äänekkäät, ilmeilevät ja vahvasti itseään esille tuovat ihmiset

Olen joskus miettinyt, että haluavatko tuollaiset kovaääniset päällepäsmärit tahallaan olla ilkeitä ja tuottaa pahaa mieltä muille... vai eivätkö he vain tajua käytöksensä epäsopivuutta.

Älä kaikkia pelkää. Osa tällaisista ihmisistä ei ole kiusaaja tyyppejä. Sosiaalinen ihminen ei luonteelleen voi mitään, on masentavaa yrittää olla mahdollisimman neutraali jotta ei ärsytä ketään.

Kiusaajia on niissä rauhallisissa myös.

Itseäni lähinnä ärsyttää ihmiset jotka kovaäänisyydellään tuovat itseään esiin ja korottavat vain ääntänsä jos ilmenee ettei ympärillä toiset välttämättä kuuntelekaan häntä.

Minä luulen, että ne kovaääniset itsensä esilletuojat ovat tosi epävarmoja itsestään oikeasti. Haetaan jatkuvasti huomiota ja hyväksyntää jatkuvalla itsensä esilletuomisella.

Minä olen sellainen äänekäs, ilmeilevä ja vahvasti itseäni esille tuova, ja olen ollut koulukiusattu ja aina ihmisten hyljeksimä. Luultavasti juuri siksi, että olen niin erilainen kuin suuri osa suomalaisista. En tiedä johtuuko omituisuuteni siitä, että äitini on espanjalainen. Mutta en voi sille mitään, että kun innostun -ja olen erittäin usein innostunut- räpätys kiihtyy, ilmeet tulevat peliin enkä aina huomaa sitä jos toiset ei tykkää äänekkyydestäni. 

Aikani itse asiassa yritin tukahduttaa ominaisluonnettani ja opetella hiljaiseksi ja nöyräksi, mutta ei siitä mitään tullut. Se johti vaan siihen, että ensin olin tuppisuuna, ja lopulta aina paine purkautui entistä vahvempana hölötyspurkauksena. Nykyisin olen mikä olen vaan ihan avoimesti. Toiset tykkää, toiset ei. Minulle on ihan ok että kaikki ei tykkää.

Mua pelottaa itseasiassa sellaiset myös. Esim. kun näin ekaa kertaa pomoni eka ajatus oli että oh shit.. :D Minullakin taustalla koulukiusaamista, ja joidenkin ihmisten seurassa vaan tulee ne sisäiset pelot esiin ehkä muistojen takia. Pomo paljastui ihan mukavaksi ainakin kasvotusten, selän takanahan voi puhua mitä vaan. Mutta mulla on aikuisiältä yksi ikävä kokemus myös, puhelias ihminen tuntui julkisesti nolaavan mua ja piilovittuilevan enkä keksi tätä päästäni. Tosi häijyn oloinen. Voiko olla sellainen oikeasti vahingossa? En oikein usko. Hänenlaisten takia pelkään kaikkia samantyylisiä ihmisiä. Sinä espanjalaistaustainen, tuskin olet sellainen koska olen tavannut myös tosi mukavia puheliaita ja eloisia ihmisiä, esim. tässä pomossa ja toisessa henkilössä oli jotain,ei välittynyt lämpöä ja empatiaa.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 22:32"]

Sinä espanjalaistaustainen, tuskin olet sellainen koska olen tavannut myös tosi mukavia puheliaita ja eloisia ihmisiä, esim. tässä pomossa ja toisessa henkilössä oli jotain,ei välittynyt lämpöä ja empatiaa.

[/quote]

Itse en ainakaan koe olevani ilkeä ihminen. Mutta luulen, että moni ihminen on elämäni varrella tulkinnut niin. Suomessa kun jo päälle puhuminen koetaan hyvin ikäväksi, ja innostuneena en useinkaan onnistu siitä pidättäytymään. Samoin rakastan kiivasta väittelemistä, mutta moni sitä pelästyy vaikka itse olisi halunnutkin aloittaa keskustelun jostain väittelyä aiheuttavasta aiheesta. Pitäisi muistaa aina jotenkin pehmennellä omia mielipiteitään, mitä en aina innostuneena muista.

Samoin työkuvioissa, jos tuntuu ettei asiat etene vaan jahkaillaan, helposti otan itse oma-aloitteisesti "komennon" ja sanon miten tässä nyt päästään eteenpäin. Töissä monet, mm. esimieheni, arvostavat sitä kovasti, mutta voi hyvin olla, että paikalla on myös jotain hiljaisempia ja vähän hitaampia, jotka tulkitsevat eri tavoin, esim. että haluan vaan päteä esimiehen silmissä (vaikka oikeasti vaan haluan että hommat etenee ja hoituu) tai että he eivät saaneet suunvuoroa siksi että eivät niin nopeasti ihan olleet valmiita muotoilemaan omia ideoitaan.

Hiljaiset on usein ilkeimpiä.

Hölöttäjät on jotenkin aitoja. itse olen molempia, oikeastaa ujo, mutta yritän olla äänessäkin kun jutustelu on mukavaa. Ilmeeni kertoo aina kaiken eikä minulta tarvitse kysyä kahdesti kun sen jo näkee päälle, tosi noloa kun tulee keskustelussa vaikka sellanen Mitä ihmettä ilme tai Just joo ilme tai Et oo tosissas ilme....

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 22:56"]Hiljaiset on usein ilkeimpiä.

Hölöttäjät on jotenkin aitoja. itse olen molempia, oikeastaa ujo, mutta yritän olla äänessäkin kun jutustelu on mukavaa. Ilmeeni kertoo aina kaiken eikä minulta tarvitse kysyä kahdesti kun sen jo näkee päälle, tosi noloa kun tulee keskustelussa vaikka sellanen Mitä ihmettä ilme tai Just joo ilme tai Et oo tosissas ilme....

[/quote]

Miten niin hiljaiset on ilkeämpiä? Mä ainakin olen varautunut koska pelkään. Sen tiedostan nykyään. Ja luontainen temperamenttikin on mitä on. Joku myös kirjoitti että kyllä hiljaisetkin kiusaa - aijaa! Kertokaa esimerkkejä. Aina ne johtajakiusaajat on kovaäänisiä.

Kyllä hiljaisia vittumaisia ihmisiä oikeasti on! Itse olen sitä mieltä, että ikäviä ihmisiä, jopa kiusaajia, löytyy yhtä lailla niin hiljaisista kuin äänekkäistä. 

Esim. omalla työpaikallani minua kiusasi erittäin hiljainen, sulkeutunut nörtti. Tämä kiusasi minua sillä, ettei suostunut puhumaan edes silloin kun työ sitä vaati. Viivytti vastaamista sähköposteihinkin. Ei vastannut jos kysyin. Välillä naljaili yksittäisiä vittumaisia halveksuntaa osoittavia kommentteja vastauksiksi lopulta, tyyliin "hei tyhmä, toi on peruskauraa, mitä sitä kysyt". Lopulta hänen kiusaamisensa yltyi kovempiinkin mittoihin, esim. hän lähetteli minun nimissäni sähköposteja firman miehille joissa minä muka tunnustin rakkauttani heihin ja sitä kuinka haluaisin panna tulostinhuoneessa kiihkeästi jne :-\ Ihana hiljainen hissukka, pusi!

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 23:01"][quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 22:56"]Hiljaiset on usein ilkeimpiä.

Hölöttäjät on jotenkin aitoja. itse olen molempia, oikeastaa ujo, mutta yritän olla äänessäkin kun jutustelu on mukavaa. Ilmeeni kertoo aina kaiken eikä minulta tarvitse kysyä kahdesti kun sen jo näkee päälle, tosi noloa kun tulee keskustelussa vaikka sellanen Mitä ihmettä ilme tai Just joo ilme tai Et oo tosissas ilme....

[/quote]

Miten niin hiljaiset on ilkeämpiä? Mä ainakin olen varautunut koska pelkään. Sen tiedostan nykyään. Ja luontainen temperamenttikin on mitä on. Joku myös kirjoitti että kyllä hiljaisetkin kiusaa - aijaa! Kertokaa esimerkkejä. Aina ne johtajakiusaajat on kovaäänisiä.

[/quote]

Ehkä teineissä. Aikuisilla on toisin. Rauhallinen, mutta vallanhaluinen analyyttisilla "tiedoillaan" pätevä ihminen voi kokea uhkana eläväisen ihmisen.