Kuolema

Niin se on :(, mutta se on asia johon et voi vaikuttaa. Lähellä olemisesi on hänelle mittaamattoman arvokasta.

Tiedän. Pidin isääni kädestä kun jän kuoli. Sitä ennen sairaalassa ne päivät. Kädestä pitämistä, korvaan kuiskaamista että rakastan. 

Syöpä on kamala tauti..toivon että loppuhetket eivät olisi järjetöntä tuskaa. Ap

Teillä on hyvin koskettavia kertomuksia.

Kuolleet eivät ole keskuudessame puhumassa kuolemakokemuksistaan. Jos olisivat, niistä harmillisen monet olisivat aika kamalia.

Kuollessa ihminen on todella yksin, vaikka monella onkin lohtuna vierellään auttajia.

Ap, viimeisiksi päiviksi tai tunneiksi annetaan yleensä sellainen vahva lääke, joka vie kuolevan unenomaiseen tilaan. Mutta päivät sitä ennen voivat olla tosi rankkoja. Kolmesti olen ollut omaiseni tukena sairaalajakson ja sitten kuoeman. Viimeksi pari kk sitten, Voimia sinulle tulevaan. Omalla kohdalla vanhusten syöpäkuolema oli henkisesti helpompi käsitellä ja surra kuin liian nuorena pois otetun.