Valitanko mä turhaan????
Luin äsken tosta just muiden ennakoivista supistuksista, koska itselläni on myös kipeitä sellaisia. Mutta se ei ole minun ongelmani kokonaisuudessaan, vaan tilanne on tämä:
Raskausviikkoja 31+1 ja toinen raskaus. Työskentelen lasten parissa ja työkuvaani kuuluu jatkuva liikkuminen, mm. isot kiviportaat päivittäin monta kertaa sekä lasten kuljettamista paikasta toiseen.
Odotusaikana minulle on tullut n. 12-13 kiloa lisää painoa, josta osa on nestettä, koska jalat ovat selvästi olleet turvoksissa raskausvkon 25 jälkeen. Tästä minulle tulee öisin kovia lihaskrappeja, joiden takia voin joutua kävelemään öisin tunninkin välein. Uusin ongelma on polvien särkeminen eli päivittäinen jaloilla oleminen ja kova kivilattia töissä ovat alkaneet tuntua. Työaikana ja nytkin viikonloppuna minulle on tullut kovia, pitkiä? supistuksia, jotka melkein estävät liikkumisen siis täytyy päästä makaamaan, mutta enhän minä töissä niin voi tehdä. Tämä edelleen jatkuva kuumuus aiheuttaa myös toisinaan ' hengenahdistusta' siis tuntuu, että ilma loppuu ja on pakko päästä ulos tai viileään. Muutenkin asentoihin täytyy kiinnittää huomiota, ettei ala heikottaa. = Aivan normaaleja raskausajan oireita!?
Voi olla, että jotain oleellista jäi kertomatta, mutta ongelma on se, että minun on lääkärin (sekä äitiysneuvola- että työterveyslääkärien) mielestä jaksettava töissä.. Illalla en voi vain nostaa jalkoja ylös ja levätä, kun kotona on 2,5-v esikoinen ja miehellänikin on vielä remonttihommansa tehtäväna ennen ' pikkukakkosen' syntymää.
Tänään mä olen miettinyt ihan tosissani, että valitanko mä turhasta noille lääkäreille, kun viime viikon kontrollissakin kaikki oli OK, vai olisiko minulla oikeus sairaslomaan???
Kommentit (4)
Hattua täytyy nostaa kaikille niille jotka näillä helteillä ovat olleet töissä. Itse olen saanut olla kotona ja silti ollut mm. väsynyt ja kuumissaan.
Olen myös samaa mieltä Saagan kanssa. Ei pelkillä testeillä saa selville kuinka uupunut ihminen on ja olisi erittäin tärkeää saada levätä ennen synnytystä ja vauvan tuloa. Sulla on varmasti tosi kurja olo fyysisesti ja se syö kyllä henkistä puoltakin. Koita ihmeessä saada vielä sairaslomaa. Toivottavasti pääset lepäämään.
-Elsa rv 35+5
ps. Ei kannata vertailla itseään muihin odottajiin ja muiden jaksamisiin. Se on niin yksilöllistä. Et voi arvioida omaa oloasi väärin.
Jos et jaksa/pysty olemaan töissä niin pyydä saikkua. Sinun pitää ajatella itseäsi ja tulevaa sekä nykyistä lastasi. Jos ei muut anna sairaslomaa niin mene yksityiselle ja kerro vaivoistasi ja työstäsi. Jos lääkäri ei ole aivan " pipi päästään" niin saat pitkän ja ansaitun sairasloman.
Esimerkki omasta tilanteesta: Olen (vasta) rv 18+3 ja kotonani on 8 ja 9 vuotiaat omatoimiset lapset ja isäntä joka tekee kaiken kun minä en jaksa/pysty. Olen ollut pari vuotta sitten selän takia sairaslomalla vuoden verran. Käyn töissä hoitoalalla. Nyt olen menossa uuteen paikkaan missä joutuu jonkun verran nostelemaan. Tarkoitukseni on hakea heti sairaslomaa jos selkä alkaa " ränäämään" . En aio hajottaa itseäni työn teolla ja vaarantaa tulevaa pienokaista. Ehkä olen liian helposti saikkua hakeva tyyppi, mut jo yhden kerran olen mennyt liian aikaisin töihin ja siitä seurauksena puol vuotta lisää saikkua. Painoa kun tulee lisää niin saikku on varmaan edessä.
Eli rohkeasti vaan ja pidä huolta omista oikeuksistasi!!! TSEMPPIÄ
Itse olen ollut nyt muutaman viikon saikulla päiväkotityöstä siitä syystä että töissä käyminen ja illalla kotona alle 2-vuotiaan esikoisen hoitaminen kävi yksinkertaisesti liian rankaksi. Olin aivan sairaan väsynyt, selkää särki, jalkoja pakotti ja lisäksi supisteli jatkuvasti. Supistukset olivat mun lääkärin kohdalla se taikasana, kaikki muutkin vaivat olin kiltisti luetellut, mutta supistelu laitettiin diagnoosiksi lääkärintodistukseen. Ihan sama mulle, pääasia että sain jäädä kotiin lepäämään. Ennen lääkäriä kävin terv.hoitajalla, joka käski olla tiukkana jos lääkäri ei meinaa s-lomaa määrätä, muttei tarvinnut, ihan suosiolla kirjoitti todistuksen.
Lillis33+3
Mulla viikkoja nyt 28 ja onneksi olen kotiäiti! Mä en millään jaksaisi käydä töissä, hoitaa kodin ja omat lapset siinä sivussa. Kyllä sinä itse tiedät, mihin pystyt. Ja milloin pitää antaa itselleen aikaa lepoon.
Meillä on onneksi ollut ymmärtäväisiä terkkareita ja lääkäreitä, jotka ovat enemmänkin tyrkyttäneet lomaa.
Mun veljen vaimoni teki raskasta vuorotyötä sairaalassa odotuaikanaan ja oli ihan loppu kotona. Siellä olis kuitenkin pitänyt jaksaa huolehtia kahdesta alle kouluikäisestä lapsesta töiden jälkeen. Neuvoin häntä kertomaan lääkärille UUPUMUKSESTA. Sen määrää tai laatua ei pysty ulkopuolinen millään verikokeella tms. kokeella mittaamaan. Lomaa tuli heti.
Raskausaikana ei kannata ajaa itseään ihan tilttiin, kun pitäisi jaksaa vielä synnyttää ja hoitaa vauvaakin. Ei voi olla hyväksi vauvalle, että äidin mieli ja kunto on maassa odotuksen ja vauvanhoidon aikana.
Saaga (kolmen kersan äiti) rv28