Lue keskustelun säännöt.
Kun ei ole enää isompia tavoitteita elämässä, mutta elämä on mukavaa.. Hyvä vai huono?
27.08.2021 |
Minulla on ollut tavotteita. Ja osaan olen päässyt. Sen kaikkein isoimman henk.koht. tavoitteen saavutin vuosi sitten, sen josta haaveilin jo liki 20 vuotta.
Toteutunut haaveeni ei ole muiden silmin iso; ei rikkautta, materiaa, statusta, ja osalle se olisi jopa hirvein asia mitä voivat kuvitella, mutta MINÄ haaveilin tästä, ja sain sen toteutettua. (En kerro mikä se on, jottei keskustelu ajaudu väärille urille. Se on kuitenkin aloituksessani sivuseikka.)
Nyt olen tämän vuoden siis lähinnä vaan nauttinut olostani. En tietenkään ole koko aikaa taivaissa, eihän mikään tunnetila tai tunnetilan huippu kestä loputtomiin. Mutta arkeni on nyt stressitöntä ja hyvää. Rauhallista. Jatkuva ahdistus, epätoivo ja väsymys on poissa.
Olen vaan nyt havahtunut viime viikkoina siihen, ettei mulla ole enää mitään isoa haavetta eikä tavoitetta elämässä. En näe mitään, mitä haluaisin oikeasti tavoitella, siis jos nyt aatellaan näitä mitä luettelin alkuun, rahaa, statusta, materiaa.
Asia ei haittaisi minua, ellen huomaisi kuitenkin liki kaikkien muiden ihmisten ympärilläni jatkuvasti tavoittelevan jotain, yleensä siis rahaa/enemmän rahaa, sitä statusta tai titteliä, vaikutusvaltaa, menestystä, julkisuutta, omaa yritystä, parempaa koulutusta, tai vähintään triathlonin kestävää kuntoa.
Itse en haaveile enkä tavoittele näistä mitään. En näe sellaisina asioina, jotka parantaisivat oleellisesti omaa elämänlaatuani, minun onneni tulee muualta.
En oikein osaa sanoa, olenko nyt sitten siis itseasiassa jotenkin erityisen pitkälle päässyt, onnistunut ja parhaimmassa asemassa, kun sain mitä halusin ja tunnen että elämäni tällaisenaan on juuri nyt todella hyvää. Omannäköistäni. Olen tyytyväinen enkä kaipaa mitään lisää. En yhtään mitään lisää. Mistään ei ole puute.
Vai olenko sittenkin nyt vaan pudonnut kärryiltä, pysähtynyt, ja sammaloidunko, kun en enää vieri...?
En tiedä. Ehkä pitäisi lakata tarkkailemasta vieruskavereita, ja luottaa omiin tuntemuksiin. Helpommin tietysti sanottu, kuin tehty, heh.
Toisaalta, voihan tässä olla vielä ns uutuudenviehätyskin päällä, kun vasta vuosi sitten saavutin jotain mitä pitkään halusin, ehkä on hyväkin antaa itselle nyt aikaa nauttia tästä, ja antaa "lupa" olla ilman tavoitteita. Jos tähän joskus kyllästyn ja kaipaan jotain uutta, luulisin että se olisi merkki siitä, että pitäisi ryhtyä miettimään uutta tavoitetta. Eikö?
Olisi kiva kuulla muiden mietteitä tästä, ja oman elämänne tilanteita tähän peilaten.
Kommentit (29)
Jos olet itse tyytyväinen elämääsi niin oikein hyvä!
Älä vertaile muihin, anna niiden elää omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ikinä ollut mitään isoja tavoitteita. Ainoa tavoitteeni on ollut elää mielenkiintoinen ja elämysrikas elämä. Minulla on kaikki ollut hyvoin ja tasapainossa. Vaikeat hetket ovat kasvattaneet ja hienoista hetkistä olen nauttinut. Menestystä ja saavutuksia on tullut elämässä sitä mukaan kun olen elänyt. Koko elämäni olen tehnyt ja yrittänyt nautien.
Kiitos kommentista. Kirjoitit, että "menestystä ja saavutuksia on tullut elämässä sitä mukaa kun olen elänyt“, saako kysyä tarkennusta, mitä nämä asiat ovat, jotka koet menestyksenä ja saavutuksena?
Ap
Kannattaa etsiä itselle vähän lyhyemmän ajan tavoitteita.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa etsiä itselle vähän lyhyemmän ajan tavoitteita.
Sitäkin mietin, että voinko sanoa kuitenkaan olevani täysin tavoitteeton ihminen. Kyllähän esim. omassa harrastuksessani opin ja haluan oppia koko ajan lisää.
Ja lisäksi haluan esim. oppia neulomaan palmikkoneuletta. Käydä lenkillä sen verran, että kunto pysyy suht ok:na.
Kasvattaa lapset täyspäiseksi.
Että onko nämä ns oikeita tavoitteita elämässä, jotka nykyään tavoitteiksi luetaan, vai vaan ihan normaalia elämää? 😅
Ap
Minä vähän ihmettelen (yleisestikin), että miksi omaa elämää ja valintoja pitää toisten tekemisiin peilata? Itse elän omanäköistä elämää. Ei ole ikinä ollut mitään isoa suunnitelmaa, että x ja y ja sitten z. Teen valintoja, jotka tuntuu hyvältä ja tekee elämästäni sellaista, mitä siltä haluan. En tiedä toisten masterplaneja, eikä ne itse asiassa kiinnosta. Enkä mieti, että mitä joku muu mun asioista ja elämästä miettii. Itse haluan olla onnellinen, se taitaa olla se suurin johtotähti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa etsiä itselle vähän lyhyemmän ajan tavoitteita.
Sitäkin mietin, että voinko sanoa kuitenkaan olevani täysin tavoitteeton ihminen. Kyllähän esim. omassa harrastuksessani opin ja haluan oppia koko ajan lisää.
Ja lisäksi haluan esim. oppia neulomaan palmikkoneuletta. Käydä lenkillä sen verran, että kunto pysyy suht ok:na.
Kasvattaa lapset täyspäiseksi.
Että onko nämä ns oikeita tavoitteita elämässä, jotka nykyään tavoitteiksi luetaan, vai vaan ihan normaalia elämää? 😅
Ap
Onko jotain merkitystä sillä, luetaanko nuo tavoitteiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ikinä ollut mitään isoja tavoitteita. Ainoa tavoitteeni on ollut elää mielenkiintoinen ja elämysrikas elämä. Minulla on kaikki ollut hyvoin ja tasapainossa. Vaikeat hetket ovat kasvattaneet ja hienoista hetkistä olen nauttinut. Menestystä ja saavutuksia on tullut elämässä sitä mukaan kun olen elänyt. Koko elämäni olen tehnyt ja yrittänyt nautien.
Kiitos kommentista. Kirjoitit, että "menestystä ja saavutuksia on tullut elämässä sitä mukaa kun olen elänyt“, saako kysyä tarkennusta, mitä nämä asiat ovat, jotka koet menestyksenä ja saavutuksena?
Ap
Olen ollut voitokas, Olen saanut kokea pohjatonta surua. Olen saanut olla äärettömän iloinen. Olen saanut rakastaa ja olen ollut rakastettu. Olen saanut olla kiitollinen. Olen saanut kokea tunteita laidasta laitaan koko skaalalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ainakaan jaksa enää yhtään sellaista hektisyyttä elämässä, että jatkuvasti pitäisi olla tekemässä jotain, menossa ETEENPÄIN ja saavuttamassa jotain. Luota sinäkin omiin tuntemuksiisi ja nauti täysin palkein työsi hedelmistä! Jos jonain päivänä alkaa taas tehdä mieli tavoitella jotain, sitten tavoittelet.
Jos elämässä on tilanne, että isompia ongelma tai suruja ei ole, siitä kannattaa nauttia ja iloita oli tavoitteita tai ei. Suurimmalla osalla aikuisista ei luultavasti ole mitään maailman mullistavia tavoitteita, elämä kun ei kuitenkaan ole mikään suoritus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä vähän ihmettelen (yleisestikin), että miksi omaa elämää ja valintoja pitää toisten tekemisiin peilata? Itse elän omanäköistä elämää. Ei ole ikinä ollut mitään isoa suunnitelmaa, että x ja y ja sitten z. Teen valintoja, jotka tuntuu hyvältä ja tekee elämästäni sellaista, mitä siltä haluan. En tiedä toisten masterplaneja, eikä ne itse asiassa kiinnosta. Enkä mieti, että mitä joku muu mun asioista ja elämästä miettii. Itse haluan olla onnellinen, se taitaa olla se suurin johtotähti.
Miksi pitää... Hmmm, ei varmaan pidäkään, mutta eikö tämä ole ihmisille hyvinkin "lajiominaista" käytöstä, joka tulee enemmän tai vähemmän itsestään, ympäristön ja ympärilläolevien tarkkailu, ainakin edes joskus, ja itsensä vertailu, joko tiedostaen tai tiedostamatta toisiin?
Väitän, että täytyy olla poikkeuksellinen ihminen, jos ei laisinkaan tee tätä vertailua, koskaan, edes tiedostamattaan. Uskon kyllä, että heitä voi kyllä olla olemassa, sinäkin voit kuulua heihin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa etsiä itselle vähän lyhyemmän ajan tavoitteita.
Sitäkin mietin, että voinko sanoa kuitenkaan olevani täysin tavoitteeton ihminen. Kyllähän esim. omassa harrastuksessani opin ja haluan oppia koko ajan lisää.
Ja lisäksi haluan esim. oppia neulomaan palmikkoneuletta. Käydä lenkillä sen verran, että kunto pysyy suht ok:na.
Kasvattaa lapset täyspäiseksi.
Että onko nämä ns oikeita tavoitteita elämässä, jotka nykyään tavoitteiksi luetaan, vai vaan ihan normaalia elämää? 😅
Ap
Onko jotain merkitystä sillä, luetaanko nuo tavoitteiksi?
Niin, onko? Sen minäkin haluaisin tietää. Esimerkiksi verraten nyt vaikka tuohon vanhaan "vierivä kivi ei sammaloidu" - sanontaan. Riittääkö nämä tällaiset tavoitteet siihen, että edelleen vierii? Jos ei, mikä sitten riittää?
Sori, mietin välillä asioita ehkä liian filosofistisesti. 😅
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten vaikeaa se on ihmisille keskittyä omaan elämään. En jaksa kuinka lapsellinen keskivertoihminen on.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan jaksa enää yhtään sellaista hektisyyttä elämässä, että jatkuvasti pitäisi olla tekemässä jotain, menossa ETEENPÄIN ja saavuttamassa jotain. Luota sinäkin omiin tuntemuksiisi ja nauti täysin palkein työsi hedelmistä! Jos jonain päivänä alkaa taas tehdä mieli tavoitella jotain, sitten tavoittelet.
Kiitos tästä!
Itselläkin on kieltämättä jotenkin tullut mitta täyteen tuota eteenpäin menemisen pakkoa ja piiskausta. Oli se sitten ulkopuolelta tai itsestä lähtöisin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykymaailmassa vouhotetaan liikaa, että kaikilla pitäisi olla tavoitteita ja tavallinen elämä ei ole enää hyvä. Minusta riittää jos itse olet tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Miten vaikeaa se on ihmisille keskittyä omaan elämään. En jaksa kuinka lapsellinen keskivertoihminen on.
Olet siis ilmeisesti itse jotain muuta, kuin keskivertoihminen. Sallinet, että odotan sinulta vähän laajempaa selostusta ja jatkoa tähän kommenttiin. Selitä ja avaa se niin, että tällainen lapsellinen keskivertoihminenkin sen ymmärtää. Odotan mielenkiinnolla ja kiitän etukäteen, jaathan kypsyyttäsi ja viisauttasi.
(okei, osaksi sarkasmia, kuten varmaan tajusit, mutta oikeastikin kiinnostaisi tietää, joten avaathan. Esimerkiksi minkälaista oma elämäsi on, ja mitä ajattelet tavoitteista viisaammasta näkökulmastasi. Mikä riittää siihen, ettei ihminen jämähdä, ettei sammaloidu?)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa etsiä itselle vähän lyhyemmän ajan tavoitteita.
Sitäkin mietin, että voinko sanoa kuitenkaan olevani täysin tavoitteeton ihminen. Kyllähän esim. omassa harrastuksessani opin ja haluan oppia koko ajan lisää.
Ja lisäksi haluan esim. oppia neulomaan palmikkoneuletta. Käydä lenkillä sen verran, että kunto pysyy suht ok:na.
Kasvattaa lapset täyspäiseksi.
Että onko nämä ns oikeita tavoitteita elämässä, jotka nykyään tavoitteiksi luetaan, vai vaan ihan normaalia elämää? 😅
Ap
Onko jotain merkitystä sillä, luetaanko nuo tavoitteiksi?
Niin, onko? Sen minäkin haluaisin tietää. Esimerkiksi verraten nyt vaikka tuohon vanhaan "vierivä kivi ei sammaloidu" - sanontaan. Riittääkö nämä tällaiset tavoitteet siihen, että edelleen vierii? Jos ei, mikä sitten riittää?
Sori, mietin välillä asioita ehkä liian filosofistisesti. 😅
Ap
Yks vierivä kivi kuoli just, pysähtyi vallan, ettei tuokaan ole totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ikinä ollut mitään isoja tavoitteita. Ainoa tavoitteeni on ollut elää mielenkiintoinen ja elämysrikas elämä. Minulla on kaikki ollut hyvoin ja tasapainossa. Vaikeat hetket ovat kasvattaneet ja hienoista hetkistä olen nauttinut. Menestystä ja saavutuksia on tullut elämässä sitä mukaan kun olen elänyt. Koko elämäni olen tehnyt ja yrittänyt nautien.
Kiitos kommentista. Kirjoitit, että "menestystä ja saavutuksia on tullut elämässä sitä mukaa kun olen elänyt“, saako kysyä tarkennusta, mitä nämä asiat ovat, jotka koet menestyksenä ja saavutuksena?
Ap
Olen ollut voitokas, Olen saanut kokea pohjatonta surua. Olen saanut olla äärettömän iloinen. Olen saanut rakastaa ja olen ollut rakastettu. Olen saanut olla kiitollinen. Olen saanut kokea tunteita laidasta laitaan koko skaalalla.
Kiitos tarkennuksestasi! Nämä ovat minunkin mielestäni ehdottomasti menestystä ja hyviä saavutuksia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa etsiä itselle vähän lyhyemmän ajan tavoitteita.
Sitäkin mietin, että voinko sanoa kuitenkaan olevani täysin tavoitteeton ihminen. Kyllähän esim. omassa harrastuksessani opin ja haluan oppia koko ajan lisää.
Ja lisäksi haluan esim. oppia neulomaan palmikkoneuletta. Käydä lenkillä sen verran, että kunto pysyy suht ok:na.
Kasvattaa lapset täyspäiseksi.
Että onko nämä ns oikeita tavoitteita elämässä, jotka nykyään tavoitteiksi luetaan, vai vaan ihan normaalia elämää? 😅
Ap
Onko jotain merkitystä sillä, luetaanko nuo tavoitteiksi?
Niin, onko? Sen minäkin haluaisin tietää. Esimerkiksi verraten nyt vaikka tuohon vanhaan "vierivä kivi ei sammaloidu" - sanontaan. Riittääkö nämä tällaiset tavoitteet siihen, että edelleen vierii? Jos ei, mikä sitten riittää?
Sori, mietin välillä asioita ehkä liian filosofistisesti. 😅
Ap
Yks vierivä kivi kuoli just, pysähtyi vallan, ettei tuokaan ole totta.
No, aivan. Kevyet mullat hänelle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nykymaailmassa vouhotetaan liikaa, että kaikilla pitäisi olla tavoitteita ja tavallinen elämä ei ole enää hyvä. Minusta riittää jos itse olet tyytyväinen.
Itse tajusin tämän vasta, kun tuli elämässä massiivisia ongelmia, pakkopysähdyksiä. Silloin oivalsin myös sen, että niistä kovan työn hedelmistä pitää myös pysähtyä nauttimaan välillä, muuten ponnistelut ovat olleet täysin turhia.
Mulla ei ole ikinä ollut mitään isoja tavoitteita. Ainoa tavoitteeni on ollut elää mielenkiintoinen ja elämysrikas elämä. Minulla on kaikki ollut hyvoin ja tasapainossa. Vaikeat hetket ovat kasvattaneet ja hienoista hetkistä olen nauttinut. Menestystä ja saavutuksia on tullut elämässä sitä mukaan kun olen elänyt. Koko elämäni olen tehnyt ja yrittänyt nautien.