Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Te joilla äiti kuollut
30.07.2014 |
Kaipaatteko muut joilla äiti kuollut, jotain sellaista vanhempaa henkilöä jolta saisi tukea tai jonka kanssa voisi keskustella sellaisista asioista kuin oman äidin kanssa? Olen jo yli 30 v ja perheenäiti. Oma äitini on kuollut. Kaipaan häntä kovasti. Jos hän eläisi, hän olisi paljon perheemme elämässä läsnä ja häbnelle voivi puhua asioita ja saisi tukeakin moneen asiaan.
Olisi niin mukava jos olisi joku vanhempi ihminen jolle voisi puhua asioita kuin äidilleen. Vertaistukea saan kyllä muilta perheenäideiltä. Miten muilla vastaavassa tilanteessa olevilla?
Kommentit (17)
Kaipaan. Äitiltä sai parhaat neuvot ja parhaan tuen. On mulla muita äitini ikäisiä ihmisiä elämässäni, mutta ei ne ole sama asia kuin oma äiti joka kasvatti minut ja tunsi parhaiten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan äitiäni. Olin jo viisikymppinen, kun hän kuoli parisen vuotta sitten. Mutta hänelle olin silti aina hänen lapsensa. Jota hän rakasti ja jonka hyvinvoinnista hän huolehti. Häneltä sai paljon maalaisjärkeen perustuvia neuvoja, kaipaan niitäkin.
Kaipaan, vaikka en kunnolla päihdeongelmaista äitiäni tuntenutkaan. Aikuisena ja itse perheellisenä sitä kaipaa usein sellaista hellimistä ja suoranaista hoivaa, mutta keneltä sitä pyytäisi kun ei äitiäkään ole..?
Kyllä kaipaan! Minulla on onneksi lähipiirissäni vanhempia naisia, joiden kanssa voin jutella. Mutta ei kukaan korvaa omaa äitiä.
Kaipaan, varsinkin nyt kun olen itse tulossa äidiksi. Olin vasta parikymppinen kun kuoli. Vieläkin välillä tuntuu uskomattomalta ettei häntä enää ole vaikka kuolemasta on jo melkein 10 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä millaista se olisi, oma äitini oli korkeintaan aina valmis haukkumaan ja mollaamaan ja puukottamaan selkään, hän ei ollut sellainen terve ja normaali hyvä äiti koskaan.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 11:43"]
Kyllä kaipaan! Minulla on onneksi lähipiirissäni vanhempia naisia, joiden kanssa voin jutella. Mutta ei kukaan korvaa omaa äitiä.
[/quote]
Ei kukaan korvaa omaa äitiä, tietenkään! Lähipiirissäni on kyllä vanhempia naisia, mutta ei sellaista jolle viitisisi omia asioitaan puhua tai joilta jotain tukea saisi, harmi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä joo.. varsinkin lapsen saatuani.. mutta kaipaan sitä äitiä jonka aina välillä näin kun jaksoi olla selvinpäin... sitä alkoholi/pillerihuuruista eukkoa en kaipaa :-(
Kaipaan äitiäni kovasti. Jutusteluja, suoraan sanomista kasvatustyyleistäni, lasten kanssa olemista. Miltei päivittäisitä puheluista, satunnaisista lapsen hoidosta. Tiedän, että lapsenikin sitä kaipaavat. Nyt on enää jäljellä anoppi lentomatkan takana ja isästä huolehtiminen. Raskasta ja surullista oman äidin menettäminen ja sitä ei oikeasti voi kukaan muu kuin saman läpi käynyt tietää miltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 18:55"]Kaipaan, varsinkin nyt kun olen itse tulossa äidiksi. Olin vasta parikymppinen kun kuoli. Vieläkin välillä tuntuu uskomattomalta ettei häntä enää ole vaikka kuolemasta on jo melkein 10 vuotta.
[/quote]
Peukut alaspäin vahingossa.
Äitini kuoli kun olin 10 vuotta vanha. Kova paikka se oli ja kaipaan häntä kovasti. Vielläkin mietin päivittäin.
-n21v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin niin pieni, alle kouluikäinen, äidin kuollessa, etten oikein edes muista millaista elämä oli äidin kanssa enkä tietenkään voi tietää, millaista siitä olisi tullut. Mutta silti kaipaan häntä, varsinkin nyt lapsen saatuani.
Varsinkin, koska tiedän olevani monessa asiassa hyvin äitini kaltainen. Löysin mm. taannoin vanhan vauvakirjani lapsuudenkodista. Luin sieltä äitini merkintöjä omasta kasvustani ja kehityksestäni, ja yllätyin siitä, miten samanlaisia ajatuksia minulla on ollut tyttäreni ensimmäisen vuoden aikana. Ilmeisesti otin uhmaiässä äidin kanssa yhteen välillä rajustikin, ja kukaanhan ei voi tietää, miten olisin murrosiästä hänen kanssaan selvinnyt (nyt olin ulkoisesti kiltti tyttö, sisällä kyllä kiehui). Mutta jotenkin tuntuu, että lapsen kasvatuksessa olisimme hyvin samoilla linjoilla.
Olen jo keski-ikäinen nainen ja äitini kuoli vuonna 2010. Kaipaan ja ikävöin häntä jokaisena päivänä edelleen. Hän oli paras ystäväni, oli ihana joka päivä soitella hänelle ja höpötellä kaiken maailman asiat. Äitini kuoleman jälkeen oli pitkään tunne, että ei ole ketään jolle soittaa spontaanisti. Vieläkin joskus tulee tunne,että olisipa äiti elossa, niin voisin soittaa ja kertoa tämänkin asian sekä kysyä hänen mielipidettään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo keski-ikäinen nainen ja äitini kuoli vuonna 2010. Kaipaan ja ikävöin häntä jokaisena päivänä edelleen. Hän oli paras ystäväni, oli ihana joka päivä soitella hänelle ja höpötellä kaiken maailman asiat. Äitini kuoleman jälkeen oli pitkään tunne, että ei ole ketään jolle soittaa spontaanisti. Vieläkin joskus tulee tunne,että olisipa äiti elossa, niin voisin soittaa ja kertoa tämänkin asian sekä kysyä hänen mielipidettään.
Kaipaan. Asuin kaukana hänestä, mutta juttelin puhelimessa usein. Vieläkin kuulen korvissani hänen iloisen äänensä.
Alue: Aihe vapaa
Nostetaan vielä