Muita, jotka eivät ymmärrä peikkojen viehätystä? Jo pienenä askartelukerhossa peikot olivat mielestäni outoja ja tylsiä

Nyt täytyy myöntää, etten ole koko elämäni aikana uhrannut sekuntiakaan peikkojen ajattelemiselle.

Peikot ovat out, samoin keijut ja kärpässienet ja syksyinen luonto yök.

Jotkut haluaa oikeasti näyttää peikoille 😂

Peikot kuuluvat muistaakseni eurooppalaiseen kansanperinteeseen, kuten tontutkin. Niiden puuhilla on aikoinaan selitetty selittämättömiä asioita.

Nyttemmin niistä on tullut enemmän satuhahmoja, aiemmin pahojakin peikkoja, nykyään enemmän hassuja ja sympaattisia, kuten Rölli.

Ja kuten tuolla joku kirjoittikin, jotkut haluavat näyttää peikolta, ja juuri sellaiselta sympaattiselta pörröpäältä, ei kansantarinoiden pelottavalta jörrikältä.

Kiinnostava kysymys. Täytyykin kaivaa esiin vanhoja peikkotarinoita.

En ole koskaan pitänyt. Lapsenakin jätin Röllin katsomatta. Ehkä niissä viehättää rosoinen ja epäsiisti olemus, jota ei ole kiillotettu?

mä tykkäsin peikoista ja noidista, mutta en koskaan innostunut prinsessoista. Ne oli vaan tyhmiä kilttejä. Onneksi nykyprinsessasaduissa eivät enää ole ihan tossukoita. 

En tykkää tontuistakaan. Ihme tyyppejä, lymyilevät ties missä piiloissa ja tekevät häijyjä kepposia ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Peikot kuuluvat muistaakseni eurooppalaiseen kansanperinteeseen, kuten tontutkin. Niiden puuhilla on aikoinaan selitetty selittämättömiä asioita.

Nyttemmin niistä on tullut enemmän satuhahmoja, aiemmin pahojakin peikkoja, nykyään enemmän hassuja ja sympaattisia, kuten Rölli.

Ja kuten tuolla joku kirjoittikin, jotkut haluavat näyttää peikolta, ja juuri sellaiselta sympaattiselta pörröpäältä, ei kansantarinoiden pelottavalta jörrikältä.

Kiinnostava kysymys. Täytyykin kaivaa esiin vanhoja peikkotarinoita.

Kyllä peikkotarinoita lötyy Suomestakin. Katso Simonsuuren Myytillisiä tarinoita.

Pidin itse pienenä peikoista. Leikin paljon metsissä ja luonnossa. Pessi ja Illusia oli yksi lempikirjoistani.

Vierailija kirjoitti:

En tykkää tontuistakaan. Ihme tyyppejä, lymyilevät ties missä piiloissa ja tekevät häijyjä kepposia ihmisille.

Tai hyviä, kuten eläinten hoitoa ja varallisuuden kartuttamista.

Vierailija kirjoitti:

mä tykkäsin peikoista ja noidista, mutta en koskaan innostunut prinsessoista. Ne oli vaan tyhmiä kilttejä. Onneksi nykyprinsessasaduissa eivät enää ole ihan tossukoita. 

Ei ne aina olleet vanhoissakaan. Joku Disney on tehnyt paljon hallaa tällekin naiskuvalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mä tykkäsin peikoista ja noidista, mutta en koskaan innostunut prinsessoista. Ne oli vaan tyhmiä kilttejä. Onneksi nykyprinsessasaduissa eivät enää ole ihan tossukoita. 

Ei ne aina olleet vanhoissakaan. Joku Disney on tehnyt paljon hallaa tällekin naiskuvalle.

Joo, tykkäsin lukea niitä missä  Tuhkimon typerät siskot leikkasivat varpaansa pois ja noita heitettiin uuniin palamaan ( tosin se nyt ei ollut prinsessasatu). Nykyään saisi varmaan jonkun lasun peräänsä kun kertoisi tykkävänsä moisista :D

Minuakaan eivät peikot erityisesti kiinnostaneet lapsena. Ehkä siksi, että ne eivät ole selkeästi hyviä eivätkä pahoja. Ja ne ovat liian eläimellisiä hahmoja, luontohahmoja.

Satuhahmoista minua kiinnostivat kaikkein eniten noidat, ilkeät ja pahaa tahtovat noita-akat, jotka asuivat tuvassa metsän keskellä.

Joissain saduissa hyväntahtoista hahmoa kutsuttiin noidaksi, esim. H.C. Andersenin Peukalo-Liisassa, mistä en tykännyt. 

Noidan piti olla paha, kuten Grimmin saduissa.

Peikot symboloivat peljoja ja ahdistuksia ja niitten avulla lapsi voi ilmentää ja käitellä omaa dynamiikkaansa. Kaikki mikä on kansanperinteessä niillä on oma psyykkinen tehtävänsä.

Vierailija kirjoitti:

Peikot symboloivat pelkoja ja ahdistuksia ja niitten avulla lapsi voi ilmentää ja käsitellä omaa dynamiikkaansa. Kaikki mikä on kansanperinteessä niillä on oma psyykkinen tehtävänsä.