Jos jännität jotain asiaa paljon,

Käyn ainakin kakalla.

En mitenkään, enkä edes yritä. Ei jännittäminen haittaa mitään. Annan jännityksen olla ja menen ja teen silti sen mitä on tehtävä.

Erittäin rauhallinen hengitys ja ajatus jos tää ei mee putkeen niin sitten seuraavalla kerralla.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 15:01"]

En mitenkään, enkä edes yritä. Ei jännittäminen haittaa mitään. Annan jännityksen olla ja menen ja teen silti sen mitä on tehtävä.

[/quote]

No mua ainakin jännitys haittaa.. Keho ei liiku normaalisti, jäykistyy puolikuoliaaksi enkä pysty ajattelemaan kunnolla.

Itse koitan juuri hengittää syvään ja ymmärtää, ettei ole mitään syytä jännittää. Ja pian se jännittävä asia on kuitenkin ohi. Olen hyväksynyt esimerkiksi esiintymiskammon osaksi itseäni, enkä jää rypemään kamalassa tunteessa huonosti menneen esitelmän jälkeen. Kai se kerta kerralta helpottaa. :)

Nykyisin olen niin vahvalla lääkityksellä etten enää jännitä.

Mulla auttaa vaan opamox ja propral.jännittävät tilanteet menevät noilla keinoin ihan hyvin.

Otan diapamin.

Hengitän syvään ja ajattelen että kyllä se hyvin menee ja jos ei mene niin ei se silti kaada maailmaa.

Ajattelen että jos ei jännittäis niin se ei olis normalia!

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 16:02"]

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 15:01"]

En mitenkään, enkä edes yritä. Ei jännittäminen haittaa mitään. Annan jännityksen olla ja menen ja teen silti sen mitä on tehtävä.

[/quote]

No mua ainakin jännitys haittaa.. Keho ei liiku normaalisti, jäykistyy puolikuoliaaksi enkä pysty ajattelemaan kunnolla.

Itse koitan juuri hengittää syvään ja ymmärtää, ettei ole mitään syytä jännittää. Ja pian se jännittävä asia on kuitenkin ohi. Olen hyväksynyt esimerkiksi esiintymiskammon osaksi itseäni, enkä jää rypemään kamalassa tunteessa huonosti menneen esitelmän jälkeen. Kai se kerta kerralta helpottaa. :)

[/quote]

No kyllä mullakin toki se jännitys tekee vähän tökeröyttä jne, mutta en minä siitä välitä. Se on osa minua, enkä häpeä itseäni sen takia. Hyväksyn senkin että saatan olla vähän hitaalla käyvän oloinen, hössöttää, törmäillä esineisiin tms kun jännittää. 

Reipas liikunta, yleensä vaikka kävelylenkki raittiissa ilmassa auttaa. Ei saa jäädä siihen tilaan märehtimään, huolet vaan paisuu päässä. On tehtävä irti-otto ja yrittää pysyä rauhallisena. Asioilla on tapana selkiytyä.

Ei tämä varsinaisesti tynnytä, mutta hengitän syvään ja ajattelen sen olevan pian ohi. Yritän myös järjellä ajatellen laittaa jännitystäni oikeaan perspektiiviin. Muuten annan jännityksen olla, koska en voi sille mitään ja olo helpottuu kuitenkin jossain vaiheessa. Vihaan sitä jännittämisen tunnetta! :D Sydän hakkaa, kädet tärisee ja hikoaa ollen silti kylmät, ottaa mahanpohjasta, kainalot hikoaa, on ihan epätodellinen olo, jalat tuntuu pökkelöiltä...(nämä "oireet" siis silloin, jos edessä on jotain tosi jännää vaikka esim. sokkotreffit) Sitten kun tilanne laukeaa niin iskee hirveä päänsärky :D

Minulla aina menee naama kalpeaksi ja niska jumiin niin että pää kääntyy oikealle, kädet tärisee. Tämä siis kun pitää esiintyä ryhmän edessä. Tämä oli aika tuskaa koulussa.

Opin että en laita meikkivoidetta koska sit olen ihan laikukas kun menen kalpeaksi. Menen aina sivuttain niin että näyttää siltä että katson yleisöä pää kääntyneenä oikealle. Jos tarviin muistiinpanoja käytän aina painavaa vihkoa. Yksittäiset paperit vaan vispaa silmissä kun kädet tärisee... ihan hyvin on mennyt. Onneksi valmistuin 6vuotta sitten.

Valmistaudun hyvin, otan selvää mitä tilanteessa tapahtuu ja mitä minulta odotetaan. Käyn tilanteen mielessäni läpi alusta loppuun, niin että kuvittelen olevani rauhallinen ja että kaikki menee hyvin. En aiemmin uskonut tuohon mielikuvaharjoitteluun, mutta kokeiltuani olin tosi yllättynyt. Luulen, että mielikuvaharjoittelun tarkoituksena on luoda onnistunut "muisto" tapahtumasta alitajuntaan, jolloin jännittäminen vähenee kun alitajuisesti tiedät mitä tulee tapahtumaan, ja että se menee hyvin.