Lue keskustelun säännöt.
Liian puhelias lapsi
17.08.2014 |
Onko muita, joilla on niin puhelias lapsi, ettei sitä höpötystä jaksa aina kuunnella? Enimmäkseen tietysti ihana asia, että lapsi on puhelias, vilkas, reipas ja mielikuvitusta riittää. Mutta joskus tulee raja vastaan, kun on koko päivän taas kuunnellut taukoamatonta pälätystä... vaikka kuinka nätisti selittää, että aina ei tarvitse olla äänessä ja varsinkin jos ei ole mitään varsinaista asiaa, voi mieluummin olla hiljaa... tai että nyt syödään eikä puhuta. Ei mitään vaikutusta, hölötys vaan jatkuu.
Onko muilla samaa?
Kommentit (6)
Olen huomannut että välillä vastailen vain hmm, hmm jaaa olei jooo enkä edes kuuntele mitä lapsi selittää kun suu käy koko hetrilläolon ajan.. ja välillä puhuu unissaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä lapsi on juuri sellainen, jota tuntemattomat hymyillen kuuntelevat bussissa ja joka paikassa, kun hän alkaa selostaa innoissaan mistä on tulossa ja mihin menossa ja kuinka söi äsken muumikeksejä ja olisi halunnut mörkökeksin mutta saikin vaan poliisimestarin koska sitten syötiin lättyjä ja itsehän hän on palomies joka on menossa hälytystehtävään ja pikkuveli on myös palomies ja se on kaksi ja hän on neljä ja papalla on semmoinen merirosvovene jolla voi mennä katsomaan verkot mutta silloin pitää istua nätisti ja laiturillakaan ei saa juosta...
Tällaista olen taas kuunnellut koko päivän. Ap
Meillä on pölöttävä koululainen, eikä tuo jaksa aina oppitunnillakaan olla hiljaa (onneks useimmiten). Osaa onneks jo nykyään olla VÄLILLÄ hiljaa :)
Ahhh, tiedän mistä puhut. Todella joskus väsyttävää. Itse sanon vain, että nyt hiljaa vähänaikaa, ei sanaakaan, nyt mietit vain ihan omassa päässä juttuja.
Tämäkin on kehittävää kun välillä miettii mitä sanoo, eikä sano kokoajan mitä miettii.
Jos lähtee joka tarinaan ja hölötykseen mukaan, ei siitä loppua tule.
Kuuluu myös kasvatukseen opettaa lapsi olemaan hiljaa. Mitens sitten koulussa ja tarhassa, jos joku suupaltti suoltaa loputonta tarinaansa muista välittämättä, eikä älyä olla hiljaa sekunttiakaan?
Aina ei tarvitse olla keskipisteenä, on hyvä antaa lapsen ymmärtää.
Toinen lapsistani puhui lakkaamatta. Aamulla, kun heräsi aloitti ilmoituksella: Äiti minä heräsin ja jatkoi kunnes illalla lopetti sanoen Äiti nyt minä nukun.
Puhui lakkaamatta. Kun hyväntuulisesti kommentoin poikani puheliaisuutta, tuttavani ihastelivat hänen tapaansa puhua ja puheenaiheita. Puhui rauhallisesti ja asiaa. Odotti hiljaa ja kiinnostuneena, kun muut puhuivat. Tarttui aiheisiin ja puhui.
Oli tuolloin 2 vuotias. Illalla kun nukahti niin minua jo hymyilytti, mitä huomenna saan kuulla.
Lukuisien kavereiden ympäröimä, sosiaalisesti lahjakas, hyväntuulinen ja sanavalmis 14-vuotias teini on nykyisin.
Meillä mies ei osaa olla hiljaa sekuntiakaan. Käy hermoille kun sitä pälätystä on kestettävä koko ajan. Mitään asiaa hänellä ei kuitenkaan ole