Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi tyhjän päälle irtisanoutuneita pidetään luusereina?
15.08.2021 |
Jos ei hae tt-korvauksia vaan elelee säästöllä ja miettii rauhassa mihin ryhtyy seuraavaksi? Olen törmännyt tähän ilmiöön useasti.
Kommentit (20)
Ei pidetä, vaan ihmisinä joiden rohkeutta muut ihailevat ja toivovat löytävänsä itsestään saman rohkeuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän silloin ole tyhjän päällä, jos on säästöjä, joilla elellä.
Tiedän yhden joka otti tosi raskaasti kun kaverinsa irtisanoutui vailla uutta työpaikkaa. Oli itse niin burn outin partaalla, että tuntui maailmanlopulta kun joku uskalsi lähteä.
Kaikkea kaavasta poikkeavaa pelätään.
Samalla harmitellaan, kun ei itse uskalla tehdä samaa.
Tuo on myös mahdollista vain sellaiselle valikoidulle joukolle, joilla on mahdollisuus päästä vuoden paussin jälkeen takaisin töihin.
Laiskoina näitä myös pidetään. :)
Vierailija kirjoitti:
Eihän silloin ole tyhjän päällä, jos on säästöjä, joilla elellä.
Muiden mielestä on ja onhan tavallaan kun ei ole vakaata tuloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän vaan rohkeina. Vaatii aika helvetisti kanttia hypätä tyhjän päälle ja harvasta oikeasti on siihen.
Olen yksi tällainen, joka irtisanoutui vakityöstä juuri ennenkuin korona todenteolla alkoi vaikuttamaan tässä maassa. Koko korona-ajan olen siis elellyt vain säästöilläni, ja katsellut rauhassa sivusta, mihin asentoon tämä maa tästä vielä menee, enkä ole vielä edes päättänyt mihin ryhdyn seuraavaksi. Syksy taas tulossa, mikä "perinteisesti" on tarkoittanut taas koronatartuntojen kasvua, rajoituksia, jne.
Kuulin, että edellisellä työpaikalla oli ollut koronatartunta, joten jos olisin jäänyt sinne, tiedä vaikka en olisi enää hengissäkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden joka otti tosi raskaasti kun kaverinsa irtisanoutui vailla uutta työpaikkaa. Oli itse niin burn outin partaalla, että tuntui maailmanlopulta kun joku uskalsi lähteä.
Avautui mulle tuosta ja oikein kuuli tuskan äänestä, MITEN vain lähti. Säälitti kaveria.
Lähdin huonosta työpaikasta enkä ole katunut hetkeäkään. Tiedän, että kiusaajat miettivät päänsä puhki mitä teen tällä hetkellä ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vaatii rohkeutta, jota monella ei ole. Siksi järkyttää, että miten tuo uskaltaa toimia vastoin normeja kun minä en. Moni varmaan tahtoisi tehdä näin, mutta pelottaa.
Arvostan ja mielestäni kertoo itsensä arvostamisesta, mistä tahansa syystä lähteekin. Olipa sitten työpaikkakiusaaminen, uupumus ylikuormittumisesta, huono ilmapiiri tai vain erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat kuin mitä kyseinen työ tai työnantaja pystyy tarjoamaan.
Vierailija kirjoitti:
Se vaatii rohkeutta, jota monella ei ole. Siksi järkyttää, että miten tuo uskaltaa toimia vastoin normeja kun minä en. Moni varmaan tahtoisi tehdä näin, mutta pelottaa.
Arvostan ja mielestäni kertoo itsensä arvostamisesta, mistä tahansa syystä lähteekin. Olipa sitten työpaikkakiusaaminen, uupumus ylikuormittumisesta, huono ilmapiiri tai vain erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat kuin mitä kyseinen työ tai työnantaja pystyy tarjoamaan.
En tiedä rohkeudesta, mutta kun työpaikka on huono, on kiusaamista, johto on mätä jne niin ainoa vaihtoehto on lähteä tai kävelet rekan alle. Silloin valinta on helppo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein tuon saman. Ei kukaan ole tuollaista minulle vihjaillut.
Vierailija kirjoitti:
Olen yksi tällainen, joka irtisanoutui vakityöstä juuri ennenkuin korona todenteolla alkoi vaikuttamaan tässä maassa. Koko korona-ajan olen siis elellyt vain säästöilläni, ja katsellut rauhassa sivusta, mihin asentoon tämä maa tästä vielä menee, enkä ole vielä edes päättänyt mihin ryhdyn seuraavaksi. Syksy taas tulossa, mikä "perinteisesti" on tarkoittanut taas koronatartuntojen kasvua, rajoituksia, jne.
Kuulin, että edellisellä työpaikalla oli ollut koronatartunta, joten jos olisin jäänyt sinne, tiedä vaikka en olisi enää hengissäkään...
No vähän draamanhakua tässä kyllä että koronan takia irtisanoutuu kun muuten olisi kuollut siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan kuullutkaan että joku irtisanoutuis täysin tyhjän päälle.
Aina siellä on osakkeita,puoliso , lapsuuden perhe ,yms, takana .
Eli aina on se turvapaikka tarvittaessa. Sama kun "rohkeat " muuttaa ulkomaille tyhjän päälle, seuraavassa lauseessa siellä onkin poikkis asumassa ja elättää yms.
No eii kannata pitää ottaen huomioon realiteetit: pieni maaa, työpaikoista kova kilpailu, firmoja on vähän suhteessa työntekijöiihin, asiakkaita on vähän kotimaassa suhteessa työntekijöiihin. SUomi on vientivetoinen maa ja pienetkin heilahdukset ovat suhteessa maan kokoon suuria.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullutkaan että joku irtisanoutuis täysin tyhjän päälle.
Aina siellä on osakkeita,puoliso , lapsuuden perhe ,yms, takana .
Eli aina on se turvapaikka tarvittaessa. Sama kun "rohkeat " muuttaa ulkomaille tyhjän päälle, seuraavassa lauseessa siellä onkin poikkis asumassa ja elättää yms.
Mä olen irtisanoutunut tyhjän päälle, yksinhuoltaja olin. Onneksi vuokra-asunto niin ajattelin että pärjätään toimeentulotuella tarpeen tullen mutta sitten en suureksi yllätykseksi saanutkaan karenssia vaan ansiosidonnainen alkoi heti ekasta työttömyyspäivästä, samoin asumistuki. Ja sain lopputilissa pitämättömät kesälomatkin rahana niin tuossa tilanteessa olikin yllättävän hyvin rahaa loppujen lopuksi. Mutta täysin tyhjän päälle lähdin, säästöjä 0 eikä ketään elättäjää tai vanhempia joilta lainata tms.
Kadehditaan rohkeutta, jota ei itsellä ole. Yleistä etenkin vanhemmissa sukupolvissa.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullutkaan että joku irtisanoutuis täysin tyhjän päälle.
Aina siellä on osakkeita,puoliso , lapsuuden perhe ,yms, takana .
Eli aina on se turvapaikka tarvittaessa. Sama kun "rohkeat " muuttaa ulkomaille tyhjän päälle, seuraavassa lauseessa siellä onkin poikkis asumassa ja elättää yms.
No nyt kuulet: minä irtisanouduin tyhjän päälle ja vielä yksinhuoltajana. Ajattelen, että elän - ainakin tässä muodossa- vain kerran, ja että elämä on seikkailu. Onni suosii rohkeaa😊
Itse otin loparit vailla tietoa tulevasta ja pari työkaveria oli sitä mieltä että vaati paljon rohkeutta ja olivat jopa kateellisia. Kaikki kuitenkin yhtä kypsänä siihen duuniin. Kauan itsekin pyörittelin ajatusta eikä vaan meinannut löytyä sitä rohkeutta. Yksi päivä vaan sitten totesin, että nyt riitti.
Alue: Aihe vapaa
Kuulemasi puheet riippuu, missä seurassa liikut. Joten...