Rakas Bili

Sinut tänään jouduin viemään piikille. Muistan kun tulit meille, ja ensimmäisenä teit pissat lattialle. Tulit syliini ja nuolaisit. Olit niin pieni, kuin karhunpentu. Vietimme 11 vuotta yhdessä joka päivä, oli hyviä, huonoja päiviä. Kerrankin olit 3 kuukauden vanhana repinyt matosta karvat ja tehnyt kakat päälle. Ei sinulle voinut olla vihainen. Muistan kun pentuna tykkäsit mustikoista, ja lempipuuhaasi oli mennä metsään kanssani. Sinä yhtenä päivänä sinua myös puri käärme. Vein sinut lääkäriin, ja onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Sitten sinä kasvoit, ja sinähän poika kasvoit. Olit 85kg, mutta silti niin pieni ja viaton. Rakastin sinua, rakastan vieläkin. Muistan kun tuli ensimmäinen uusivuosi, jota vietin vain sinun kanssasi. Tein sinulle nakkimakkararuokaa, ja rakastit sitä ja yritit syödä minunkin annokseni. Etkä edes pelännyt raketteja. Katselit minun kanssani ulkona värikkäitä välähdyksiä. Muistan kun odotit aina sunnuntaina, että saisit sen herkkuluun. Sitä sinä jyrysit pihalla, oli sää mikä tahansa, sinä aina siihen pihalle samaan paikkaan köllähdit makaamaan ja jyryämään.

Lepää rauhassa rakas kaukkarini, bili. Olet minun rakkain. Vaikkemme enää koskaan näe, tiedän että jollain tavalla olet aina läsnä.