Jos lähisukulaiset ei herätä arvostusta?
Mulla on kolme sisarusta, joista kahden käytös on täysin ala-arvoista. Kuitenkin minä olen se virallinen epäonnistuja, musta lammas, yleinen syytetty... Alkoholisti, mielenterveyskuntoilija, koulunkeskeyttäjä, outo... PIKKUSISKONI kiusasi minua lapsena. Nyt aikuisena hän kykenee siihen vain eristämällä muusta perheestä, mulkoilemalla, puhumattonuudella, jos näemme joskus jouluisin.
Siskoni on jonkinlainen kiinteistövälittäjä. Arvomme on olleet tosi erilaiset pienestä asti. Hän oli materialisti, pomppulinnaa ja ruotsinristeilyä oli joulupukin listalla, minulla puurokauhaa ja maailmanrauhaa.
Mutta muunkin perheen kanssa on vaikeuksia... Vanhempani ovat olleet myös hyviä vanhempia, vaikka välillä kiinnittävät huomiota pinnallisiin seikkoihin.
Pitääkö olla perheen kans väleissä ollakseen kunnonnainen?
Kommentit (3)
Ei pidä, tosiaan samassa perheessä lapsilla voi olla hyvinkin erilaisia luonteita, eivätkä he välittävät tule edes lapsena toimeen keskenään, saati aikuisena, lapsuuden ajan on pakko yrittää sopeutua toisiinsa, mutta vanhemmalla iällä ei ole pakko yrittää pitää mitään suhdetta yllä.
Minullakin on lähiomaiset ja sitten henkiset läheiseni ystävissä. Enempää en itseltäni vaadi kuin sen, että olen sen verran yhteyksissä kuin hyväksi itselleni koen. On ihan turha yrittää liikaa, sillä se tuo vain uusia pettymyksiä. Luonne-eroja yhdessä perheessä riittää.