Lue keskustelun säännöt.
Voisitko kuvitellakaan vauvan yrittämistä tässä tilanteessa?
12.08.2014 |
Meidän perheeseen kuuluu siis lapset 11 ja 14v, sekä minä ja mieheni. Olemme olleet miehen kanssa yhdessä siitä saakka, kun nuorin lapsi oli 2v, joten hän on ollut täysin mukana tässä lasten kasvatuksessa ja perhe-elämässä, mutta sitä yhteistä lasta ei ole yritettykään, siihen ei ole kummallakaan ollut suurempaa haavetta.
Nyt kuitenkin kun ikää alkaa olla sen verran (reilusti alle 40 kuitenkin), niin mietityttää mikä oma kantani olisi, mikäli mies haluaisikin vielä oman lapsenkin. Olemme asiasta puhuneet ja olen sanonut, että vaikka vaaka painuukin ehdottomasti ei-enää-vauvaa-puolelle, niin olen toki valmis asiaa harkitsemaan. Mies itse pohtii asiaa, mutta ei tiedä.. toisaalta ja toisaalta-pohdintaa hänenkin kannaltaan. Nämä nykyiset lapset ovat hänelle kyllä kuin omiaan.
Itselläni kierukan vaihto tulee pian ajankohtaiseksi ja siksi asia on jotenkin ajankohtainen.
Olisiko ihan hullu ajatus, tässä vaiheessa, kun lapset on isoja ja omatoimisia, omille harastuksille ja toisille jää aikaa, talous ja työasiat on mallillaan, asunto on meidän tarpeisiin sopiva jajajaja.., että edes harkitsee tätä? Lähinnä tässä vain tukea haen pohdinnoilleni.
En kuitenkaan halua odotella enää montaa vuotta, josko mies sitten keksiikin haluavansa sen lapsen. Haluan kuitenkin viisikymppisenä olla jo isojen lasten vanhempi...
Kommentit (7)
Nojuu.. en tiedä matkustelusta, mutta nautin kyllä tästä elämästä kun ei tarvitse lasten aikataulujen kanssa (niin paljoa) juosta ja voi lähteä lenkille ja pieneenkin reissuun jotakuinkin miten sattuu huvittamaan. Eniten itse karsastan ajatusta siitä vuosia kestävästä päiväkotiin viemisestä ja hakemisesta.. en tiedä, miksi se vaihe tuntuu minusta kaikista työläimmältä. Koti-ihmisiä me muuten pääasiassa ollaan.
Kiitos mielipiteestä. olen kyllä aika samoilla linjoilla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites sitten, jos vielä yksi lapsi tulee, jaksatteko tosiaan olla myös viihdyttäjinä, kun sisarusta ei ole leikkikaverina? Sitä mietin itse eniten tässä vähän vastaavassa tilanteessa; en halua että lapsi jotenkin kokisi jääneensä vähän yksinäiseksi, ja itse en ole sitä tyyppiä että jaksaisin illat viihdyttää ja leikkiä ennen kuin kavereita alkaa olla. Olen aina päässyt helpolla, kun omat lapset on leikkineet keskenään.
Hei, tosi hyvä pointti!
En tosiaan ajatellut edes tätä puolta. Esikoisen synnyttyä, ennen kuin toisesta oli leikkikaeria, niin muistan kuinka tylsää oli olla lapselle leikkikaverina tai viihdyttäjä. Kiitos tästä.
Lapset ovat tietysti myös erilaisia, kaikki eivät tarvitse viihdyttäjää. En minäkään koskaan 3 v vanhemman veljeni kanssa leikkinyt.
Jos yhteisen (ja hänelle ainoan biologisen) lapsen saaminen on miehellesi todella merkittävä asia, sitten asiaa pitäisi ainakin tosissaan harkita. Ei ketään voi pakottaa tekemään lasta mutta on myös kova päätös pakottaa toinen olemaan lisääntymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu,kyllä toki ymmärrän, jos mies haluaa omankin lapsen.
ja ehkä siinä tapauksessa minunkin vaaka alkaa kallistua, mutta tämä nyt on vain asian omaa ja vakavaakin pohdintaa, koska ajatuksen on tähän saakka aika kepeästi ohittanut sillä ei-enää-mentaliteetilla, että jollakin tavalla olisin enemmän varma mitä haluan ja mitä jaksan.
Itse en tekisi, tahdon matkustaa ja kokea maailmaa kun lapseni ovat isoja. Tämä päätös riippuu siis täysin tulevaisuuden suunnitelmistanne, mitä tahdotte tehdä kun lapset ovat lähteneet pesästä?