Ex-masentuneen tarina!

Masennuin parikymppisenä lukion jälkeen. Aloitus ei ehkä saa olla vaan sen.sur.oidaan niin lyhyesti: olin 10 vuotta vakavasti masentunut, odotin eläkettä. Sitten luin miehestä joka matkusti Burmaan sähköshokkiklinikalle ja parantui masennuksestaan.
Tutkin asiaa ja havaitsin että Eurooppa ja Yhdysvallat aika takaperoisia hoidoissaan, jo Kanadassakin aika vapaasti saa vaihtoehtohoitaa.
Sama asia kuin kuin sukupuolen korjauksissa.
Vaihtoehtoni kääntyivät kanadalaisen sienitohtorin puoleen ja filippiiniläiseen sähköhoitolaan.
Suomessakin on sähköllä saatu tuloksia aikaan ja nykyään käytetään erilaisia virran taajuuksia kun tietoa saadaan nykyään enemmän kuin ennen.
Sain neljä sähköshokkia kahtena kahden sarjana, nukutuksessa.
Jo ensimmäisen iskusarjan jälkeen tiesin että olen parantunut. Kuin kipeä hammas olisi vedetty irti ja ientä vielä jäytäisi mutta parantavasti. Toinen tasoittava sähkönollaus ja aivoni olivat seesteiset ja rauhalliset, masennus oli poissa.
Lentokentällä söin aterian ja nautin ruuasta ja lentomatkasta ja kaikesta. Tila on säilynyt, sanoisin tätä rauhalliseksi seesteisyydeksi.
Suomessa lääkärit suhtautuivat asiallisesti kertoen tuntevansa hoitomuodon ja nykyään ilmeisesti sähköhoitoa jo saakin helpommin.
Masentuneelle sanoisin että hakekaa hoitoa, sitä on tarjolla.
Ystäväni läpi vuosien uskoo että massennukseni johtui aivojen sähköhäiriöstä joka johtuisi kotitaloni sijainnista junaradan varrella. Hänen teoriassaan aivoni ylivirittyivät junien taajuudelle ja lukion jälkeen muutin pois rata-alueelta niin en saanut enää ylläpidettyä ylitaajuutta. Nuo Filippiinien iskut sitten tasoitti aaltokäyrät.
Länsimainen lääketiede valtavan hyvää ja edistynyttä mutta psyyke vielä tuntematon.