Kun isä ei olekaan lapsen isä

Mitäpä luulet, pitääkö lapselle kertoa? Eikö sinua itseäsi ollenkaan kiinnosta keitä ovat biologiset vanhempasi jos ajattelet että lapsen ei ole välttämättä tarvetta tietää? Huhhuh

Voihan niille vanhemmillekin vihjaista asiasta, etteivät sitten tule vääriin johtopäätöksiin siitä, kun lapsi ei näytä lainkaan isältään.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 22:08"][quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 22:01"]

Lapselle kyllä, koska hän saattaa tulevaisuudessa tarvita tietoa suvun perinnöllisistä sairauksista. Tai no voihan asian kertoa sitten joskus, jos haluaa riskeerata "mitä hel... miksi mulle ei ole koskaan kerrottu" -reaktion.

[/quote]

Totta... Mutta missä vaiheessa lapselle olisi mielestäsi hyvä kertoa?
[/quote]

Minun mielestäni riippuu lapsesta. Joku voi olla riittävän kypsä asialle jo ala-asteen puolella jne. Luulisin että jos lapsen tuntee niin tietää milloin hän voisi sellaisen ymmärtää. Itse yrittäisin kertoa mahd. aikaisin, jottei lapselle tulisi oloa, että hänelle olisi valehdeltu monta vuotta.

t. eri kuin 3

Heti alusta lähtien pitäisi kertoa lapselle. Viimeistään, jos lapsi kyselee, mistä on tullut. Ja aina kun (tai jos) viittaatte siihen, kuinka lapsi näyttää ihan äitinsä serkulta, niin selitätte, miksei voi näyttää isänsä sukulaisilta. Siinä on sitten tietysti riskinä, että pieni lapsi kertoo myös isovanhemmille.

Jos haluatte, niin voitte jättää mainostamatta sitä, että kyseessä oli kaveri eikä tuntematon luovuttaja. Mutta valehdella ei pidä, jos lapsi kysyy suoraan.

Tai sit voi varautua siihen, että lapsi (jolle asiasta on kerrottu) ihmettelee taustaansa esim. isovanhemmille. Lapset ei oo samalla lailla pidättyvisiä kuin vanhemmat. Saattaa lipsahtaa ihan vahingossakin asia julki...

By the way- jos hedelmöittäjä on ystävä ja ei aio olla jatkossa mitenkään lapsen kanssa yhteydesä, niin miten ystävyytene on ajatelu jatkuvaksi:0 Eikö vieras luovuttaja ois helpompi kaikin puolin?

Ihan pienestä pitäen pitää kertoa, silloin lapsi kasvaa sen asian kanssa eikä pidä sitä minään outona.

Isovanhemmille olisi hyvä kertoa musta ihan juuri tuosta syystä että lapsi jossain vaiheessa juttelee kuitenkin isovanhemmille mistä on tullut jne. Ainakin musta se sekoittaisi lasta inhottavasti jos tietämättömät isovanhemmat joutuisivat ihmettelemään lapsen puheita tai vaikka väittäisivät valehtelijaksi.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 22:08"][quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 22:01"]

Lapselle kyllä, koska hän saattaa tulevaisuudessa tarvita tietoa suvun perinnöllisistä sairauksista. Tai no voihan asian kertoa sitten joskus, jos haluaa riskeerata "mitä hel... miksi mulle ei ole koskaan kerrottu" -reaktion.

[/quote]

Totta... Mutta missä vaiheessa lapselle olisi mielestäsi hyvä kertoa?
[/quote]

Puhuisin asiasta avoimesti aina. Ei niin että tämä paljastus tehdään joskus. Lapsen on vaikeampi käsitellä muutosta (biologinen isä onkin joku muu kuin se, joksi luullut) kuin sitä että tilanne on erilainen kuin muilla. Luonnostaan tulee näissä keskusteluissa miten on tänne tullut. Kerrotaan että sinut on tehty näin... Silti sanoo että isi on isi, vaikkei biologinen olrkan. Toki kaikki lapsen tasoisesti. Kyllä ne adoptoidutkin ja keinohedelmöitetyt jne faktat kestää.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 22:17"]

By the way- jos hedelmöittäjä on ystävä ja ei aio olla jatkossa mitenkään lapsen kanssa yhteydesä, niin miten ystävyytene on ajatelu jatkuvaksi:0 Eikö vieras luovuttaja ois helpompi kaikin puolin?

[/quote]

Ap tässä. Edelleen huomautan, ettette tiedä mikä minun roolini tilanteessa on.

Ystävä/luovuttaja on tekemisissä vanhempien kanssa ainoastaan heidän ystävänään, ei lapsen isänä. Hänellä ei siis ole mitään isän oikeuksia tai velvollisuuksia.

Lapsi ei siis ikinä saisi tietää tämän henkilöllisyyttä? Mutta bio-isä kuitenkin tietää

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 22:28"]Lapsi ei siis ikinä saisi tietää tämän henkilöllisyyttä? Mutta bio-isä kuitenkin tietää
[/quote]

Tuntemattoman luovuttajan henkilöllisyyden kuitenkin saa tietää aikuisena. Olisi minusta reilua, että tällekin lapselle kerrottaisiin se.

Ps. Ap, miksi et anonyymillä palstalla voi kertoa osallisuuttasi tähän? Jotenkin hölmöä joka välissä korostaa sitä, ettemme tiedä.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 22:44"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 22:28"]Lapsi ei siis ikinä saisi tietää tämän henkilöllisyyttä? Mutta bio-isä kuitenkin tietää [/quote] Tuntemattoman luovuttajan henkilöllisyyden kuitenkin saa tietää aikuisena. Olisi minusta reilua, että tällekin lapselle kerrottaisiin se. Ps. Ap, miksi et anonyymillä palstalla voi kertoa osallisuuttasi tähän? Jotenkin hölmöä joka välissä korostaa sitä, ettemme tiedä.

[/quote]

Mitä merkitystä sillä on, mikä minun roolini tilanteessa on? Miten se muuttaa itse asiaa, olin sitten jompikumpi lapsen vanhemmista, lapsi itse, miehen äiti tai vaikka biologisen isän puoliso?

Asiat eivät ole mutkikkaita paitsi aikuisten päässä. Meidän suvussa on jonkin verran adoptiota ja monenlaista uusperhe-elämää. Kukaan ei omista lapsiaan, ei biologisia tai muitakaan. Lapset ovat lainaa, lahja. On suuri lahja saada pitää huolta lapsista ja rakastaa heitä. Toinen asia on se että ainoa mille elämän voi perustaa on totuus. Lapset vaistoavat valheen, vaikka kukaan ei sitä heille sanoisi, ja valhe, jota he eivät tiedä tai ymmärrä, vahingoittaa heitä. Ei taaperolle tarvitse ruveta selittämään tuollaista ap:n esittämää hedelmoitysratkaisua, hänelle tärkeää on rakkaus. Isommalle lapselle se sitten kannattaakin jossain vaiheessa selittää, koululaiselle. Ja siinä vaiheessa kannattaa olla aikuisten tunnesolmut selvitettynä, koska muuten lapsesta tulee taakan kantaja. Lapsta ei saa laittaa vaikenemaan ja valehtelemaan. Yleisesti ottaen lapsiet haluavat vain elää rauhassa elämäänsä ja nauttia siitä- rakastavien aikuisten ympäröimänä. Tämä vain on aikuisille usein ylivoimainen rasti. Olla rehellinen ja pyyteettömästi rakastaa ja huolehtia.

Kuulostaa ihan idioottimaiselta. Millä varmuudella oikeasti kukaan voi tietää ettei tuttu luovuttaja haluaisikin isän oikeuksia. Oikeudet hakea isyyttä hänellä on, koska voi vaatia verikokeita ja parhaimmillaan vaikka yhteishuoltajuutta. Puhumattakaan miten outoa olisi lapselle että tuttavapiirissä hengailee bioisä. Se että säästäisi muutaman satasen tolla on ihan älytöntä. Paljon järkevämpää olisi mennä lapsettomuusklinikalle ja hakea oikeasti anonyymin luovuttajan tavaraa. Hän ei voi vaatia isyyttä ja lapsi voi sitten täysi-ikäisenä ogttaa yhteyttä jos haluaa.

Lapselle ehkä, mutta miehen vanhemmille se ei kuulu.

Lapselle kyllä, koska hän saattaa tulevaisuudessa tarvita tietoa suvun perinnöllisistä sairauksista. Tai no voihan asian kertoa sitten joskus, jos haluaa riskeerata "mitä hel... miksi mulle ei ole koskaan kerrottu" -reaktion.

Lapselle pitää totta kai kertoa!! Mieti asiaa omalle kohdallesi; olisiko kiva olla tietämätön omasta biologisesta isästä? Pystyisitkö enää koskaan luottamaan vanhempiisi jos he eivät koskaan aikoneet kertoa sinulle totuutta, mutta se selvisi sinulle kuitenkin?

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 22:01"]

Lapselle kyllä, koska hän saattaa tulevaisuudessa tarvita tietoa suvun perinnöllisistä sairauksista. Tai no voihan asian kertoa sitten joskus, jos haluaa riskeerata "mitä hel... miksi mulle ei ole koskaan kerrottu" -reaktion.

[/quote]

Totta... Mutta missä vaiheessa lapselle olisi mielestäsi hyvä kertoa?