yörumbaa..
Yörumban aiheuttaa kaksi vanhinta lastamme, 6v ja 4v... Yöt alkaa aina reippaasti omassa sängyssä, mutta yöllä herätessä esikoinen kipittää vanhempiensa sänkyyn ja keskimmäinen kaipaa isäänsä omaan huoneeseensa! Nyt tuntuu, että asialle on tehtävä jotain, jotta yöt rauhoittuisivat. Perheessämme on myös vauva,2kk, joka vaatii omat inhimilliset tarpeet yöllä tyydytettäväksi... Aluksi anoimme lastemme yötouhut anteeksi, koska ajattelimme, että saamme kaikki parhaiten nukutuksi, kun annamme periksi, mutta nyt tuntuu, että jotain on tehtävä! Mutta mitä?? Neuvoja, please! Tuntuu, että yöllä ei olisi sydäntä käännyttää lasta omaan sänkyyn, mutta niin se ilmeisesti on tehtävä. Auttaisko yövalo? Uudelleen peittely tms. Onkohan pitkä prosessi ennenkuin tottuvat taas nukkumaan koko yöt omissa oloissaan? Voisko tää olla vaan vauvan tuoma välivaihe ja menis itsestään ohi? (Tuohon en usko enää itsekään!) Kertokaa kokemuksianne!
Kommentit (3)
Voin kertoa meidän kokemuksista, vaikka mitään poppakonsteja en osaakaan antaa. Meillä on nyt 4,5 ja 8 v. pojat, ja kuopus tulee viereen melkein joka yö. Esikoinen tuli vielä kesän alussa melkein joka yö vanhempien huoneeseen patjalle nukkumaan, mutta nyt tuo tapa on jäänyt. Vessassa hän ei vieläkään uskalla käydä yksin yöllä eli harva se yö minä nousen hänen kanssaan vessareissulle...
Meidän esikoinen tuli viereen joka yö siihen asti, kunnes kuopus syntyi. Silloin totesimme, että neljä ihmistä ei mahdu parisänkyyn ja esikoista varten laitettiin patja vanhempien huoneeseen. Yritimme myös sitä, että toinen vanhemmista olisi mennyt yöllä esikoisen huoneen lattialle patjalle nukkumaan, ja esikoinen olisi siis pysynyt omassa sängyssään. Meillä tämä ei toiminut, vaan lapsi heräili yöllä tarkistamaan, että vanhempi on yhä paikalla. Niinpä meillä on ollut nelisen vuotta patja sijattuna vanhempien sängyn alla, mistä se on tarvittaessa vedetty esiin esikoista varten... Nyt näyttää, että sitä ei enää tarvita, näennäinen syy on että poika sai oman kännykän johon laittaa herätyksen aamuksi eikä hän siis voi tulla pois omasta huoneesta, koska ei muuten olisi paikalla kun herätys soi. En kuitenkaan usko että tuo jippo olisi toiminut, jos poika ei muuten olisi ollut asialle valmis.
Kuopus keksi viereen tulon joskus parivuotiaana ja kun se osui tarhan aloituksen kanssa samaan aikaan, emme siihen puuttuneet. Nyt tuota tapaa on jatkunut siis jo kaksi vuotta... Hän tulee onneksi yöllä hiljaa vessan kautta ja nukkuu rauhallisesti potkimatta, joten ei häiritse meidän unia juuri lainkaan.
Me ollaan aina koettu, että ongelma on, jos yörumba häiritsee jonkun unia - vaeltelu itsessään ei haittaa. Tuo patjasysteemi oli meille hyvä ratkaisu, ehkä tekin voisitte sitä jossain muodossa kokeilla? Me yritettiin myös mm. merkkien keruuta esikoisen kanssa, mutta koska häntä ihan oikeasti pelotti yöllä, se osoittautui huonoksi ideaksi: poika yritti pysyä hiljaa omassa huoneessaan merkkien toivossa, mutta pelkäsi niin ettei uskaltanut nukkua. Varmaahan on, että tämä vaiva paranee ajan myötä joka tapauksessa. Kunnes niin tapahtuu, voi kokeilla kaikenlaisia keinoja, jotta koko perhe saisi mahdollisimman hyvin nukuttua.
Kaverini laittoi oman sänkynsä viereen patjan, missä lapset saivat nukkua, jos yöllä kömpivät vanhempiensa huoneeseen.
Eli meillä tyttö 5 vuotta ja poika 2 vuotta. Ja nyt lähinnä tämän esikoisen kanssa on ongelmia, sillä hän on " pesiytynyt" meidän vanhempien sänkyyn ja vieroittaminen tuntuu olevan todella hankalaa.
Hankimme reilu viikko sitten lapsille kerrossängyn, kun kuopuksen tuli aika päästä pinnasängystä " isojen" poikien sänkyyn. Tässä kevään aikana tyttäremme on jotenkin vain aina iltaisin ajautunut meidän väliin, eikä etenkään isänsä ole hennonnut häntä omaan sänkyyn ajaa. Ja nyt taas alkaa olla meidän sängyssä ahdasta, kun pikkuvelikin haluaisi päästä samaan perhepetiin, kun näkee siskonsakin pääsevän. Ja tuntuu kurjalta estää pojan pääsy meidän väliin, kun siis isosiskonsakin siinä pötköttelee.
Illalla lapset käyvät ihan reippaasti nukkumaan kerrossänkyyn kumpikin omaan petiin. Tosin nukahtamisessa on vielä vähän hiomista, mutta tunnin sisällä kumpikin yleensä nukkuu jo sikeästi. Poika nukkuukin ihan rauhallisesti, mutta tyttö herää noin tunnin unien jälkeen ja alkaa paniikinomaisesti itkemään ja pyytämään pääsyä meidän sänkyyn. Ollaan yritetty rauhoitella ja kerrottu, että nyt nukutaan omassa sängyssä. Ei auta kuin hetkeksi eli noin varttitunnin päästä on taas sama itku ja rauhoitteluyritykset. Tyttö keksii kaikenlaista hätää: pissahätää, päänsärkyä, vatsakipua, janoa yms. ilmeisesti vain päästäkseen meidän sänkyyn.
Ajattelimme, että muutaman yön kyllä jaksaa valvoa ja totutella tyttöä omaan sänkyyn, mutta nyt öitä on jo kuusi takana, eikä yöt tunnu yhtään rauhoittuvan. Välillä on pinna kireällä eikä jaksa vain sitä rauhoittelua ja on tullut jo käytettyä vääriäkin keinoja eli uhkailua valojen sammuttamisesta sekä huutamistakin. Väsyneenä ei aina jaksa toimia oikein, vaikka pitäisi. Viime yönä oli jo pakko päästää tyttö meidän viereen puolen yön maissa, että jaksoimme lähteä aamulla töihin.
Meillä on siis yövalo käytössä ja nyt jätimme olohuoneeseenkin valon, jotta ei näytä lastenhuoneesta katsottuna niin pimeältä. Mutta ei siitäkään tuntunut apua olevan. Iltarutiinit on pyritty pitämään samanlaisina jo monta vuotta. Kyselimme tuttavilta, onko heillä samantyylisiä kokemuksia ja sellainen vihje tuli, että Muumit kannattaa jättää jatkossa katsomatta. Joku lastenlääkäri oli antanut tällaisen ohjeen, sillä Muumeissa on paljon sellaista, joka saattaa olla pienessä mielessä hankala käsittää ja mielikuvitus tuossa iässä vielä saattaa ruokkia pelkotiloja muutenkin. Tätä ainakin nyt kokeilemme - eipä siitä ainakaan haittaa ole!
Joten jos jollakin on antaa meillekin vinkkejä öistä selviämiseen, niin pliis, kirjoittakaa niitä tänne! Alkaa jaksamisen kanssa olla nimittäin vähän niin ja näin...