Lue keskustelun säännöt.
Johan alkoi 'mummoa' lapsenlapset kiinnostaa...
03.08.2014 |
kun tuli uusi poikaystävä kuvioihin.
Äitini käytös on jotenkin erikoista. Kauhealla tohinalla esittää ystävilleen ja tutuille, kuinka lapsenlapset on rakkaita ja ihania. Arvaatte varmaan, että rakkaita ja ihania voivatkin olla, mutta mummoa ei ole paljoa näkynyt meillä. Ei hoitamassa, ei kylässä eikä muutenkaan. Ei tullut hänelle niin rakkaan lapsenlapsen syntymäpäivillekään.
Nyt on sitten löytänyt uuden miehen - ja jopa alkoi yhteydenpito ja vierailu. Minusta tämä on yhdenlaista show'ta vaan, en jaksa lähteä tähän leikkiin mukaan. Joten heidän käydessä vierailulla, käyttäydyin melko kylmästi 'mummoa' kohtaan enkä kauhean kiinnostunut ollut tämän uusimman miehen jutuistakaan (ei ole ensimmäinen, joka meille on esitelty, tuskin viimeinenkään..). Mitä mieltä olette? Huomaan nimittäin, että tämä show vie minulta energiaa - siksikin, että mummolla on taas monenlaisia suunnitelmia lasten varalle, on viemässä heitä taas vaikka minne. Kunnes hänelle tulee sitten muuta ja 'unohtaa' yhtäkkiä kaikki puheensa. Minä sitten paikkailen lapsille, että miksi mummon sanomiset ei pitäneetkään paikkaansa.. Koitan siksikin jäähdytellä näitä suunnitelmia, en lupaa mitään (että saa esim. viedä lapset toiselle puolelle Suomea, tämän uuden miehen luokse jne..).
Onko muilla vastaavaa? Miten toimitte?
Kommentit (25)
Todella moukkamaista sinulta olla töykeä äitisi esittelemille miehille. Käytökselläsi todistat olevasi äitisi tytär eli samanlainen kuin mistä "mummossa" juuri nyt valitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan toi jo lapsillekin kamalaa kun mummoa selvästi kiinnostaa vain , kun pitää muille esittää hyvää mummoa, sitten taas katoaa lasten elämästä. Ei lapset ole tyhmiä, kyllä ne huomaa tuollaiset asiat, ja onnistuvat syyttämään itseään siitä ettei mummo tykkää. Siihen kun lisää vielä noi petetyt lupaukset niin aikamoista tuhoa saa mummo aikaan.
En kyllä minäkään tiedä mitä tekisin, tietysti ihan vanha kunnon puhuttelu voisi olla hyvä idea, mutta vähän epäilen että noin käyttäytyvä ihminen ei siltikään näe virheitään vaan aiheuttaa jonkun kamalan draamashown...
Ota tämä asia suoraan mummon kanssa puheeksi. Kysy missä on ollut kun on lasten synttärit ja mistä tämä yhtäkkinen innostus lapsenlapsiaan kohtaan. Niinkuin joku jo sanoikin, kerro hänelle ettei lapset ole tyhmiä ja todellakin huomaavat tämän leikin. Sano, myös että lopettaa noiden lupausten tekemisen kun ei niitä pysty välttämättä pitämään.
Toimisin niin, että joka kerran kun hän peruuttaa luvatun tapaamisen otan asian esille vasta kun se miesystävä on paikanpäällä. Keskustelen asiallisesti ja kerron kuinka pettyneitä lapset olivat jne.
Ja aina kun mummo esittelee uuden poikaystävän ja alkaa haluta tapaamisia lastesi kanssa, minä sanoisin sen miehen kuullen, että oho tämä ehdotus tuli ihan yllätyksenä, kun sinua ei ole vuoteen näkynyt. Ja sitten taas asiallista keskustelua ja tapaamisten sopimista.
Eka itketään ettei mummoa kiinnosta, sitten kun mummo saa uutta potkua elämäänsä ja kiinnostusta osoittaisi niin se sitten ei kelpaakaan. Ei ole varmaan tuo mummon roolikaan teilläpäin helppo kun tytär on tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 13:32"]
Todella moukkamaista sinulta olla töykeä äitisi esittelemille miehille. Käytökselläsi todistat olevasi äitisi tytär eli samanlainen kuin mistä "mummossa" juuri nyt valitat.
[/quote]Minulla on vaastaava kokemus eräästä sukulaisesta, vanhempi lapseton nainen. Saa myös välillä tuollaisia lapsiempatiakohtauksia, kun on joku lapsistaan erotettu etäisäkierroksessa. Ihan oikeasti, ei jaksa näytellä mukana.
No ei se mummoa kohtaan kylmasti kayttaytyminen mitenkaan paranna tai ratkaise tilannetta. Mita luulet silla saavuttavasi? Miksi ei juttele asiasta mummon kanssa?
Tyypillista suomalaisten huonoa kaytosta. Samantapaisesta saa lukea usein talla palstalla.
Onneksi omassa perheessani on asenne etta asioista puhutaan. Sen ansiosta valit on kunnossa seka nuorempaan etta vanhempaan sukupolveen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 13:49"]
Eka itketään ettei mummoa kiinnosta, sitten kun mummo saa uutta potkua elämäänsä ja kiinnostusta osoittaisi niin se sitten ei kelpaakaan. Ei ole varmaan tuo mummon roolikaan teilläpäin helppo kun tytär on tuollainen.
[/quote]Huomaan nimittäin, että tämä show vie minulta energiaa - siksikin, että mummolla on taas monenlaisia suunnitelmia lasten varalle, on viemässä heitä taas vaikka minne. Kunnes hänelle tulee sitten muuta ja 'unohtaa' yhtäkkiä kaikki puheensa. Minä sitten paikkailen lapsille, että miksi mummon sanomiset ei pitäneetkään paikkaansa..
Oo onnellinen et se on vaan sun äiti. Mun mies esittää hyvää isää vaan sillon ku on vieraita. Eilen pihalla otti lapsen syliin ja alko lässyttää vilkuillen näkeekö naapurin kaunis likka tämän.
Yksin hoitamaan jäädessä lapsi istuu sitterissä yksin kun mies dataa tai kattoo urheilua.
Ja voi puhuttiinko ennen plussaa? Kyllä puhuttiin ja sairaalassa olo meni hyvin sitte alko arki...
taidan hommata salaa asunnon ja lähteä.
minä kun käyn pihalla tai kaupassa mies alkaa siinä vaiheessa puhua vauvalle kun tulen ovesta sisään. Testasin kerran niin että avasin oven mutten mennytkään pihalle ja heti hiljeni lapsi kiukutteli yksin sängyllä kun ei tykkää olla selällään.
Aikaa meni ja avasin oven muka että tulin kotiin niin johan alkoi lässytys ja minuöle voipaantuneella äänellä kuinka lapsi kitisee eikä mikään auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä sotke kuvioihin äitisi miehiä, ei teidän väliset riidat heille kuulu mitenkään! Juttele mielummin äitisi kanssa ihan kahdestaan, kerro faktat tapaamisten määrästä ja muista lupauksista ja sano, että päättää jo nyt mitä meinaa tehdä, mutta ei vaihtele tekemisiään kuin tuuliviiri silloisen miesystävän mukaan. Että hän olisi jo vihdoinkin oma itsensä! Sano, että et halua nähdä hänen miehiään ennenkuin he ovat olleet ainakin puoli vuotta yhdessä ja lapsillesi et halua varsinkaan näitä vaihtuvia miehiä esitellä. Sano, että näet kyllä helposti mitä hän aina ajaa takaa, että sinua ei pysty hämäämään valitettavasti.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 13:58"]Älä sotke kuvioihin äitisi miehiä, ei teidän väliset riidat heille kuulu mitenkään! Juttele mielummin äitisi kanssa ihan kahdestaan, kerro faktat tapaamisten määrästä ja muista lupauksista ja sano, että päättää jo nyt mitä meinaa tehdä, mutta ei vaihtele tekemisiään kuin tuuliviiri silloisen miesystävän mukaan. Että hän olisi jo vihdoinkin oma itsensä! Sano, että et halua nähdä hänen miehiään ennenkuin he ovat olleet ainakin puoli vuotta yhdessä ja lapsillesi et halua varsinkaan näitä vaihtuvia miehiä esitellä. Sano, että näet kyllä helposti mitä hän aina ajaa takaa, että sinua ei pysty hämäämään valitettavasti.
[/quote]
Samaa mieltä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isä on tehnyt tota samaa 20 vuotta. Lupaillaan kuut taivaalta ja sitten ei kuulu puoleen vuoteen mitään. Äiti yritti selittää miksi ja joutui myöskin kuuntelemaan neljän lapsen kiukun, itkun ja pettymyksen. Isällä on myös pokkaa edelleen itkeä äidilleen, että kun lapsia ei kiinnosta. Ei varmaan, me ollaan nykyään aikuisia ja tajutaan, kuka se meidän todellinen vanhempi ja kasvattaja on.
Wau. Tämähän oli kuin mun tarina. Tosin mun tarinalla on suht onnellinen loppu.
Vuosia oli noin. Mutsi lirkutti pitkin kyliä ihanista lapsenlapsistaan ja kerto satuja kaikista touhuista ja menoistaan lasten kanssa. Hän yksinään jopa käynyt mallorcalla meidän silloisten 1 ja 4 vuotiaiden kanssa. Tuosta kuulin äidin ystävältä ruokakaupassa.
Jutelkoot, ittensähän se naurettavaksi tekee.
Sitten jutut alkoi kääntyä niin, että mä valehtelen.
Ystävät tuntee sen, että tiesivät kuitenkin missä mennään.
Pahinta oli sukujuhlat, joissa ei ystäviä näkynyt vetämässä naista maanpinnalle.
Äitini käyttäytyi kuin olisi joka päivä läsnä ja lapset pelkäs sitä vierasta naista älyttömästi.
Syliin oli pakko lapsia ottaa koko ajan ja muksut huusi ja hän lirkuttaa.
Olen saanut monen sukulaisen kiukun päälleni, kun olen kiittämätön paska. Mummon rooli on tärkeä ja upeeta, että äitini auttaa monin tavoin. Onhan se meidän talonkin maksanut...
Sitten meni pinna ja vaadin, että äitini hakeutuu johinkin, että saa apua valehteluunsa. Nähtiin se kerta vuodessa mummoni synttäreillä ja show vaan jatkui.
Nelisen vuotta sitten tapahtui ihme! Meidän oven takana seisoi äitini nöyränä. Hän pyysi anteeksi kaikkea!
Mikä tämän laukaisi? Mies, jolla on jalat harvinaisen syvällä maassa ja tukevasti.
Nyt lapsilla on mummo! Lapset ovat kohta jo aikuisia, mutta ovat nauttineet tästä ajasta.
Eli äitini taisi elämässään ekan kerran rakastua viisikymppisenä ja sai elämälleen sisältöä.
Tämä mies oli kuunnellut äidin tarinoita ja ottanut selvää mistä se kana pissii. Oli jututtanut ystävät ja kuullut totuuden.
Laittanut äidin ojennukseen. Valehtelun oli lopettava.
Itse mies me tavattiin vasta lähes vuosi tuosta äitini anteeksipyynnöstä. Hän oli ajatellut, että saadaan nähdä mummo-äiti rauhassa ja tutustua.
Meillä on kaikki niin ihastksissaan. Tällä miehellä on omat lapset ja lapsenlapsen. Mutta niin on ottanut mut, mieheni ja lapsemme "omakseen". Suuri sydän ja avoin mieli.
Toivon, että sunkin äiti tajuais järjen. Oli se omaa mietintää tai sitten ulkopuolista apua. Kaikkea hyvää jatkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et varmaan muutoin voi käytökseen vaikuttaa, mutta yhden säännön itse sopisin tämän mummon kanssa. Siis suoraan kahdenkeskisessä keskustelussa. Lapsien kannalta olisi hyvä, että mummo ei lapsille puhuisi mitään mistään tulevista mahdollisista reissuista. Siis ei mitään. Jos mummo haluaa lasten kanssa reissuun, hän sopii aikataulut sun ainoastaan sinun ja miehesi kanssa. Näin te vanhempina voitte itse arvioida näyttääkö reissu toteutuvan vai ei, ja milloin siitä reissusta sitten ruvetaan lapsille puhumaan. Niin, ja varmaan tästä säännöstä voitte sanoa myös tälle mummon uudelle poikaystävälle.
Minusta tämä olisi lasten kannalta paras ratkaisu, koska ette voi mummon tuuliviireilyyn vaikuttaa, ja toisaalta näin ei tule estettyä sitten niitä toteutuviakaan reissuja. Ainoat jotka mielipahaa ja äkillisiä aikataulun mu8utoksia joutuvat kokemaan tässä olette te vanhempina, mutta se kai on tämä vanhemmuuden rooli ja aikuisina osaatte peruumisiin varautua.
Vau mikä mies :) ! Ja sanon tämän täysin ilman sarkasmia! Tuollaisia pitäisi maailmassa olla enemmän!
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 14:40"]
Vau mikä mies :) ! Ja sanon tämän täysin ilman sarkasmia! Tuollaisia pitäisi maailmassa olla enemmän!
[/quote]
Siis tuohon numero 15 kommenttiin liittyen.
Puheet ovat puheita ja teot tekoja. Minäkin olen ymmärtänyt missä mennään. Mummo ja pappa valittavat kuinka harvoin näkevät ja kuinka ikävä on. Todellisuudessa kaikki muut menot on etusijalla näillä.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 14:35"]Wau. Tämähän oli kuin mun tarina. Tosin mun tarinalla on suht onnellinen loppu.
Vuosia oli noin. Mutsi lirkutti pitkin kyliä ihanista lapsenlapsistaan ja kerto satuja kaikista touhuista ja menoistaan lasten kanssa. Hän yksinään jopa käynyt mallorcalla meidän silloisten 1 ja 4 vuotiaiden kanssa. Tuosta kuulin äidin ystävältä ruokakaupassa.
Jutelkoot, ittensähän se naurettavaksi tekee.
Sitten jutut alkoi kääntyä niin, että mä valehtelen.
Ystävät tuntee sen, että tiesivät kuitenkin missä mennään.
Pahinta oli sukujuhlat, joissa ei ystäviä näkynyt vetämässä naista maanpinnalle.
Äitini käyttäytyi kuin olisi joka päivä läsnä ja lapset pelkäs sitä vierasta naista älyttömästi.
Syliin oli pakko lapsia ottaa koko ajan ja muksut huusi ja hän lirkuttaa.
Olen saanut monen sukulaisen kiukun päälleni, kun olen kiittämätön paska. Mummon rooli on tärkeä ja upeeta, että äitini auttaa monin tavoin. Onhan se meidän talonkin maksanut...
Sitten meni pinna ja vaadin, että äitini hakeutuu johinkin, että saa apua valehteluunsa. Nähtiin se kerta vuodessa mummoni synttäreillä ja show vaan jatkui.
Nelisen vuotta sitten tapahtui ihme! Meidän oven takana seisoi äitini nöyränä. Hän pyysi anteeksi kaikkea!
Mikä tämän laukaisi? Mies, jolla on jalat harvinaisen syvällä maassa ja tukevasti.
Nyt lapsilla on mummo! Lapset ovat kohta jo aikuisia, mutta ovat nauttineet tästä ajasta.
Eli äitini taisi elämässään ekan kerran rakastua viisikymppisenä ja sai elämälleen sisältöä.
Tämä mies oli kuunnellut äidin tarinoita ja ottanut selvää mistä se kana pissii. Oli jututtanut ystävät ja kuullut totuuden.
Laittanut äidin ojennukseen. Valehtelun oli lopettava.
Itse mies me tavattiin vasta lähes vuosi tuosta äitini anteeksipyynnöstä. Hän oli ajatellut, että saadaan nähdä mummo-äiti rauhassa ja tutustua.
Meillä on kaikki niin ihastksissaan. Tällä miehellä on omat lapset ja lapsenlapsen. Mutta niin on ottanut mut, mieheni ja lapsemme "omakseen". Suuri sydän ja avoin mieli.
Toivon, että sunkin äiti tajuais järjen. Oli se omaa mietintää tai sitten ulkopuolista apua. Kaikkea hyvää jatkoon!
[/quote]
Erittäin fiksu miesystävä äidilläsi. Pysytteli vielä itse taka-alalla pitkään. Antoi äitisi itse hoitaa asiansa lastenlasten kanssa kuntoon. Arvostan todella.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 13:47"]
Toimisin niin, että joka kerran kun hän peruuttaa luvatun tapaamisen otan asian esille vasta kun se miesystävä on paikanpäällä. Keskustelen asiallisesti ja kerron kuinka pettyneitä lapset olivat jne.
Ja aina kun mummo esittelee uuden poikaystävän ja alkaa haluta tapaamisia lastesi kanssa, minä sanoisin sen miehen kuullen, että oho tämä ehdotus tuli ihan yllätyksenä, kun sinua ei ole vuoteen näkynyt. Ja sitten taas asiallista keskustelua ja tapaamisten sopimista.
[/quote]Lapsellista. Olisi hyvä jos edes toinen voisi käyttäytyä aikuismaisesti, eli tässä tapauksessa se voisi olla ap. Lapsellisella käytöksellä ap ei ainakaan taistelua voita, sehän on nyt jo nähty. Ap voisi opettaa myös lapsilleen oikean ja asiallisen tavan toimia ristiriitaisessa tilanteessa, nyt hän vain jatkaa lapsellisella käytöksellään mummon miesystävää kohtaan vanhoja riitoja. Ap on siis taantunut äitinsä kanssa johonkin teini-iän aikoihin takaisin. Aikuistu ap, näytä lapsillesi hyvää mallia ja elä niinkuin opetat. Ongelmia ei ratkota nirppanokkamaisella käytöksellä!
Sanoppa sille ihan suoraan että ootko nyt vittu tosissas?