en jaksa äitiäni

Perheeni oli lapsuudessa ensin pienituloinen ja sitten myöhemmin ihan ok ansaitseva. Äidilläni on ollut aina tyylinä että kutsujuhliin joko ei mennä ollenkaan tai jos mennään niin viedään mahdollisimman halpa lahja kun niillä on muutenkin rahaa. Itse jätin monesti menemättä luokkakaverin syntymäpäiville koska äitini oli ostanut lahjaksi pikkuhousuja kun eihän sitä pidä paljon laittaa rahaa lahjaan kun kyllä niillä on rahaa vaikka kuinka ja tuo paketti oli niin halpa. Tai kaverin synttäreille joulukuun 8. päivä äitini oli ostanut joulukalenterin kun sai puoleen hintaan. Enpä sitten mennyt. Äiti lisäksi aina arvostelee lahjoja joita saa. Aina on joku vialla, yleensä hinta.Tai mitä hän tällä tekee ja vie kierrätyskeskukseen. Nyt olen aivan aikuinen ja äitini pahoittaa aina mieleni kun menen jonkun juhliin. En yleensä edes kerro juhlista kun hän aina ottaa sen esiin että älä osta mitään arvokkaan suuntaistakaan tai tarviiko sinne yleensä viedä edes mitään, onhan niillä rahaa. Mutta toki asiat tulee ilmi jotenkin. Kuten nyt kun olin menossa sydänystäväni lapsen syntymäpäiville niin äitini soitti ja ehdotti jonnekin menoa yhdessä. No kuuli sitten ja ihmetteli miten se ystävä vielä viitsii pitää lapselle syntymäpäiviä. Lapsi täytti 6. Niin kun äitini mielestä pitää niitä vain siksi että saisi lahjoja lapselle. No sitten seuraava kysymys oli onko sinulla lahja sille lapselle. Joo ei varmaan. Ja sitten taas se että ei ne tarvi kun niillä on rahaa vaikka kuinka muutenkin. Eihän em pitäisi minun mieltäni pahoittaa mutta pahoittaa kuitenkin. Aina pitäisi jotenkin pöljösti käyttäytyä ja olla outo ja erilainen. Lopuksi olemme kaverini kanssa saman koulutuksen hankkineita ja samanlaisissa töissä ihan ok palkalla.