan. Suunnilleen ainoa liikunnan laji, jota viitsin harrastaa on pyöräily, koska sitä koulu ei päässyt pilaamaan.

Minäkään en menisi ryhmäjumppaan, ja tajuan tässä samalla, että sekin varmasti johtuu koulun sisäjumppatunneista. ap

Ei traumoja mutta pysyvä inho muutamaan lajiin. Hiihto ihan ensimmäisenä ja luistelu toisena. Muut lajit oli jo ihan ok. No pesis oli tylsää.