Miten oppisin antamaan anteeksi itselleni avioeron?

Mies halusi 10 vuoden yhteiselon jälkeen eron, koska ei kuulemma rakasta minua enää. Myöhemmin paljastui, että kuvioissa oli myös toinen nainen. Miehelle olen antanut anteeksi ja meillä on hyvät välit, en ole pitkään aikaan haikaillut hänen peräänsä.

Vaikka elän hyvää elämää ja pääosn olen onnellinen kaikesta mitä minulla on, aika ajoin koen, etten ole voinut vielä antaa itselleni anteeksi sitä, että epäonnistuin avioliitossa. En koskaan pettänyt miestäni, mutta inhimillisenä olentona en ollut täydellinen tietenkään minäkään: ilkeilin väsyneenä valvottuani pienten lasten kanssa lukuisia öitä ja hoitaessani heitä jatkuvasti, sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joka miehen mukaan oli yksi syy, miksi hänen rakkautensa minua kohtaan väheni. Minä toivuin masennuksesta, mutta hän ei ilmeisesti. Hän ei koskaan kyennyt puhumaan asioista syvällisesti ja rehellisesti (= rehellisesti omista tunteistaan).

Olen käynyt läpi useita eroryhmiä ja eroseminaarin. Miten voisin antaa itselleni anteeksi, miten voisin lopettaa tuntemasta itseäni eron ja miehen hylkäämisen takia huonoksi? Järjellä ymmärrän, etten ole huono eron vuoksi eikä se ole minun syyni, mutta miten saada asia tunteilleni perille? Tämä estää minua elämästä täysiä ja toteuttamasta itseäni.