Terapiassa käyneet

Kyllähän siinä menee rikki vaikkei terapeutti iskisikään. Kuitenkin jos koet että tahalleen tekee, niin lienee kyse ammattitaidottomuudesta. Ensin terapiassa menee palasiksi ja jossain vaihessa voi alkaa koota itseään uudeksi ehommaksi ihmiseksi. Rankkaa aikaa se oli minulle ainakin. Mutta kyllä se kannattaa silti, kun lopputulos on parempi minä ja helpompi elämä.

Kävin terapiassa (kognitiivinen yksilöterapia) runsaat neljä vuotta 2 x/ vko. 

Olo istunnon jälkeen vaihteli. Joskus oli voimakas, joskus neutraali, joskus ahdistunut olo. Prosessissa oli erilaisia kausia. Terapeutin tehtävä on hoitaa potilasta, ei seurustella, viihdyttää, paijata. 

Kokemukseni oli se, ettei terapiaan mennä suorittamaan ja kuittaamaan jotakin, joka sitten unohdetaan kunnes taas on seuraava sessio. Se on kovaa työtä ja iso osa työtä tapahtuu istuntojen välissä kun potilas käsittelee asioita tykönään. 

Monet puhuvat siitä miten pitäisi päästä "juttelemaan ammattiauttajan kanssa". Terapia ei ole juttelua, vaan sairauden hoitoa.

Paranin masennuksestani ja olen terapeutilleni varmaan ikuisesti kiitollinen, ehkä eniten niistä kaikkein vaikeimmista hetkistä. 

Mulle tulee huono olo joitain päiviä sen jälkeen mut ei heti. Pelkään myös olevani koukussa siihen.

Välillä oli vaihe, että tuli todella paha olo joka kerta, mutta se helpotti jossain vaiheessa.

Mutta jos tuntuu siltä, että terapeutti tekisi tuon tahallaan, niin ota asia puheeksi, jotta niitä asioita käsiteltäisiin hitaammin ja pienempinä palasina. Ideana ei kuitenkaan ole ylittää sinun kantokykyäsi.

Hyvä terapeutti oppii näkemään mikä on asiakkaan sietokyky ja käsitellä asioita asiakkaan tahdissa,ei terapeutin tahdissa.Eli ei kuulosta hyvältä.

Mun täytyy aina miettiä mitä teen terapian jälkeen, kun voi olla paha olla. Yhteen aikaan ostin lohturuokaa joka kerta tapaamiskerran jälkeen, onneksi tajusin siihen puuttua. 

Mikä suuntaus?

Vaihda terapeuttia.

Kiitos!Tätä ajattelinkin.Olen mennyt jotenkin niin lukkoon etten halua puhua hänelle enää mitään.