Annatko poikiesi leikkiä "rajujakin" leikkejä?
Tässä on nyt uusi poika tullut lapseni kaveripiiriin, joka ei oikein tule toimeen näitten muiden touhuissa. Muut saattavat laittaa keskenään vaikka painiksi, siis ihan oikeasti kaverillista nujakointia, sellaista mitä se nyt tuollaisilla esiteini-ikäisillä on.
No, tämä uusi poika sitten osallistuu tähän vaikkapa painiin ja illalla kotona sitten kertoo vanhemmilleen kuinka häntä kohtaan on tehty jotenkin väärin, juurikin vaikka otettu lippis päästä eikä ole meinattu antaa takaisin. Kertomatta jää, että aikaisemmin teki itse saman toiselle pojalle ja kaikki oli ok tässä tilanteessa. Painistakin kertoo, että häntä kohtaan on hyökätty vaikka juuri aikaisemmin itse aloitti nujakoinnin toisen pojan kanssa!
Sitten hetken päästä tämän pojan vanhempi saattaa soittaa, että tiedätkö yhtään mitä lapsesi tekee kylillä? Kiusaa heidän poikaansa. Omalta lapseltani kuulen version, että siinä on pojat A, B, C ja D telmineet keskenään ja E tullut mukaan ihan omasta tahdostaan. Ja sitten tämän E:n vanhempi tosiaan soittaa milloin minulle, joskus kouluunkin! Koulun kanta on se, että heille ei kuulu vapaa-ajan ongelmat, vaikka sielläkin olemme käyneet kerran keskustelemassa tämän yhden "kiusaamisesta". Ja tähän samaan lopputulemaan päädyimme silloinkin, että E jättää kotona kertomatta asioita omalta osaltaan...
Nyt on pitänyt jo sanoa tiukastikin, että sitten E ei tule mukaan ollenkaan, koska hänet otettaisiin mukaan porukkaan kyllä, pojat ovat muutenkin suhtautuneet häneen kiltimmin kuin toisiinsa, koska tietävät jo tämän kuvion mitä tapahtuu lopulta.
Mutta onko sekään nyt sitten reilua, että E ei pääse enää mukaan ollenkaan. Muitakaan kavereita ei ole.
Pojilla ei aina ole tätä telmimistä, mutta ovat jo siinä iässä että alkaa olla tällaista näyttämisen halua, sellaista leikillistä kisailua yms. mukana kun alkaa olla jo tyttöjäkin "huutokuorossa", niin joskus voi mennä ulkopuolisen silmin katsottaessa rajuksikin.
Kuitenkin pojat A, B, C, ja D ovat hyvää pataa keskenään painien jälkeenkin ja tekevät paljon muutakin yhdessä, esim. pelaavat jalkapalloa/tietokoneella. A:n, B:n, C:n tai D:n vanhemmat eivät soittele perään mitä on milloinkin tehty. Pojat itse ovat ohjanneet E:tä hakemaan uusia, rauhallisempia kavereita (mutta mistä?)...
Tuon ikäisiä ei kuitenkaan äiti voi olla jatkuvasti vahtimassa meneekö leikit överiksi ja komentamassa rauhoittumaan. Tähän tämä klassinen "pojat on poikia".
Tietenkään en henkilökohtaisesti väkivaltaa hyväksy, mutta ymmärrän miten poikien varsinkin täytyy kokeilla rajojaan ja välillä vähän esitellä taitojaan tytöillekin. Ei esiteini-ikäisiä enää saa istumaan kiltisti hiekkalaatikolla!
Miten menettelisit itse vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (2)
Hei, vastatkaas nyt muutkin ennen kuin viesti katoaa kokonaan :) ap
E pysyköön poissa, ja tämän voi kertoa myös hänen vanhemmilleen. Perusluuseri: itse saa tehdä mitä vaan, mutta muut eivät saa tehdä mitään. Näitä löytyy niin työelämästä kuin urheilustakin. On esimerkiksi futaajia (mm. portugalilainen Pepe), jotka tulevat surutta sukille, mutta heitä taklatessa ei tarvitse olla kuin metrin päässä ja tyyppi lentää jo tuskissaan maahan. Tuleva sossun asiakas, johon ei kannata tutustua.