Kasvoitko mt-ongelmaisen vanhemma/vanhempien kanssa?

Kyllä, mt-ongelmaisen sekä alkoholistin yksinhuoltajan lapsena. Ei voi millään tapaa sanoa että äitini oli mitenkään hyvä vanhempi, mutta toisinaan ihmettelen sitä, että miten hyvin olen silti pärjännyt. Olen ollut lapsena nälässä kun äiti oli tillintallin eikä "muistanut" tai pystynyt ruokkimaan lasta. Olen nähnyt erilaista väkivaltaa ja humalaisten/aineissa olevien seksiakteja jo alta kouluikäisenä. Olen ollut äidilleni äiti aika pienestä lähtien, tajunnut että minä olen se järkevämpi ja vahvempi joten minun täytyy huolehtia äidistä. 

Mutta jotenkin minä, kun en paremmasta tiennyt, pidin sitä luonnollisena, sellaisena asiana että "sellaista elämä vaan on". Ja sopeuduin, opin elämään viidakon säännöillä. Aika harvoin edes koin kärsiväni, paitsi joskus hetkellisesti esim. väkivallan akuutisti uhatessa tai äidin ollessa poikkeuksellisen sekaisin. Minusta tuli tietyllä tapaa pieni kovis, eikä vaan mikään pintakova uhoaja, vaan oikeasti sellainen joka on nähnyt niin paljon ettei mikään järkytä. Hintana pärjäämisestä minussa on edelleen aikuisena tietynlainen kovuus ja heikkouden sietämisen vaikeus. Mutta yllättävän hyvin tässä on eletty ilman isompia henkisiäkään ongelmia, huolimatta karusta lapsuudesta.

Murrosikä oli kyllä TODELLA vaikea, silloin tuli itsekin sekoiltua kaikella tapaa ulkomaille karkaamisesta ihailun ostamiseen vanhemmilta miehiltä seksillä... Mutta tajusin jossain vaiheessa että tätä menoa päädyn samaan jamaan kuin äitini ja sitä en halua. Ryhdistäydyin ja hankin itselleni hyvän koulutuksen ja elämän.