Lue keskustelun säännöt.
"eikö sun lapset harrasta mitään?"
19.08.2021 |
Kysyi yksi työkaveri joskus. Jäi kaivelemaan ja näyttää siltä, että tämä ajatusmalli on vielä kovempi nykyään.
Nuorempi kävi kitaratunneilla kansalaisopistossa. Se kuulemma ei ole oikein mitään, kun ei käy musiikkiopistossa. Vanhempi opetteli soittamaan ja säveltämään itsekseen, ei halunnut ohjatuille tunneille. Sekään ei kelvannut.
Nuorempi kävi kokkikerhossa. Kokkierho ei ole kuulemma harrastus, vaan kerho.
Vanhempi opetteli koodausta omaksi ilokseen ja teki jotai yksinkertaisia pelejä. Tietokoneen ääressä nörtteily ei ole kuulemma harrastus, vaan pahasta.
Molemmat kävivät lenkillä ihan vain huvikseen ja omaksi ilokseen, keskenään tai erikseen.
Molemmat ovat olleet kovia lukemaan.
Harrastuksia on kuulemma musiikkiopistossa otetut tunnit, partio, ohjattu liikunta ja kuvataidekoulu. Muu on kuulemma puuhastelua ja ajanviettoa.
Lapsiparat, kun eivät ole saaneet harrastaa :(.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olisi tosi kivaa jos lapset harrastaisivat pelkkää kokkausta ja kotoilua. Ikävä kyllä ovat innostuneita joukkueurheilusta.
Onneksi pitävät myös klassisesta musiikista, joka on oma harrastukseni. Siihen jaksan kuskata ihan mielelläni, ja musiikkiopistossa ei onneksi tarvitse tehdä talkoita.
Typerää että harrastusten pitäisi väkisin olla jotain ohjattua toimintaa (tai näköjään kaikkien mielestä edes se ei kelpaa). Esim. mun ihan lempiharrastus lapsena oli kirjojen lukeminen, silloin saattoi mennä parikymmentäkin kirjaa kuussa varsinkin kesälomalla. Lisäksi esim. leikin pihaleikkejä kavereiden kanssa, uin ja pyöräilin. Ainoa ohjattu harrastus oli sirkuskoulu jossa kävin kerran viikossa vuoden tai pari.
Osa harrastaa, osa ei. So what? Vilkkaat lapset tarvitsevat harrastuksia, vähemmän vilkkaat eivät, jos virikkeitä riittää muutenkin. Kuskailu harrastuksiin on aikaavievää. Mutta mitäpä sitä ei tekisi lapsensa puolesta
Olisit vastannut että ne harrastaa koulunkäyntiä, kavereiden tapaamista ja perheen kanssa yhdessäoloa. siinä on ihan riittämiin harrastamista kunnes se harrastamisen toive tulee siltä lapselta itseltään. Silloinkin vanhemman tehtävä on huolehtia ettei harrastuksia kerry liikaa, etteivät ne ala kuormittamaan ja viemään liikaa aikaa muulta elämältä. Lapsi pärjää aivan mainiosti normaalissa perheessä ilman mitään ohjattuja harrastuksia. Jos jossain vaiheesa jonkin harrastuksen sitten itse haluaa, sen pitää tuoda mielihyvää ja olla voimavara. Ei mikään rasite ja pakkopullaa jossa käydään vanhempien mieliksi.
No siis en tuollaiselle työkaverille vastaisi mitään, se haluaa vaan kiusata sua.