Onko sinulle perinteinen elämänpolku ollut itsestäänselvä valinta?

Ei mennyt ihan noin ja siltä osin kun on mennyt niin ei ollut toiveena ;)

Oli itsestäänselvä valinta ja pidän sitä parhaana tapana toimia. Järkevää kaikin puolin, että hankitaan ammatti ja työ ennen perhettä. Ja että mennään naimisiin ennen lapsia. Ja että lasten kanssa asutaan omakotitalossa. Mökki nyt ei ole niin must, mutta onhan se kiva viettää lomat poissa kotiympyröistä ja mökillä on ihana rauha. Lapset pääsee uimaan.

Työpaikka on tullut hankittua, koska jotenkin pitäisi itsensä ja elämisensä rahoittaa, ja itselle sopiva työ on ihan hyvä tapa toteuttaa itseään ja saada kokea olevansa tarpellinen. Parisuhteessa olen elänyt vuosia, koska viihdyn kumppanini kanssa paremmin kuin viihtyisin yksin. Lapsia emme aio hankkia, emme myöskään omakotitaloa. En siis koe mitenkään valinneeni perinteistä elämänpolkua, vaikka joitakin sen piirteitä elämässäni onkin. Toki olisin voinut lähteä vaikka sirkukseen kiertolaiseksi, mutta en ollenkaan pidä sen tyyppisestä elämästä. Haluan nauttia mukavasta ja helposta elämästä, ja sen mukaan olen valintani tehnyt.

Tiesin jo alle kouluikäisenä, että elämäni ei tule menemään non, jos saan itse päättää. Eikä ole mennytkään.

Perinteinen elämäntapa? Jos nyt ajatellaan, että rakennemuutoksesta ei vielä ole kauhean kauaa, tuntuu vähän oudolta puhua perinteisestä elämäntavasta.

En mä ole ikinä elämässäni suunnitellut kuin seuraavan askeleen. Koulussa ajattelin, että opiskelen ja hankin ammatin. Takaraivossa on myös ollut ajatus, että toivottavasti saisin jonkun kumppanin. Kumppanin tavattuani mietittiin, että halutaan muuttaa maalle kaupungin sijaan. Ostettiin talo. Ajateltiin, että lapsiakin vois olla. Lapsia tuli. Oon tehnyt töitä kotiäitiyden ohella. Ajattelin hankkia vielä toisenkin ammatin. Kesämökkiä ei tarvitse, kun asutaan vähän niin kuin kesämökillä.

Sitä voi ulkopuolelta kuvitella, että kun ihminen tulee perustaneeksi perheen, elämä on muka mennyt "tuttua rataa", mutta todennäköisesti se ei ole mennyt. Jokainen ihminen kohtaa elämässään mitä erilaisempia ja ihmeellisempiä asioita. HArvan elämä on mitenkään suoraviivaista, siihen mahtuu erilaisia mutkia ja suvantoja.

Melkein noin. Opiskelut, töihin, seurustelu, asunnon osto. Naimisiin ehkä tulevaisuudessa, mutta lapsia ei tule. 

Siis mikä perinteinen elämäntapa? En tiennytkään että olen itse valinnut pätkätyöt, elinkeinoelämän rakennemuutoksen, oman alani kurjan työttömyystilanteen, toisen ammatin opiskelun ja omakotitalojen järjettömän korkeat hinnat. 

Ja niin, ei ole mennyt elämä kuten ap kuvaili, mut jos olisin vain tiennyt että voin valita vakityön kovalla palkalla ja sitä kautta omaisuuden kerryttämisen (eli omistamisen) noin vain niin juuh, mikäpä jottei sekin elämä olisi ollut ihan mukavaa.

No en ole valinnut perinteistä elämänpolkua enkä ole sellaista myöskään saanut!

32 v. sinkku, ei lapsia, ei työtä, paha perinnöllinen fyysinen sairaus. Omistusasunto löytyy ja olen ehtinyt tehdä hyvin erilaisia töitä, asua eri maissa ja opiskella yliopistossa.

Poikaystävä, opiskelujen aloitus, naimisiin, eka lapsi, toka lapsi 2015, jossain välissä koululoppuun ja töihin ->asuntolaina?

23v

No ei oo menny, mutten yrittänytkään saati pitänyt oleellisena! Ehkä joku nyt tunnistaa mut: muutto 400km päähän synnyinpaikasta ja asuntolaina, naimisiin, 2 lasta, valmistuminen perustutkinnosta, jatko-opinnot ja määräaikainen työ, ero ja oma asuntolaina, kolmas lapsi ja uus yritys exän kanssa .. Aikajana 15vuotta. Ehkä joskus vielä valmistuminen jatko-opinnoista ja pysyvä työ?

Ap, oletkohan menossa samaan tenttiin maanantaina? Tuli vaan mieleen, kun tenttimatskussa aika paljon just näistä elämänpoluista, valinnoista, koulutuksesta. ..

Täällä yksi ilmoittautuu, jolla elämä on mennyt kutakuinkin noin. Omakotitaloa ei ole eikä tule, asumme Helsingin keskustan tuntumassa, mutta muuten polku on sama.

En voi sanoa että olisin tähän erityisesti tähdännyt. Elämä on vienyt eteenpäin ja asiat ovat menneet omalla painollaan. Meille tämä on ollut paras järjestys. Ei ole ollut tarvetta kyseenalaistaa omia valintoja, olen onnellinen näin. Ymmärrän kyllä hyvin, että jollain toisella elämä menee erilaista reittiä.

Ei ole ollut itsestäänselvä valita, eikä elämäni ole mennyt noin. En halua ajatella, että jossain vaiheessa kaikki olisi sitten saavutettu ja "valmista" siihen "aloilleen asettumiseen".

Ainoa mikä itselleni oli selvä määränpää, oli oikean kumppanin löytäminen ja naimisiin meno.

Elämäni on pitkälti mennyt juuri noin, mutta se ei todellakaan ole ollut itsestäänselvyys. Joka päivä muistan olla kiitollinen siitä, että kaikki on järjestynyt ja olen saanut ihanan, tavallisen elämän.

Lapsuuteni oli isän alkoholismin ja masennuksen leimaama. Epävarmuus kuului jokaiseen päivään ja väkivallan uhkakin (onneksi vain uhka) oli läsnä usein. Uskoin pitkään, etten jaksa elää yli kolmekymppiseksi. Mutta niin vain on elämä kantanut; olen korkeakoulutettu, hyvässä duunissa, perheellinen ja kaikin puolin tavallinen, hyvin pärjäävä keski-ikäinen ihminen. Ja todella ylpeä ja kiitollinen siitä. Minä, joka uskoin kuolevani nuorena ja yksinäisenä jossain lähiössä ankeassa vuokra-asunnossa.

Suunnilleen noin olen elänyt ja havainnut, että samalla tavalla tehneet ikäiseni on tyytyväisimpiä. Ne, jotka tekivät toisin (esim. ei hankkineet ammattia, tuhlasivat rahansa, heittäytyi irtosuhteisiin) ovat nyt niitä, joilla ei ole mitään. Ei töitä, ei kotia, ei läheisiä.

En ole koskaan kyseenalaistanut valintojani. Niiden ansiosta minulla on kaikki se maallinen, minkä tarvitsen ja lisäksi sisäinen rauha.

Kyllä minulle oli nuorena itsestäänselvää että tuota tavoitellaan ja onnekas kun olin, myös kuljin tuota polkua.

Vasta myöhemmin olen tajunnut, että elämässä ei ehkä olisi tärkeää "edetä kuin juna", vaan mutkiakin voisi joskus tehdä matkallaan ja pysähtyä ihailemaan maisemia. Eli en pidä mitenkään kummallisena jos vaikka lapseni valitesevat erilaiset tavoitteet tai rytmit elämässään. Itsekin voisi kohtapuoliin pysähtyä vaikkapa miettimään että mitä sitä oikein haluaisi tehdä loppuelämällään. 

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 21:03"]

Ap, oletkohan menossa samaan tenttiin maanantaina? Tuli vaan mieleen, kun tenttimatskussa aika paljon just näistä elämänpoluista, valinnoista, koulutuksesta. ..

[/quote]

Mihin tenttii luet?

Olen mennyt aika pitkälle, koska haluan olla mahdollisimman tavallinen. Opiskelin ammattiin, siinä sivussa löysin miehen, mentiin naimisiin, olin muutaman vuoden työelämässä, hankittiin omakotitalo, lapset. Kesämökkiä en halua. Enkä koiraa. Jos nyt saisin päättää toisin, niin lasten tekemisellä ei olisi ollut mikään kiire, vielä olisi voinut vaikka 5 vuotta odotella... ja luulen että olisin kyllä ihan onnellinen ilman lapsiakin.