Minkä ikäisenä opit tekemään ruokaa?

Jotain pientä taisin väsätä jo aiemmin mutta 13-vuotiaana alkoi oikeasti kiinnostaa. Aika paljon opettelin itsekseni ja äidin kanssa, omille muuttaessa olin jo aika hyvä. Ruoanlaitto on edelleen mieliharrastuksiani.

8v opin seuraamalla muita, nyt kokki M42

Pieniä juttuja tein joskus 10-12 -vuotiaana, oikeasti aloin tykkäämään joskus 22-vuotiaana.

Jotain pientä osasin lapsena tehdä, mutta äitini ei antanut kokata kun halusi itse tehdät ruuat. Pääsin kunnolla vasta kokkailemaan omille muutettuani. 

16

Yläasteella siskon kanssa ruvettiin kokkailemaan jotain kotitaloudessa tehtyä, muuten äiti ei keittiöhommiin päästänyt. Sitten omille muutettua 19-vuotiaana enemmän. Nykyisin kokkailu harrastus, pidän ruokablogia.

Omilleni muutettuani. Jotain paistelin nuorempana, ja köksän opeilla leivoin ja tein. Siinä vaan kävi niin ettei jotkut uskoneet minun niitä pullia tehneen, ja myöhemminkin esimerkiksi mummo pilkkasi ja haukkui tekemisiäni.

Minä olen yli 60 v, enkä oikein osaa kokata, arkiruokaa joten kuten.

Tykkäsin niin paljon pinaatista ja kalasta, että aloin itse tekemään sitä ensin salaa 11-vuotiaana. Silloin pystyi ostamaan perheen ruokalaskulle tarvikkeet eli seipaketin, sitruunaa ja pakastepinaattia sekä purkin punaista maitoa. Kala oli paloiteltua ja paistettua. Kastike oli valkokastiketta, jossa oli pinaattia ja valkopippuria. Siihen sitruunamehua päälle.

Tietenkin jäin sen teosta kiinni ja sain luvan jatkaa, koska tiskasin ja siivosin jälkeni. Ilman minua olisi veljeni jäänyt ilman lämmintä ruokaa, koska vanhemmalla oli kaksi työpaikkaa ja näimme häntä viikonloppuna. Hän siis lähti ennen meitä töihin ja tuli kotiin kun olimme nukkumassa.

3- vuotiaana opastin mummoani kahvinkeittimen ja teflonpannun käytössä, kun äiti oli sairaalassa. 7v aloin tehdä itse helppoja ruokia; puuroa, makaronia, perunasosetta jauheesta etc.

Yläasteella innostuin ruoanlaitosta enemmän.

Vasta omilleni muutettuani. Olisin ollut teininä kiinnostunut kokkaamisesta ja leipomisesta, mutta äitini ei halunnut minun sotkevan. Välillä seisoin vieressä ja katselin äidin kokkausta.

Toki osasin munia paistaa. Ja sitä teinkin, kun halusin syödä vähän runsaampia voileipiä esim koulun jälkeen.

Mutta muuten opettelin ruoan tekemisen lähes alusta alkaen kotoa pois muutettuani. Yläasteen kotitaloustunneista oli hyötyä. Osasin sentään keittää perunoita ja tehdä jonkinlaisen makaroonilaatikon.

Kun muutin omaan kotiin 19-vuotiaana ja ostin keittokirjan. Kotona en saanut edes käydä keittiössä muuten kuin syömässä, koska se oli äidin valtakuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Tykkäsin niin paljon pinaatista ja kalasta, että aloin itse tekemään sitä ensin salaa 11-vuotiaana. Silloin pystyi ostamaan perheen ruokalaskulle tarvikkeet eli seipaketin, sitruunaa ja pakastepinaattia sekä purkin punaista maitoa. Kala oli paloiteltua ja paistettua. Kastike oli valkokastiketta, jossa oli pinaattia ja valkopippuria. Siihen sitruunamehua päälle.

Tietenkin jäin sen teosta kiinni ja sain luvan jatkaa, koska tiskasin ja siivosin jälkeni. Ilman minua olisi veljeni jäänyt ilman lämmintä ruokaa, koska vanhemmalla oli kaksi työpaikkaa ja näimme häntä viikonloppuna. Hän siis lähti ennen meitä töihin ja tuli kotiin kun olimme nukkumassa.

Milloin tämä tapahtui? Oliko 70-lukua?

Kun muutin omaan kotiin 23-vuotiaana. Silloin piti opetella kaikki alusta ihan puuron keittämisestä lähtien.

Vähitellen ala-asteikäisestä lähtien. Sain osallistua ruoanlaittoon kotona, ja myöhemmin yläasteen ja lukion kotitaloustunneilla opin myös paljon. En siis ollut ihan aloitteleva ruoanlaittaja, kun parikymppisenä muutin omilleni.

En mä nyt aikuisena mikään erityisen taitava enkä varsinkaan innokas kokki ole, mutta perusasiat on kyllä hallussa.

Jo yläkoululaisena sain olla mukana tekemässä ruokaa äidin kanssa keittiössä viikonloppuisin.

Varmaan siksi juuri  vkonloppuisin, koska meillä tehtiin aina vkonloppuisin parempaa ruokaa kuin arkisin. 

Perunat piti kuoria valmiiksi, samoin muut juurekset, kuten porkkanat.  Ja sunnuntaisin oli säännölliseti jotain liharuokaa, ehkä paistia, tai poronkäristystä, tai itse tehtyjä jauhelihapihvejä, tai jotain uunisssa haudutettua lihapataa tai muuta vastaavaa.

Sunnuntaisin oli myös aina jälkiruokaa, joka sekin pääsääntöisesti tehtiin itse.

Sittemmin leipomisesta tuli mun ykkösjuttu, Minä olin se,  joka kotona leipoi ja paistoi joka vkonlopuksi korvapuustit, teki kuivat kakut, laskiaispullat ja täytekakakut synttäreille.

Tein innoissani  myös joululeipomukset äidin kanssa.

Ei minusta kuitenkaan tullut kokkia eikä leipuria.   Vaan aivan toisen alan ammattilainen.

Kiitollinen olen äidilleni edelleenkin siitä, että opin jo kotona tekemään ruokaa ja leipomaan nuorena.

Sittemmin omassa perheessä noista taidoista on ollut suuri ja kiitollinen hyöty, aivan jo taloudellisessa mielessä, puhumattakaan niistä herkkusuista, joille kaikki tarjoamani ja tekemäni ruaat ja leivonnaiset ovat omassa perheessäni hyvin maistuneet.

20+ vuotiaana. Lapsena minulla oli äitipuoli, joka ei halunnut minua keittiöön. Opiskeluaikana jonkin verran laitettiin porukalla ruokaa, mutta oikeasti aloin kokkailla vasta, kun muutin ekaan 'oikeaan' kotiin noin 23 v (sitä ennen asuin erilaisissa kimppakämpissä). Osaan nyt kyllä laittaa ruokaa, mutta koen että edelleenkään ruuanlaitto ei suju rutiinilla.

Jo lapsena aloin kiinnostua ruoanlaitosta, ja kun muutin kotoa 16 vuotiaana, niin siitä saakka ole ruokaa laittanut, ja jo monta vuosikymmentä.

Joskus varmaan 4-5-vuotiaana katsoin kuinka mumma teki mun lempiruokaa eli jauhelihakastiketta, teen sen edelleen aika lailla samalla tavalla 46-vuotiaana.

En tehnyt yksin ruokaa kuitenkaan varmaan kuin vasta seiskalla kun koulussa tuli kotsan tunnit ja siitä innostuin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkäsin niin paljon pinaatista ja kalasta, että aloin itse tekemään sitä ensin salaa 11-vuotiaana. Silloin pystyi ostamaan perheen ruokalaskulle tarvikkeet eli seipaketin, sitruunaa ja pakastepinaattia sekä purkin punaista maitoa. Kala oli paloiteltua ja paistettua. Kastike oli valkokastiketta, jossa oli pinaattia ja valkopippuria. Siihen sitruunamehua päälle.

Tietenkin jäin sen teosta kiinni ja sain luvan jatkaa, koska tiskasin ja siivosin jälkeni. Ilman minua olisi veljeni jäänyt ilman lämmintä ruokaa, koska vanhemmalla oli kaksi työpaikkaa ja näimme häntä viikonloppuna. Hän siis lähti ennen meitä töihin ja tuli kotiin kun olimme nukkumassa.

Milloin tämä tapahtui? Oliko 70-lukua?

Oli. Siihen aikaan tuo oli herkkua. En välittänyt pestä ja keittää perunoita vaan kala ja soosi upposivat sellaisinaan.