Miten toimit lapsen kanssa, joka lyö sinua toistuvasti?

News flash: piloilla jo.

Mitä hän haluaa? Huomiota?

Onko jotain vaihtoehtoista mihin voit ohjata hänen huomion silloin kun hän lyö, ettei turhautuminen vain pakkaannu sisään?

Joku oma rutiini, mitä voisi tehdä kun se turhautuminen tulee. "Hyppele tasajalkaa känkkäränkkä pois" tms. Ja sitten kun rauhoittuu: mitä hän halusikaan?

Jos 2vee, kuuluu kehitykseen. Jos 22vee...

Tiukka katse ja LOPETA!! Lässytykset iltasatuhetkiin.

Minulla oli teininä tapana välillä läpsiä äitiä.

Äiti oli ärsyttävä ja välinpitämätön joka ei koskaan kysynyt miten menee koulussa, onko huolia ja murheita tms ja saattoi välillä nimitellä rumasti jos huoneeni oli sotkuinen.

mä luulen et lapsen syliin ottaminen lukko otteella ja pipin pois puhaltaminen ei auta mitään se vaan provosoi

Rauhoita lapsen olosuhteet, ei liikaa esim oman ikäistä kaveriseuraa tai liikaa tapahtumia päivässä. Meillä nepsylapsi sekoilee liian aktiivisen päivän jälkeen kun pitäisi laskea kierroksia ja rauhoittua illalla. Löi/läpsi aikoinaan alakouluikäisenä silloin tällöin meitä vanhempia, ei enää. Tyttö kyseessä.

Otan käsistä kiinni, ja pitelen aloillaan, kunnes rauhoittuu. Kehitystasosta riippuen väkivallasta seuraa aina "rangaistus" esim.kännykkäajan poistaminen/ herkkukielto.

Olettamuksena toki on, että lasta ei ole laiminlyöty ja hän saa normaalilla tavalla huomiota ja rakkautta. Rajat voi silloin asettaa turvallisesti.

Tällä tavalla olen karsinut autistisen kehitysvammaisen lapsen aggressiot itseäni kohtaan, joten ns.terve lapsi oppii nopeasti parista kerrasta,kun aikuinen on jämäkkä.

Veljestäni tuli väkivaltainen alkoholisti, vaikka kotimme oli ihan tavallinen ja turvallinen. Vanhempamme ovat absolutisteja. En vieläkään ymmärrä, miten näin pääsi käymään, mikä meni pieleen.

Ammattiapua sille asap.

Ihan ensialkuun lopetat sen, mitä olet tähän asti tehnyt.

Minun lapsenlapseni oli n5 v ja löi tai potkaisi minua usein.

Mikään puhuttelutai kielto ei auttanut.

Sitten kerran purskahdin ihan oikeasti itkuun ja sen jälkeen hän ei koskaa ole lyönyt minua.

Olemme tosi hyviä kavereita.

Asiantuntija varmaan sanoo että nyt olen pilannut kaiken🤓

Lapsen ikä?

Jos lapsi todella "salalyö" eli täysin yllättäen saapuu paikalle ja iskee eli et ehdi edes kieltämään, niin lapselle voi tehdä saman mitä hän tekee sinulle eli hylkää. Sano lapselle, että et halua olla lyövän lapsen kanssa missään tekemisissä, sinua ei saa lyödä ja koska lapsi kuitenkin toistuvasti lyö, niin nyt sinä lähdet turvaan. Kenenkään ei tarvitse olla hakattavana.

Ja sitten lähdet.

Ei tulisi tuommoinen meillä kysymykseenkään, turhat luulot kitkettäisiin pois vaikka väkisin. Jos lapsi lyö vanhempaansa TOISTUVASTI, on peli silloin jo menetetty: lapsella ei silloin ole (enää) kunnioitusta vanhempaansa kohtaan. Sen takaisinsaavuttaminen on tällöin miltei mahdotonta.

Väärät keinot: närkästyminen, uhkailu, syyllistäminen, itkeminen, jne. Ne ovat ihan ok ensireaktiona, mutta ei keinoja toistuvaan ongelmaan!

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi tuommoinen meillä kysymykseenkään, turhat luulot kitkettäisiin pois vaikka väkisin. Jos lapsi lyö vanhempaansa TOISTUVASTI, on peli silloin jo menetetty: lapsella ei silloin ole (enää) kunnioitusta vanhempaansa kohtaan. Sen takaisinsaavuttaminen on tällöin miltei mahdotonta.

Tänmöiset viestit ovat melkoista sanahelinää; sanotaan, että ei meillä vaan, kyllä turhat luulot kitketään heti pois jne. ja sitten ei edes kerrota näitä ilmeisen toimivia keinoja siihen kitkemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi tuommoinen meillä kysymykseenkään, turhat luulot kitkettäisiin pois vaikka väkisin. Jos lapsi lyö vanhempaansa TOISTUVASTI, on peli silloin jo menetetty: lapsella ei silloin ole (enää) kunnioitusta vanhempaansa kohtaan. Sen takaisinsaavuttaminen on tällöin miltei mahdotonta.

Tänmöiset viestit ovat melkoista sanahelinää; sanotaan, että ei meillä vaan, kyllä turhat luulot kitketään heti pois jne. ja sitten ei edes kerrota näitä ilmeisen toimivia keinoja siihen kitkemiseen.

En viitsi avata kasvatuskeinojani täällä enempää, koska sen jälkeen tämä ketju häipyisi täältä bittiavaruuteen alta aikayksikön.

Lapsi lyö koska on keinoton. Sinun on tärkeä kaivaa esiin syy lyömisen taustalla. Onko lapsi jo toistuvasti sanallisesti pyytänyt huomiotasi, ja turhautuu odottamiseen? Onko hän itsekseen yrittänyt jotain mikä on liian vaikeaa ja purkaa epäonnistumisen tunnetta? Jotain hän haluaa, mitä ei osaa sanoiksi pukea. Ehdottomasti kiellät lyömisen, ja estät häntä fyysisesti pitämällä kiinni. Älä missään tapauksessa hymyile kieltäessäsi, ja pidä myös äänenpaino tiukkana ja vakavana. Kasoisviestintä hämmentää lasta. Kun lapsi on rauhoittunut käy kunnolla läpi tilanne hänen kanssaan. Mitä tapahtui, mikä harmitti? Miettikää yhdessä mitä jatkossa voi vastaavassa tilanteessa tehdä. Kun lapsi sitten joku kerta toimii suunnitelman mukaan, eikä lyökään, muista kehua oikein toimimisesta. Lapsi tarvitsee siis apua löytääkseen muita keinoja kuin lyöminen tunteiden ja tarpeiden ilmaisuun. Opeta että tunne itsessään ei ole väärä, ainoastaan toimintatapa. Ketään ei voi satuttaa vaikka harmittaa. Jollain tavalla pitää silti olla luvallista ilmaista myös kiukkua, vaikka tyynyä tai patjaa voi lyödä, tai voi repiä paperia, tai voi murista, ja vaikka korottaa ääntäänkin mieluummin kuin lyödä. Puhuminen on tärkeää, mutta ihan siinä akuutissa tilanteessa liian vaikeaa. Silloin voi mennä vaikka omaan huoneeseen/ muuhun sovittuun rauhoittumispaikkaan kunnes taas hillitsee itsensä. Kerro lapselle että kaikilla ihmisillä on myös kiukun, pettymyksen, surun ja turhautumisen tunteita. Niistä ei tarvitse yrittää päästä eroon, ne kuuluvat elämään. Jos lapsi oppii että hänen tunteensa itsessään ovat pahoja, hän kääntää ne sisäänpäin eikä opi niitä käsittelemään. Tämä voi myöhemmin johtaa ahdistuneisuushäiriöihin ja masennukseen kun lapsi on keinoton omien tunteidensa kanssa. Hänesta kasvaa nuori joka ulospäin ei näytä tunteita juurikaan, mutta sisällä myllertää. Paha olo voi silloin purkautua itsensä vahingoittamisena kun lapsena ei ole oppinut keinoja ymmärtää, hyväksyä ja säädellä tunteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Veljestäni tuli väkivaltainen alkoholisti, vaikka kotimme oli ihan tavallinen ja turvallinen. Vanhempamme ovat absolutisteja. En vieläkään ymmärrä, miten näin pääsi käymään, mikä meni pieleen.

Kautta aikojen suomalaisissa perheissä ongelmana on ollut tunteista puhumattomuus ja negatiivisten tunteiden kieltäminen. Kun lasta kiukuttaa, vanhempi ei kestä kiukkua ja kannattele tilannetta, vaan pyrkii siitä pois mahdollisimman nopeasti esim sanomalla "katoppa tuolla on orava", "mennään tuonne* jne. Lapsi oppii että negatiivisia tunteita ei saa ilmaista. Sitten niitä ei aikuisenakaan osata käsitellä ja turvaudutaan sen oravan sijaan alkoholiin. Koti voi olla turvallinen ja tavallinen, mutta jos siellä ei opeteta tunteiden käsittelyä, voi käydä esim noin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi lyö koska on keinoton. Sinun on tärkeä kaivaa esiin syy lyömisen taustalla. Onko lapsi jo toistuvasti sanallisesti pyytänyt huomiotasi, ja turhautuu odottamiseen? Onko hän itsekseen yrittänyt jotain mikä on liian vaikeaa ja purkaa epäonnistumisen tunnetta? Jotain hän haluaa, mitä ei osaa sanoiksi pukea. Ehdottomasti kiellät lyömisen, ja estät häntä fyysisesti pitämällä kiinni. Älä missään tapauksessa hymyile kieltäessäsi, ja pidä myös äänenpaino tiukkana ja vakavana. Kasoisviestintä hämmentää lasta. Kun lapsi on rauhoittunut käy kunnolla läpi tilanne hänen kanssaan. Mitä tapahtui, mikä harmitti? Miettikää yhdessä mitä jatkossa voi vastaavassa tilanteessa tehdä. Kun lapsi sitten joku kerta toimii suunnitelman mukaan, eikä lyökään, muista kehua oikein toimimisesta. Lapsi tarvitsee siis apua löytääkseen muita keinoja kuin lyöminen tunteiden ja tarpeiden ilmaisuun. Opeta että tunne itsessään ei ole väärä, ainoastaan toimintatapa. Ketään ei voi satuttaa vaikka harmittaa. Jollain tavalla pitää silti olla luvallista ilmaista myös kiukkua, vaikka tyynyä tai patjaa voi lyödä, tai voi repiä paperia, tai voi murista, ja vaikka korottaa ääntäänkin mieluummin kuin lyödä. Puhuminen on tärkeää, mutta ihan siinä akuutissa tilanteessa liian vaikeaa. Silloin voi mennä vaikka omaan huoneeseen/ muuhun sovittuun rauhoittumispaikkaan kunnes taas hillitsee itsensä. Kerro lapselle että kaikilla ihmisillä on myös kiukun, pettymyksen, surun ja turhautumisen tunteita. Niistä ei tarvitse yrittää päästä eroon, ne kuuluvat elämään. Jos lapsi oppii että hänen tunteensa itsessään ovat pahoja, hän kääntää ne sisäänpäin eikä opi niitä käsittelemään. Tämä voi myöhemmin johtaa ahdistuneisuushäiriöihin ja masennukseen kun lapsi on keinoton omien tunteidensa kanssa. Hänesta kasvaa nuori joka ulospäin ei näytä tunteita juurikaan, mutta sisällä myllertää. Paha olo voi silloin purkautua itsensä vahingoittamisena kun lapsena ei ole oppinut keinoja ymmärtää, hyväksyä ja säädellä tunteitaan.

Voi kiitos, puit jo sanoiksi kaiken sen, mitä olisin halunnut kirjoittaa! Voimia ap:lle elämäsi tärkeimpään tehtävään: rakkaan lapsesi kasvattamiseen. ❤