Muita "unennäkijöitä", unimaailmassa kotonaan olevia?

Ap:n teksti ja muutkin valveunisuutta lukuun ottamatta ovat hyvinkin tutun kuuloista minulle. Mietin tähän vastanneita ja sitä, että mikä tekijä ihmisessä oikein mahtaa aiheuttaa tällaisen?

Minulla ei tuollaisia kokemuksia, mutta onpa mielenkiintoista! 

Tuttu juttu, näen kanssa värejä, haistan tuoksuja, joskus jopa maistan makuja. Unien hallinta on vaan vaiheessa..

Elävän tuntuiset unet eivät ole tosiaankaan kivoja, kun näkee painajaista esimiehestä, joka tunkee sinun kotiin ja uhkaa laittaa pääsi "tikunnokkaan" varoitukseksi muille...

Joo, mulla on oikeassa elämässä aggressiivinen ja pelottava pomo. :(

Näen kivoja eläviä ja värikkäitä unia. Ja sitten näen unia, jotka tuntuvat melkein todellisemmilta kuin todellinen elämä, ne ovat niin täynnä merkityksellisyyden tunnetta, vaikkei mitään ihmeellisempää tapahtuisi.

Ensimmäisen tapaisissa unissa voi tapahtua mitä vain ja paikat vaihtuvat aina, jälkimmäisen tyyppiset tapahtuvat samoissa paikoissa tai ainakin samassa kaupungissa, jossa hahmotan, missäpäin edellisten unien tapahtumapaikat ovat. Kaupunkia ei ole todellisuudessa sellaisenaan olemassa, vaikka unessa paikat ovat olevinaan synnyinkaupungistani.

Pidän molemmista unista, mutta jälkimmäinen jättää jälkeensä aina omituisen tunteen jostain... suuremmasta? Merkittävämmästä? Vaikea kuvailla sanoin. Unia en ole koskaan osannut ohjailla ja se kuulostaakin suht tylsältä (varmaan kun en ole koskaan sitä kokeillut) sillä ainahan voin valveilla kuvitella itse mitä vain haluan. Unissa minua kiehtoo juuri se, etten luo maailmaa ja kokemuksia tietoisesti.

Täällä ilmoittautuu yksi jolla unimaailma on toinen todellisuus henkilöineen ja paikkoineen. Tunnistan itseni täysin tekstistäsi ap.

Mä näen hirveästi unia ja rakastan nukkumista ja unia mutta tuohon en vielä ole päässyt, yritän kovasti!

mulle kans tollasta

Pystyn jossain määrin ohjailemaan uniani ja unimaailmassa on tarkoituksella sinne luomiani katuja ja rakennuksia, rantoja ja maisemia. Pääsen uneen sisään, kun keskityn ajattelemaan jotakin näistä paikoista. Huvitan iteäni laajentamalla mm. "palatsiani" huone kerrallaan, maalaus ja taideteos kerrallaan. Voin luoda orkesterin soittamaan ja kuunnella sitä.

En pidä sitä mitenkän ihmeellisenä, lähinnä kykynä rentoutua omalla menetelmällä. En kauheasti kaipaa ihmisiä näihin maisemiin. Olen käyttänyt tätä unien tietoista maalaamista hyväkseni kirjoittamisessa. Näen tarinani ensin todellisena maailmana, annan sen ruveta elämään ja kijoitan sitten vain siitä mitä näen.

Joskus parikymppisenä uppouduin nukkumiseen ja se todellisuus tuntui mieluisammalta kuin reaalimaailmaa. Näin jälkiviisaana tajuan oleeni vähintäänkin keksivaikeasti masentunut, pakenin uniin.

Nelikymppinen

Kyllä, mulla on oma unimaailma. Se on aika kiva paikka, välillä kylläkin ahdistavakin, mutta usein kykenen ohjaamaan unia haluamaani suuntaan. Osa siellä olevista ihmisistä tunnen oikeassakin elämässä, heillä on kyllä aivan erilainen rooli kuin todellisuudessa.

Joskus alan nukkumaan vain päästäkseni tuohon maailmaan. Tahtoisin olla siellä lähes aina.

Mulla ei enää kauheaasti eroa uni/valve. On vähän niinkuin "aina auki". Vaatii jatkuvaa säätöä kylläkin. Ja välillä täytyy ikäänkuin "vetäytyä" ja vähän sulkea informaation määrää.

Jotkin paikat ja tapahtumat sekä ihmiset toistuvat unissani melko säännöllisesti. Unessa koen useimmiten kaiken totena, vaikka tapahtumat niissä olisivat kuinka epärealistisia tahansa. Joskus olen sekoittanut unen ja todellisuuden ihan täysin.

Useita kertoja olen unissani nähnyt mm. Edesmenneitä lemmikkejä tai läheisiä ihmisiä. Olen nähnyt unia eri ikäkausiltani, pari viikkoa sitten uneksin ensimmäisestä päivästäni yläasteella. Usein palaan unissani myös lukioon tai vanhaan työpaikkaani.

Joskus kun ymmärrän näkeväni unta, pystyn ohjailemaan sen tapahtumia.