Vahingossa kuultua

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 00:29"]

Miksi olet muuttanut miehen kanssa yhteen, jos naimisiinmeno on sinulle niin tärkeää? Minullekin naimisiinmeno oli tärkeää ja muutin miehen luokse vihkimistä edeltävänä päivänä. En olisi ikinä suostunut odottamaan kosintaa noin pitkään. Olin mielessäni asettanut vuoden aikarajan, jota en tietenkään miehelle kertonut, mutta 8kk seurustelun jälkeen mentiin naimisiin. Ja kohta on 15 vuotta oltu naimisissa, tämä potentiaalisille alapeukuttajille tiedoksi.

[/quote]

Mitä alapeukuttamista tässä nyt on? Jotkut haluavat naimisiin nopeasti ja nuorina, ja jos postaaja niin halusi, miksi hänen pitäisi roikkua ihmisen kanssa, joka ei jaa hänen ajatuksiaan?

Itsellenikin oli kumppania valitessa todella tärkeää ettei hän halua lapsia, kun en niitä itse halua/pysty saamaan. Jos mies parin vuoden päästä alkaisi vihjailla potkupuvuista, ihmettelisin todella, miksi on kanssani yhteen muuttanut ja naimisiin menossa. 

Eihän teidän tarvi tuosta keskustelusta puhua, eikä sinun ilmaista, että olet sen kuullut. Tuossa oli tarpeeksi johtopäätöksen tekemiseen. Joko hyväksyt sen, ettette mene ikinä naimisiin, tai lopetat suhteen.

Ymmärrän sinua hyvin, sillä minullekin naimisiinmeno on tärkeää sinänsä, ei isot häät. En tuhlaa aikaa sellaisen kanssa, jolle on selvää ettei ikinä naimisiin. Eikä kiinnosta syyt, miksi ei.

Ja ei, en halua naimisiin siksi, että saisin megabileet. Olen aina halunnut ja haaveillut avioliitosta. Tapahtui se siunaus sitten kirkossa tai maistraatissa..
Ap

Miksi ihmeessä se papin aamen on sinulle niin tärkeä, jos teillä muuten menee hyvin? Kyllä sinä jonkun miehen saat vihille houkuteltua, epäilemättä, mutta tärkeämpää kuin se yksi päivä - häät - on ne kaikki päivät mitkä tulevat sen jälkeen.

olisin rehellinen. mies ehkä yrittää vetää huomion kuunteluusi mutta älä provosoidu siitä äläkä mene halpaan vaan pysy tiukasti aiheessa. lupaa palata kuunteluasiaan erikseen myöhemmin.

Kuulit siis vahingossa miehen kehuvan sinua kaverille, ja sen jälkeen hänen olevan jyrkästi naimisiinmenoa vastaan (jonka riidan jälkeen tiesit jo)? Sanoiko jotain muutakin ("miten hän loppuajan puhui suhteestamme") vai harmittaako sinua vain se, ettei meis tahdo naimisiin?

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 23:39"]Miksi ihmeessä se papin aamen on sinulle niin tärkeä, jos teillä muuten menee hyvin? Kyllä sinä jonkun miehen saat vihille houkuteltua, epäilemättä, mutta tärkeämpää kuin se yksi päivä - häät - on ne kaikki päivät mitkä tulevat sen jälkeen.
[/quote]

Se on haave ja periaate. Ollut jo pitkän, pitkän aikaa. En minä pakolla naimisiin mene eli jos ei miehen kanssa suju niin eihän sitä aamentakaan sanota. Olemme seurustelleet 8vuotta - onko kohtuutonta tosiaan haaveilla häistä?
Ap

4: Mietin todellakin että otan asian puheeksi.. Ihan varmasti vetää salakuuntelun siihen mutta kun kuulin niin minkäs enää teet :/ asia vaivaa.. Se vaivaa ihan suunnattomasti. Ja jos ei hän IKINÄ naimisiin halua niin kyllähän se on kova paikka.. Ylitsepääsemätön? En tiedä :/

Jos naimisiinmeno on sinulle pakkomielle, kerro se miehellesi. Jos hän ei suostu, erotkaa. As simple as that.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 23:41"]Kuulit siis vahingossa miehen kehuvan sinua kaverille, ja sen jälkeen hänen olevan jyrkästi naimisiinmenoa vastaan (jonka riidan jälkeen tiesit jo)? Sanoiko jotain muutakin ("miten hän loppuajan puhui suhteestamme") vai harmittaako sinua vain se, ettei meis tahdo naimisiin?
[/quote]

Aikaisempi riita kärjistyi ihan liikaa ja mies sanoi että voin lähteä jos naimisiin haluaa, hän ei halua ikinä. No, kun asiasta saatiin puhuttua hän pyysi anteeksi ja pyörsi puheensa. Siksi olen toiveita elätellyt..
Kaveri kysyi että mitä piirrettä mies minussa arvostaa, vastaus oli huumorintaju. Sen jälkeen kertoi uudesta puolisostaan ja kysäisi sen naimisiin menon. Mies muuttui heti. Vastaus oli jyrkkä ja kun jatkoi puhumistaan suhteestamme (olen välillä mustasukkainen ja miehellä on kaiketi joku "vapaudenkaipuu") niin puhetyyli oli tyly. Olisi vain kiva tietää että kun itse heittää suhteeseen 100% itsestään niin onko mies enää mukana..

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 23:47"]Jos naimisiinmeno on sinulle pakkomielle, kerro se miehellesi. Jos hän ei suostu, erotkaa. As simple as that.
[/quote]

Karua mutta puhut asiaa.. Kuitenkin siinä toisessa vaakakupissa painaa haave ja periaatteet ja toisessa mieletön rakkaus miestäni kohtaan..
Tosin jos hänen tunteensa ovat alkaneet lopahtaa kuten puheista voisi päätellä niin en minä häntä väkisin aio pitää. Siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää.
Ap

Yhyyyyy.

Miehesi on fiksumpi kuin olet luullut ;)

Mun mies oli myös aluksi "ei ikinä naimisiin" tyyppiä, mutta nyt on ihan järkevästi puhuttu hänen aloitteestaan naimisiinmenosta, 4,5v siinä meni meillä. joku kommentoi naimisiin menosta pakkomielteenä..ei se ole pakkomielle, ainakaan minulle, tuskin ap:llekaan, mutta joku järkevä selitys olisi paikallaan, miksi ei voi mennä naimisiin?? mikä siinä naimisiinmenossa on niin paha asia, jos kerran yhdessä ollaan anyway??

Ei miehen haluttomuus naimisiinmenoon kerro mitään hänen tunteistaan! Asia ei vaan ole hänelle tärkeä ja sillä sipuli. Ja häntä v-tuttaa, kun hän kokee, että painostat häntä siihen. Muistatan ap, että ihmissuhteet perustuvat vapaaehtoisuuteen eikä toiselta ihmiseltä pidä VAATIA mitään!!! Jos et voi tehdä tässä asiassa kompromissia niin sitten et voi ja teidän tulee erota. (Ehkä vuosien päästä tajuat tehneesi elämäsi virheen, mutta se onkin sitten toinen juttu...)

No jos ei 8 vuoden jälkeen halua naimisiin, niin ei varmaan koskaan, niin se vaan on, ja sun on se hyväksyttävä jotenkin. Kaipa miehellä on joku syy miksi ei halua sitä juridista sopimusta tehdä kanssasi.

En ole mielestäni painostanut, olen kertonut että asia on minulle tärkeä ja miksi se on minulle tärkeä. En juokse mieheni perässä sormuksen kanssa valkoinen mekko hulmuten ja huuda kosintaa :p no, oikeasti en jankuta asiaa. Riita aikaisemmin tuli siitä kun tuttavani menevät naimisiin ja sanoin miehelle että itse haluaisin pukeutua pukuun x (kuvailin pukua) jolloin mieheltä vain paloivat käämit. Ja tiedän etten voi ketään pakottaa naimisiin enkä edes halua. Mutta ei ole reiluin temppu mieheltäkään antaa ymmärtää toista, tietäen että koskaan toisen haave ei tule toteutumaan. Rehellisyyttä kaipaan.
Ap

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 00:07"]No jos ei 8 vuoden jälkeen halua naimisiin, niin ei varmaan koskaan, niin se vaan on, ja sun on se hyväksyttävä jotenkin. Kaipa miehellä on joku syy miksi ei halua sitä juridista sopimusta tehdä kanssasi.
[/quote]
Taidat olla oikeassa :/ joskus on helpottavaa kun muut sanovat sen totuuden, vaikka tiedät sen jo, mutta näköjään saa tauottua sen omaan päähän kun joku muu pukee ajatuksesi sanoiksi.. Kiitos tästäkin :)
Ap

Jos olisin sinä, en ehkä ottaisi asiaa puheeksi, mutta pistäisin visusti korvan taakse varautuen henkisesti siihen, ettei suhde ole menossa kovin vakavaan suuntaan. Toisin sanoen pyrkisin itsekin siihen, etten henkisesti sitoudu ja ripustaudu kyseiseen mieheen, joka mitä ilmeisimmin ei halua tosissaan sitoutua minuun.

Toki tässä on monta ihan hyvää vaihtoehtoa tulevaisuudellenne; elätte onnellisina avoliitossa elämänne loppuun, tai mies muuttaa mielensä 10v kuluttua... mutta mieti tarkkaan, kuinka todennäköisiä nämä vaihtoehdot ovat juuri teidän suhteessanne. Sinä tiedät paremmin kuin me.

Entä mitä mieltä mies on lapsista? Jos niihin on yhtä jyrkkä ei mutta sinä haluaisit, alkaisin sinuna katsella muita vaihtoehtoja. Avioliitto nyt ei ole niin justiinsa, mutta lastenhankinnassa voi todella käydä niin, että homma on liian myöhäistä jos tuhlaa elämänsä väärän ihmisen kanssa.

Jokin periaatepäätös miehellä tuntuu asiasta olevan, ja tuntuu epätodennäköiseltä että 8 vuoden jälkeen muuttaisi mielensä. Itse haluaisin kuitenkin tietää, mikä se periaate siellä taustalla on, mikä estää avioliiton solmimisen. Eikö halua häitä vai "lopullista sitoumista", vai jotain ihan muuta?

Miksi olet muuttanut miehen kanssa yhteen, jos naimisiinmeno on sinulle niin tärkeää? Minullekin naimisiinmeno oli tärkeää ja muutin miehen luokse vihkimistä edeltävänä päivänä. En olisi ikinä suostunut odottamaan kosintaa noin pitkään. Olin mielessäni asettanut vuoden aikarajan, jota en tietenkään miehelle kertonut, mutta 8kk seurustelun jälkeen mentiin naimisiin. Ja kohta on 15 vuotta oltu naimisissa, tämä potentiaalisille alapeukuttajille tiedoksi.