Miten kertoa

Olen 18-vuotias nainen ja noin vuosi sitten sain lääkäristä diagnoosin: munasarjojen vajaatoiminta, joka käytännössä tarkoittaa että raskaaksi tuleminen olisi ilman apuja suoranainen ihme. Säännölliset lääkärikäynnit ovat kuitenkin olleet lohduttavia, sillä munasolun luovutuksella + hedelmöitetyn alkion istuttamisella raskaus olisi kuitenkin mahdollinen.

En ole tällä hetkellä parisuhteessa, tai edes lastenhankintavaiheessa, mutta aina välillä ajatus putkahtaa mieleen. Ikäiseni ei pitäisi edes joutua käymään läpi tälläisiä asioita. Tiedän, että monilla voi olla vielä pahempi tilanne kuin minulla, mutta silti.

Asiasta en ole kertonut kuin äidilleni ja kummitädilleni. En halua/uskalla kertoa ystävilleni, sillä en kaipaa sääliviä katseita ja "lohduttavia" sanoja, sillä eiväthän ne tilannetta muuta. Olen miettinyt käyntiä terapeutilla, jotta olisi edes joku ihminen jolle voisin luottamuksellisesti purkaa mieltäni aiheesta.

Suurin ongelma minulle on kuitenkin se, etten uskalla aloittaa parisuhdetta, sillä pelkään että kun kuitenkin jossain vaiheessa minun on avauduttava tilastani, päädyn lopulta yksin. Mielessäni vain kolkuttaa, että miksi joku haluaisi naisen, joka ei välttämättä voi saada lapsia, kuin lääkärin avulla...en vain voi uskoa, että rakkaus riittäisi niin paljoon. Miten siis kertoa?

Kiitos kaikille, ketkä vastaavat, enkä todellakaan kaipaa vittuiluviestejä :)