Koulussa terveydentiedon tunnilla seitsemännellä luokalla vuonna 1968 kirjoittamani aihe otsikolla "Itsetyydytyksen pahe".

Pahin osa terveyttä on se paha pahuus, jota kutsutaan itsepölytykseksi tai itsetyydytykseksi, toisin sanoen väsymättä miellyttää sukupuolielimiä stimuloimalla sukupuolielimiä kädellä tai muulla epäpuhtaalla kosketuksella. Tämä pahuus on jopa tuhoisampaa kuin ennenaikainen parittelu, jolloin luonnoton, väkivaltainen ärsytys herättää mielikuvituksen korkeimmalle. Se on yleisempää nuorten keskuudessa kuin luulisi, ja sitä esiintyy erityisesti kouluissa, joissa oppilaat asuvat yhdessä, erillään muusta maailmasta. Tämä ei koske vain nuoria, vaan myös tyttöjä. Tämän pahan surulliset seuraukset eivät koskaan jää huomaamatta, vaikka ne näkyvätkin liian myöhään.

Kun itsensä saastuttamista harjoitetaan aina suurella salassa ja sitä on usein vaikea huomata, vanhempien ja opettajien on pyydettävä sitä tiukasti ja huolellisesti. 12-14-vuotiaana, kun pojan siemenneste on jo erittynyt, paidan ja lakanan pisteet ovat varmin merkki tästä, mutta ne voidaan tehdä näkymättömiksi. Huolellinen lapsen terveyden ja tapojen tarkkailu johtaa pahan löytämiseen entistä turvallisemmin.

Jos muuten terve ja ketterä lapsi muuttuu vähitellen tuskalliseksi muista syistä, hän valittaa todennäköisemmin levottomuudesta ja uneliaisuudesta, jos silmät ovat hitaita, vajonneet ja sinertävien renkaiden ympäröimät, jos he menettävät ruokahalunsa ja osoittavat outoa arkuutta tai kuiskaavat seurassa tai jos hän yllättäen yllättää, on pakottavia syitä epäillä häntä itsensä saastuttamisesta. Sen tuhoisat seuraukset nähdään pian.