Lue keskustelun säännöt.
30v M Toivotonko tapaus?
02.08.2014 |
Eli olen noin kolmekymppinen mies ja erilaisista mielenterveysongelmista kärsinyt teini ikäisestä saakka. Sairauden vuoksi koulunkäynti jäi peruskouluun enkä mitään töitäkään ole juuri tehnyt koskaan. Nyt tilanne parempi, terveys on kohtalaisen hyvä ja olisin valmis tekemään melkeinpä mitä töitä vaan.
Voiko tässä iässä enää saavuttaa mitään merkittävää?
Kommentit (10)
Vie korkeintaan 5-10 vuotta ja olet täysin "normaali". Jopa suosittu jos pelaat korttisi oikein. Elämäsi paranee huomattavasti jo kuukausissa kunhan menet johonkin opiskelemaan ja osa-aikaisiin töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuiskoulutukseen vaan ja sitä kautta hommiin.
tietysti voi. mieti mitä haluaisit tehdä ja hae aikuiskoulutukseen. :) ei 30v ole edes vanha.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 02:11"]
Aikuiskoulutukseen vaan ja sitä kautta hommiin.
[/quote]
ET ole toivoton :) Onpa hienoa, että voit nykyään paremmin - mahtavaa! Ymmärrän, että monen hiljaisen tai lamaantuneen vuoden jälkeen koet, että elämää on mennyt jonkin verran sivu suun ja nyt täytyisi saavuttaa jotakin merkittävää. Ehkä saavutatkin jotakin ulkoisestikin merkittävää, mutta se ei ole tärkeintä, mitä sinä tai kukaan voi saavuttaa - vaan sisäisen mielekkyyden, tyytyväisyyden, tasapainon ja tarkoituksen löytyminen aivan varmasti antavat hyvät perustuksen elämälle :) Siispä onnea, VOIMIA ja kaikkea hyvää sinulle, ja tässä vielä toivottavasti rohkaiseva keskusteluohjelma, jossa puhutaan masennuksesta toipumisesta, mukana mm. kokenut psykiatri Leena Korhonen: http://vod.tv7.fi/vod2/armon_kalliolla/armon_kalliolla-046-w.MP4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perfect ja hei, sähän oot vasta 30.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 02:33"][quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 02:11"]
Aikuiskoulutukseen vaan ja sitä kautta hommiin.
[/quote]
ET ole toivoton :) Onpa hienoa, että voit nykyään paremmin - mahtavaa! Ymmärrän, että monen hiljaisen tai lamaantuneen vuoden jälkeen koet, että elämää on mennyt jonkin verran sivu suun ja nyt täytyisi saavuttaa jotakin merkittävää. Ehkä saavutatkin jotakin ulkoisestikin merkittävää, mutta se ei ole tärkeintä, mitä sinä tai kukaan voi saavuttaa - vaan sisäisen mielekkyyden, tyytyväisyyden, tasapainon ja tarkoituksen löytyminen aivan varmasti antavat hyvät perustuksen elämälle :) Siispä onnea, VOIMIA ja kaikkea hyvää sinulle, ja tässä vielä toivottavasti rohkaiseva keskusteluohjelma, jossa puhutaan masennuksesta toipumisesta, mukana mm. kokenut psykiatri Leena Korhonen: http://vod.tv7.fi/vod2/armon_kalliolla/armon_kalliolla-046-w.MP4
[/quote]
Koitos kaikille tsemppauksista! Muutamaan koulutukseen olen hakenut, nyt vaa pitää toivoa että pääsisin johonkin. Tuntuu vain että tässä iässä kaikilla on jo vakituiset työt,talot ja muutenkin elämä kohdillaan, meikäläinen vaa jumittaa vuodesta toiseen paikoillaan. :( noh toivottavasti muutos tapahtuu pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 02:05"]
30v M Toivonko tapaus?
[/quote]
"Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa", on joku viisas sanonut. Siinä suora vastaus kysymykseen, jonka kirjoitit otsikkoosi :) Olen samaa mieltä muiden kanssa siitä, että olet todellakin vasta nuori. Sinulle voi vielä käydä vaikka kuinka hyvin elämässä! Nimittäin sinussa ei ole mitään sellaista "vikaa", jonka takia sinulle tarvitsisi käydä huonosti. Muistathan sen aina.
Masennuksen tai muun syyn takia "tavallisesta elämästä" sivuun joutuminen EI ikinä tarkoita, että ihminen olisi huono tai kelvoton. Tämä voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta todellisuudessa monen omanarvontunto on liikaa kiinni onnistumisissa, epäonnistumisissa ja suorituksissa. Siksi haluankin kysyä, että onko kukaan sanonut sinulle jotakin seuraavaa: Sinä, juuri sinä, olet RAKAS, ARVOKAS ja AINUTLAATUINEN ihminen! Ja tätä tosiasiaa ei muuta mikään, mitä sinulle on tehty tai sanottu, eikä myöskään kokemasi onnistumiset tai epäonnistumiset.
Olet arvokas ja ainutlaatuinen vain siksi, koska olet ihminen ja olet olemassa. Se todellakin riittää. Ja myös siksi, koska sinun tahdottiin syntyvän tähän maailmaan eli olit toivottu, vaikka olet ehkä saattanut kokea, ettet ole vielä täysin löytänyt paikkaasi. Luotan siihen, että sinut on tarkoitettu tässä elämässä sellaisen Rakkauden yhteyteen, joka ei kysy onnistumisiamme, vaan hyväksyy, antaa toivoa ja parantaa:) Tällaista rakkauden kokemusta ja kaikkea muutakin hyvää toivon sinulle: http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4 http://www.healingrooms.fi/?sid=118
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 02:05"]
meikäläinen vaa jumittaa vuodesta toiseen paikoillaan. :( noh toivottavasti muutos tapahtuu pian.
[/quote]
Sitä minäkin toivon. Ja jos se ei sinua loukkaa, niin olet ajatuksissani ja rukoilen puolestasi, että parantuisit ja vapautuisit masennuksesta yhä enemmän ja saisit hyvän elämän :)
Kuuluuko aloittajalle jotakin? :) Missä tunnelmissa?