Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Myötätuntokivut ja vastaava yliherkkyys
02.08.2014 |
Kohtalotovereita?
Olen lapsesta asti ollut aina se joukon ärsyttävä, joka alkaa kertoa omista kivustaan ja huonostaolostaan kun joku toinen satuttaa itsensä tai sairastuu. Vanhempana olen onneksi oppinut olemaan hiljaa, mutta aivan oikeasti jos joku oksentaa, oksennan itsekkin vaikka en oiikeasti olekaan kipeä. Kun joku kertoo päätään särkevän, välttömästi alkaa omaakin otsalohkoa kivistämään jne. En siis ole alkanut kärsimään kivusta huomiota saadakseni!
Mulla on myös taipumusta tuntea erilaiset (ikävät) sanat kehollisesti, esim. Lapsena vanhemmat käyttivät meistä välillä aika ikäviä lempinimiä esim Sika (tämä ei liity painoon mitenkään) ja välittömästi tunsin naamani turpoavan, nenäni leviävän jne.
Toisinaan myös tietyt äänet sattuvat fyysisesti ja/tai pelkkä ajatus kosketuksesta tuntuu vastenmieliseltä (halaus, silitys tms).
Olen muutenkin jossakin määrin yliempaattinen ja saatan jäädä pitkiksikin aikoihin murehtimaan tahdostani riippumatta muiden asioita. Olen aina se ensimmäinen (ja yleensä ainoa) joka huomaa ja kysyy muilta "mikä hätänä" .
Tämä ei ole sinällään mikään ongelma, tuli vaan mieleen, että voivatko nämä oireet liittyä itselleni diagnosituun adhd:seen eli autismin kirjon piirteisiin? Vai onko kuvatun kaltainen "herkkyys" ihan tavanomainen luonteenpiirre O.o
Kertokaa onko teitä muita! :D
Kommentit (7)
En tietääkseni. Itseasiassa törmäsin tohon ensimmäistä kertaa tänään, kun etsin googlesta selitystä mun aamuiselle vatsakipu episodille. Mutta en usko, viimeset par vuotta mulla on ollut vähän väliä kaikkia selittämättömiä vaivoja, mihn ei löytynyt selitystä. Ne eivät kutenkaan olleet jatkuvia ja nyt olo on ollut taas ihan ok, el mitään jatkuvia kipuja mulla ei kyllä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt ihan samaa,mutta mun sisko on "synnyttänyt" samaan aikaan kuin minä ja pari ystäväänsä. Eli kun itse olen poltoissa kierinyt niin siskolla (joka ei ollut raskaana) oli saman kaltaisia maha kipuja ja kivut on loppunut suunnilleen samaan aikaan kun muksu on tullut ulos. Ja ei kerrottu hänelle, kun synnytys alkoi.
Hän on muutenkin ollut empaattinen henkilö, mutta ei mitään adhdtä tai autismia.
Somatisaatio-oireyhtymä?
Mä olen ns. empaatti (empath). Olen aina vaistonnut toisten tunnetilat ja huolet hyvin herkästi, varsinkin jos henkilö on läheinen. Vahvimmin se tuntuu, jos kosketan toista, mutta joskus pelkkä äänen kuuleminen riittää. Se voi olla siunaus mutta myös kirous, ja siksi ihmisten seura joskus väsyttää hyvin paljon. Vetäydyn usein yksinäisyyteen. Ylikuorimtuksen vaara on suuri.
Kun katson leffaa ja jotakin ihmistä lyödään, tunnen kivun samassa kohtaa. En ole adhd, mutta lievästi asperger.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 10:34"]
Somatisaatio-oireyhtymä?
[/quote]
En ole varma, en usko. Ts. Mulla ei kuitenkaan ole taipumusta saada psykosomaattsia oireita esim. jännttäessäni tai vaikeissa elmäntilanteissa.
Oon kyllä havannut, että eläydyn jotenkin todella helposti muden tuntesiin, mutta mun on välillä todella vaikea erotella ja näyttää omia tunteitani. Koen todella kiusallisena, jos mun pitää selittää mitä tunnen ja ajattelen juuri tällä hetkellä (olenko onnellinen tms), kun en oikeasti osaa sanoa ja se taas osaltaan ärsyttää muita, erityisesti näin parisuhteessa elävänä, kun kumppanille on hirmu tärkeää aina aika ajoin käydä "parisuhdekeskusteluja" joissa pitäis vatvoa kaikki sen hetkiset filikset.
Eivätkä ihmiset kovin helposti lue musta milloin on ns. tosi kyseessä. Esim. äidin piti lähteä viemään mua sairaalaan synnyttämään ja ilmoitin monta kertaa, että nyt pitää lähteä. Äiti ei pitänyt kiirettä "kun en näyttänyt kipeältä" jonka seurauksena mut kiikutettiin suoraan synnyttämään jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 10:37"]
Mä olen ns. empaatti (empath). Olen aina vaistonnut toisten tunnetilat ja huolet hyvin herkästi, varsinkin jos henkilö on läheinen. Vahvimmin se tuntuu, jos kosketan toista, mutta joskus pelkkä äänen kuuleminen riittää. Se voi olla siunaus mutta myös kirous, ja siksi ihmisten seura joskus väsyttää hyvin paljon. Vetäydyn usein yksinäisyyteen. Ylikuorimtuksen vaara on suuri.
Kun katson leffaa ja jotakin ihmistä lyödään, tunnen kivun samassa kohtaa. En ole adhd, mutta lievästi asperger.
[/quote]
Leffoja en ihan noin vahvasti kyllä koe, enkä ole huomannut että aistisin herkemmin toista koskettamalla. Mutta tuohon muiden ihmisten kokemisesta kuluttavina kyllä samaistun.
ap
Alue: Aihe vapaa
Sairastatko myös fibromyalgiaa?