Miehen mummon hernekeitto...

Tein elämäni ensimmäistä hernekeitoa alusta loppuun saakka ja tulipa siinä mieleeni, että vaikken aikaisemmin ole moista tehnyt, maistuu ihan hyvältä, tai ainakin vähintäänkin normaalilta vielä tässä vaiheessa, vaikkei täysin valmista olekaan. Siis sellaiselta, jolta hernekeiton mielestäni pitäisi maistua.

Sen jälkeen palasikin mieleen ne kaikki kerrat, kun olemme syöneet miehen mummon hernekeittoa. Koskaan en ole tätä kenellekään kertonut, edes miehelleni, mutta keitto on hirveätä... Mummo, joka ei vielä kovin vanhakaan ole, kehuskeli, kuinka hän tekee maailman parasta hernesoppaa. Kun tuli se aika, että tulimme vieraisille ja keittoa oli tarjolla, soppa oli mahdottoman vetistä. Eipä siinä vielä mitään. Makunsa kullakin, jotkut tykkää varmaan laimeammasta ja jotkut paksummasta ja vähän kaikkea siltä väliltä. Mutta kun sitä sitten maistoi ja huomasi, että keitossa lillui yksi jos toinenkin iso läskipalanen ja kaikki piti tietysti kaapia tyhjäksi. Eihän sitä epäkohtelias viitsinyt olla. Mummo tietysti kehui, kuinka tuli taas tehtyä hyvää hernekeittoa. Tullut huomattua vuosien varrella, että suuta on kuin variksella persettä. Mukava nainen kaikin puolin, mutta keitto on kamalaa ja otan sitä mahdollisimman vähän. Kenenkään en ole oikeastaan nähnyt ottavan keitosta santsikierrosta. Ja monta kertaa ollaan mummon keittoa vuosien varrella saatu. 

Miten joku onnistuu tekemään niin pahaa hernekeittoa?