Fitnessvihaako? Överiksi menee nyt teillä, mammat

Mitenköhän tämän kirjoittaisin, etten tulisi väärinymmärretyksi?

Olen treenaillut kovalla tahdilla iät ja ajat, mutta vasta nyt, tänä kesänä havainnut jonkinlaisen asennemuutoksen. Kovalla treenillä tarkoitan siis, että tulos todellakin jo näkyy. Ensin kelasin, että olenko tulossa hulluksi, mutta totta se on, miehenikin huomasi, sekä ystäväni, joka oli mukanani kaupungilla.

Tosi moni mamma katselee mua todella rumasti ja inhoavasti. En mielestäni herätä huomiota muuten kuin kunnoltani, käyttäydyn kai ihan normaalisti jne. Säkkiin en viitsi pukeutua, vaan suurinpiirtein samoin, kuin ihmiset keskimäärin, en edes meikkaa, ei ole hiustenpidennyksiä edes. Saan näitä ikäviä silmäyksiä aika jatkuvasti, ja tyypillisen usein vähän pyöreämmiltä, vähän ehkä itseäni vanhemmilta (mikään teini en ole itsekään enää) mutta joskus ihan teineiltäkin. Ihan ihme juttu, treenitaustaa kun on ihan kiitettävästi niin tosiaan tämä on eka kesä tälläistä ihme kyttäystä?

Rauha vaan. Minä en katsele ketään rumasti ulkomuodon perusteella, oli sitten laiha, läski tai normaali, tai mitä vaan. Enkä halua noin suoraa palautetta siitä, että herätän ulkomuodollani inhoa tai muita ikäviä tunteita. Mikä saa teidät kuvittelemaan että teillä on ylipäätään jonkin sortin moraalinen oikeus sitä ilmaista?

Ihan vinkki: kaikki aktiivitreenaajat/urheilijat eivät pyri bikinifitnessiin tai muihin vähän tasokkaampiin lajeihin kilpailemaan, kaikki eivät syö pelkkää rahkaa ja monella on jopa ihan normaali perhe-elämäkin. Eikä me kaikki oteta selfieitä ja belfieitä päivät pitkät, blogata fitnessistä ja inhota laihaläskejä. Pitkän linjan urheilijat, joita kaikki luomusti skrodemmat naiset ihan väistämättä edustavat, eivät todennäköisesti muutenkaan istu teidän käsityksiinne "fitness-bimboista".

Jos antasitte mun vaan ihan rauhassa olla friikki? Ette kai te vammaisiakin tuijota samalla lailla?