Rakastan mutten jaksa

Olemme pari vuotta seurustellut avopari (n29/m33). Suhteen alusta alkaen olemme riidelleet ja kinastelleet erinäisistä asioista. Tuntuu kuin toinen olisi neliskulmainen palikka ja toinen pyöreä reikä. Riitelymme on kuin raskasta hioutumista, palikan reunat pyöristyvät ja reikä alkaa muuttua kulmikkaammaksi. Tämä on kuitenkin erittäin raskasta ja aiheuttaa paljon tuskaa. Suurin ongelmamme on ehkä se, ettei toinen ole sellainen tai käyttäydy niin kuin toinen haluaisi.

Nykyään tilanne on entistä pahempi. Minä sairastan ms-tautia, joka näyttäytyy minussa eniten kovana väsymyksenä (fatiikki). Oikeastaan viimeisen vuoden aikana tämä tauti, opiskeluni ja yritykseni pyörittäminen ovat saaneet minut niin uupuneeksi, että seksihaluni ovat vähentyneet. Mies taas on erittäin aktiivinen seksuaalisesti, eikä hän voi ymmärtää miksen aina kykene seksuaalisiin tekoihin. Sen hän ymmärtää ettei aina voi olla yhdyntää, mutta sitä ei, miksen vaikka voisi antaa hänelle suuseksiä. Hän ei esimerkiksi voi ymmärtää miten jaksan hieroa hänen niskojaan tai pitää häntä muuten hyvänä, mutten jaksa huomioida häntä seksuaalisesti. Hänen mielestään näihin tekoihin pitää pystyä vaikkei itsellä ole lainkaan seksuaalista fiilistä. Esimerkiksi jos tunnen itseni rumaksi tai kipeäksi, minun pitäisi pystyä strippaamaan hänelle, koska hän nauttii siitä. Siinä tilanteessa en saisi ajatella omaa huonoa oloani. Kun voin hyvin, meillä on hyvää seksiä ja huomioin häntä muutenkin seksuaalisesti. Kun seksi vähenee, miehen ymmärrys minua kohtaan loppuu. Tuntuu pahalta, melkein siltä että mies on todella itsekäs. Mies lisäksi syyttää monesta ongelmastamme tautiani ja sen tuomaa väsymystä. Pääni on jo ihan sekaisin kaikkien näiden ongelmien keskellä. En enää tiedä kenen pitäisi tehdä ja mitä. Olenko väärässä kun toivon mieheltä enemmän ymmärrystä? Vai pitäisikö minun vain työntää oma paha oloni sivummalle ja miellyttää miestä enemmän?