Miten aiot asua, kun sinusta lopulta taas tulee sinkku?

Minä erosin ja muutin 150m2 okt:sta 100m2 kerrostaloneliöön, mukanani vain vaatteeni. Tämä omasta tahdostani, puolet tavaroista ja talosta olis ns. kuulunut mulle, mutta halusin jättää kaiken entisessä kodissani ennalleen, ex jäi siihen asumaan ja lapset viettää puolet ajasta isällään.

Ihana kysymys mielestäni, koska elän ihan onnellisesti perheessäni, mutta mietin silti tuota aika ajoin. Aivan varmasti muutan, kerrostalokaksio tai pieni kolmio, oikeastaan mieluummin se kolmio, täälläkin siintää haaveissa. Tästä kodista otan kirjat, kivoimmat astiat, en juuri muuta. Mahdollisimman vähän mitään tavaraa. Ostan jotain itseäni ilahduttavaa taidetta sitten.

Kakkonen jatkaa, että jättämällä kaikki tavarat entiseen kotiin sain aloitettua uudenlaisen elämän puhtaalta pöydältä ja hankkia just sellasia tavaroita, huonekaluja jne, mitä itse halusin. Tavallaan myös mentaalinen merkitys, "minä ihan ite" =)

Erosin, muutin 160 m2 uudehkosta okt:Sta 150 m2 rintamamiestaloon. Suurin osa kalusteista hommattu huutiksesta ja kirppiksiltä. Liinavaatteita ja astioita (ne parhaat) otin mukaan.

Jään tähän kerrostalokaksiooni jonka omistin jo ennenkuin tapasin mieheni. Hyvä näitä on miettiä, elämä on arvaamatonta.

Toivon, että leskeksi jäätyäni (jos jään, voihan ollla että miehestäni tuleekin leski) voisin jäädä yhteiseen kotiimme. Tai jos olen silloin jo siinä iässä, etten enää jaksa huolehtia omakotitalosta yksin, joku lapsista haluaisi tehdä vaihtokaupat.

Kamalaa, jos pitäis täältä muuttaa. Vanhana se saattaa kyllä olla edessä, ellei nyt sitten käy niin, että toinen tai jopa molemmat lapset paluumuuttaisivat kotipaikkakunnalle (olen aika vakuuttunut, että he lähtevät täältä pois opiskelemaan, toivottavasti mahd. kauas - en siis halua pitkää välimatkaa väliimme, vaan lapsille kokemuksia erilaisesta elämästä) ja heiltä saisi apua talonpitoon. En ole niin kiintynyt tähän taloon, mutta kylään olen. 

Meillä on plan tällaisen varalle. Oli se leski sitten kumpi tahansa, irtisanoo vuokralaiset meidän sijoituskämpästä, muuttaa siihen ja myy omakotitalomme. Mökki jää puoleksi leskelle ja mun tyttärelle (määrätty hänelle testamentilla). Talosta saatavilla rahoilla maksetaan kuolleen lapsille perinnöt rahana. Yhteisiä lapsia kun meillä ei ole.

Toivoisin että voisin yhä asua tässä nykyisessä kodissa. (4h+k+sauna+terass).

Sijainti keskustassa ja asumiskulut n. 300e/kk mutta tuossa on 4xvesimaksu eli jos asuisin yksin niin olisi halvempaa.

Jos tulee ero niin ehdotan miehelle että minä saan pitää asunnon josta muutenkin omistan tietysti jo puolet.

Mies saisi sitten osakkeita enemmän eli oma osuus niistä+puolet asunnon arvosta osakkeina.

Jos ukko-kulta kupsahtaa niin jään tähän asumaan ja lapset saa sitten odottaa minunkin kupsahtamista ennenkuin asunto irtoaa ;)

Minä jään, tai siis kerran jo jäin omakotitaloomme. Ex-miehen kauhuksi pystyin maksamaan sen ulos talosta ja jatkoin elämää lasten kanssa kuten ennenkin. Irtaimisto oli alunperinkin minun, joten se jäi paikoilleen. Uusi mieheni ei omista osuutta talosta, joten vaihtoehtoja ei tarvitse edes miettiä.

Jos tulisi ero, muuttaisin nykyisestä 44 neliön kaksiosta johonkin 35-50 neliön kaksioon samantapaiselle asuinalueelle, mutta lähemmäs ystäviäni ja perheenjäseniäni. Nyt asumme toisella puolella pääkaupunkiseutua ja mielelläni pistäytyisin ystävien luona nopeammin. Tunti yhteen suuntaan kestävä matka estää tehokkaasti arki-iltojen vierailut.

Pääosin eläisin siis ihan samalla tavalla. Paitsi, että kävisi huomattavasti kalliimmaksi, kun ei olisi miestä jakamassa kuluja. Sisustaisin asunnon myös enemmän oman mieleni mukaan (ei kompromisseja!) ja värkkäilisin enemmän parvekekukkien ym. kanssa (olisi enemmän sitä kuuluisaa omaa aikaa).

Jos mies kuolisi, asuisin varmaan pitkään nykyisessä asunnossa. Muutto uuteen tulisi ajankohtaiseksi varmaan vasta sitten, kun tuntisin voivani päästää enemmän irti miehen muistosta. Miehen kuolemassa olisi varmasti myös aivan järjestön ruljanssi hänen yksityisyrityksensä toiminnan jatkamisen selvittelyssä ym. (jäisi minulle yhtiösäännön mukaan) - en varmasti hetkeen jaksaisi tehdä mitään ylimääräistä.

Sinkkua minusta ei enää tule mutta jos leskeksi jäisin niin pakko olisi muuttaa sillä mitään mahdollisuutta minulla ei olisi maksaa yksin kotiäitinä asuntovelkaa + lämmityskuluja. Asuisin varmaan 4 pienen lapsen kanssa vuokralla rivitalossa. 

Omenapuita ja muita hedelmäpuita surisin valtavasti. Meillä niin suuret ja isot puut että tekevät isoja hyviä omenoita valtavasti. Pihasaunaa kaipaisin myös. Ja tulisin varmaan hulluksi kun viimein tulisi tilanne että eläimet pitäisi myydä! -En sopeutuisi varmaan enää kerros-/rivitaloon. Kaikki 3 koiraa ottaisin ainakin mukaan, samoin kissan. Irtaimistolla ei olisi mitään väliä, mulla kaikki rakkaimmat on pihalla! :D 
(Palsta tarkennus = ei koske lapsia tämä, lapset on rakkaimmat ja asuvat sisällä! ;)

Häät huvittavat minua, koska todella monet eroavat.

Älkää nyt kaksiosta haaveilko. Itse muutin eron jälkeen 65 neliöisestä 42 neliöiseen kun ajattelin että kyllähän se yksinäiselle riittää. Puistattaa vieläkin se koirankoppi jossa vain itketti kun oli koppi. Vuoden kestin ja muutin 78 neliöiseen ja tilaa sais olla kyllä paljon enemmänkin. Nyt nautin vapaudesta.

Parisuhteessa ollessani asuttiin vuokralla 84 neliöisessä kerrostalossa. Eron jälkeen kävin pankissa ja sain lainaa niin ostin oman kerrostalokämpän, 75 neliötä. Se hyvässä kunnossa ja kotini näyttää kauniilta. Vanhoista on jäljellä ainoastaan sänky. Sekin ei ollut vanha vaan ostettiin se yhdessä eksän kanssa ja ehdittiin nukkua siinä ainoastaan puoli vuotta ennen kuin erottiin. En raaskinnut luopua kun oli niin kallis ja hänkään ei sitä halunnut. Vanhaan kämppään ei jäänyt ketään meistä enää asumaan.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 11:10"]Häät huvittavat minua, koska todella monet eroavat.
[/quote]
Juu. Munkin nykyinen erosi amenen jälkeen exästään n.2v jälkeen, et mitä häät takaa.. Miestä alkaa yleensä vain ahdistamaan ja sit vapuden kaipuus löytyy kapakkireissulta se villi ja vapaa nainen... En viittaa itseeni sillä ukko oli jo eronnut edellisestä tyttöystävästäänkin kun tavattiin

Täh? Ihan yhtä lailla voi avoliitostakin erota kuin avioliitostakin. Tosin varsinkin jos on lapsia kannattaa olla avioliitossa jos on yhtään järkeä päässä.