Katsoin pitkästä aikaa Forrest Cumpin enkä edelleenkään tajua yleistä mielipidettä, että Jenny on onnenonkija-narttu

Forest oli rakastunut Jennyyn koko elämänsä, mutta Jennylle vajaamielinen sulho kelpasi vasta kun oli miljonääri. 

Jep. Hyväksikäytetty lapsena isänsä toimesta ja koko elämänsä pelkäsi tekevänsä Forrestille samoin (ja aiheuttavansa samoja tuntemuksia tälle kuin mitä joutui itse käymään läpi). Ilmiselvästi tunsi lapsesta asti syvää rakkautta Forrestia kohtaan, muttei uskaltanut toimia niiden tunteiden mukaan, koska ajatteli, että se olisi väärin ja toisen hyväksikäyttöä.

Mua ei kyllä toisaalta yhtään ihmetytä, ettei perustallaaja näe yhtään pintaa syvemmälle.

Forrest oli klassinen kiltti mies, joka kelpaa vasta kun alfakaruselli on käyty loppuun.

Vasta satojen alfapanojen jälkeen käy beeta. Klassinen alpha fu**cks, beta bucks -tilanne.

Toinen hyvä esimerkki tästä on Englantilainen potilas -elokuva. Ralph Fiennesin hahmo pitäisi olla jokaisella miehellä opiskelun alla, hän on se korkean teston alfa. Tällainen mies sinun tulee olla. Colin Firthin hahmo oli taas se kiltti beetamuonittaja, jonka kohtalo oli tulla petetyksi ja alfalle kakkoseksi jäänti.