Minä en ymmärrä sitä, että kun kysellään miten synnytys meni,

Ja jos joku kysyy, niin en kylölävääristele, että helppoa oli ja hyvin meni...Kun totuus on toisenlainen, sattu ja pirusti ja taju meinas mennä

Ja sattui niin vietävästi. Ilokaasua sentään ehdi henkäistä.



Kolmasta ei tule, ja jos tulisikin, niin taksiin taitaisi pieni syntyä. Eka synnytys kokonaiskesto 1,5 tuntia, toinen synnytys melkein tunti peräti, kolmatta en uskalla edes ajatella...



Lisään vielä, että siitäpä sai anoppi nenilleen, kun urputti juhannuksen alla, että kummallinen olen, kun emme voi 2 viikkoa ennen laskettua aikaa lähteä saareen juhannuksen viettoon. Saaresta venematka rantaan ja mökkitie kunnon tielle asti vievät nekin jo melkein tunnin.

Synnyttäjälle on tosi tärkeetä saada käydä synnytys läpi. Ei se oo mistään kotosin että sensuroi juttujaan!



JOS kysyy, niin pitää kuunnellakin. Joskus synnytykset on kaameita, niinkuin mun eka. Toka olikin sitten jo mielettömän upee juttu (mitä nyt imuttelin liikaa kaasuja ja sekoilin alussa). :D

eli jos kysyjä on joku pian ekaa kertaa synnyttävä niin jätän ehkä ne kamalimmat asiat kertomatta. Jos taas puhutaan jo synnyttäneiden äitikaverien kanssa niin sillon voi todella ihan yksityiskohtasesti kertoa.



Kyllä jokainen ensisynnyttäjäkin on saanut kuulla että synnytyksessä on omat riskit ja että se sattuu eikä minusta auta yhtään että etukäteen tietää kaikki kamaluudet - ei niitä silti voi estää jos ovat tullakseen.

Pelkkä " ihan hyvin vaikka oli välillä rankkaa" riittää, ja yleensä juuri se halutaan kuulla, ellei nyt ole kyseessä ihan lähin ystävä tms.



Useita asioita kysytään vaan ihan kohteliaisuudesta. Eiväthän esim. britit tarkoita haluavansa kuulla tarkkaa selontekoa menneestä viikosta kysyessään tervehdyksen yhteydessä " how are you?" .

Minusta oli kurjaa, että kaverini kaveri väitti minun kertovan

" kauhukertomuksia" (kirjaimellisesti näin hän sanoi). Minähän

vain kerroin aivan rauhallisesti omasta synnytyksestäni -

mitään siihen lisäämättä tai liioittelematta.



Pitäisikö vaikean synnytyksen kokeneen äidin olla hiljaa

ja hymistellä, kun muut kehuvat, kuinka ihania ja helppoja

heidän synnytyksensä ovat olleet? Mukavaa tietysti, jos

jollakulla on ollut helppo synnytys, mutta jos ei ole, niin

eikö siitä sitten saisi kertoa siinä missä helpoistakin

synnytyksistä kerrotaan.



Onko vaikea synnytys tabu, josta ei sovi puhua?

Onko vaikea synnytys tabu, josta ei sovi puhua?

[/quote]

Nykyään kyllä sanon (varsinkin ensisynnyttäjälle) että synnytykseni oli varsin raju, joten en tahdo pelotella sinua. Silti, monet tahtovat nimenomaan kuulla sen tarinan...