Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen kamalat kaverit :(
21.07.2021 |
Surettaa lapsen puolesta, ei yhtään kivaa, symppistä tai hauskaa ystävää.
Sisaruksilla on aivan mahtavia luokkakavereita mutta nuorimman luokka on hirveä. Joko ärsyttäviä minä-minä pompottajia tai muuten vain ilkeämielisiä.
Lisäksi mitään ei haluta tehdä, olla vaan kännykällä. Ihme pissis-touhua jo 9v, kavereiden omimista, merkkijuttujen vertailua ja muiden tavaroille naureskelua. Mitä voin tehdä?
Kommentit (18)
Luokan vaihto olisi tietysti vaihtoehto, mutta nyt luokka on kuitenkin rauhallinen ja ei oikeita ongelmaoppilaita lainkaan. Vaihto toiseen kouluun olisi ehkä muutos huonompaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaisia nykyajan lapset on. Muutos on tapahtunut parissa vuodessa, kun älykännykät tuli.
No luulin että jotain nuorisorikollisia, koulukiusaajia ja lahkolaisia. Eiköhän nuo ole aika normaaleja lapsia, kyllä he siitä tasaantuvat ja aikuistuvat. Toisaalta mitä sinun mielestäsi lasten pitäisi tehdä jotta olisivat mukavia?
Tykkääkö tyttösi näistä kavereista? Entä jos hän viihtyy heidän seurassaan?
Äidit eivät voi valita lastensa kavereita!
Vierailija kirjoitti:
Luokan vaihtoa voisi harkita, tuo kertoo paljon opettajasta, hän ei kykene luomaan ryhmähenkeä.
Itseluottamusta pitää lapselle korostaa, mieluummin yksin kuin huonojen ystävien seurassa. Ystävyys on vastavuoroista, se ei ole toisten miellyttämistä kaikessa.
Harrastuksia, jopa näin kesällä voi löytyä jotain, näissä on mahdollista löytää uusia ystäviä.
Joskus on vaan luokka niin täynnä minä, minä, minä - vanhempien lapsia, että yksi opettaja ei tilannetta pysty kääntämään. Ei ainakaan kolmessa vuodessa. Yritetty kyllä todellakin on!
Terveisiä vaan Jupperiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsen luokalla lähes jokainen samaa sukupuolta oleva oli kahjo tai muuten huonoa seuraa. Tässä muutama:
- kleptomaani
- rikollisjengin jäsenen lapsi
- 2 tulevaa psykopaattia
- tuleva epävakaa persoonallisuushäiriö
Ei yhtään hyvää. kaveriksi. Pari normaalia oli, mutta olivat bestiksiä.
Yläkoulussa pyysin että ei yhtään entistä luokkakaveri samalle luokalle. Näin tehtiin. Siellä oli normaalia porukkaa. Samoin lukiossa
Vierailija kirjoitti:
Tykkääkö tyttösi näistä kavereista? Entä jos hän viihtyy heidän seurassaan?
Äidit eivät voi valita lastensa kavereita!
Käytös muuttuu selvästi heidän kanssaan, tulee kiukkuisemmaksi ja hankalammaksi. Nyt kun on ollut kesällä sisarusten, heidän kavereiden ja sukulaislasten kanssa, on ollut taas ihana itsensä. Eli kiltti, sopuisa ja huumorintajuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki tytöt ole tuollaisia. Olen omien lasten kohdalla huomannut, että eri luokilla voi olla hyvin erilaiset tytöt ja usein samalla luokalla on samantapaisia, kun lapset matkivat toisiaan. Osa tytöistä on vahvoja persoonia ja ottavat helposti vallan. Ongelma on, jos nämä ”valtaa” omaavat ovat pomottajia, pissiksiä, ilkeitä, eivät arvosta koulunkäyntiä jne. Oman tyttöni luokalla on vähän näitä kaikkia ja ovat sitten erityyppiset omissa jengeissään. Tyttäreni on kympin oppilas ja hänen jengissä samanlaisia. Hän ei ole suosittu paitsi omassa jengissään, mutta se ei haittaa häntä, koska arvostaa koulunläyntiä.
Taas kahdella muulla luokalla ihan erilaiset tytöt. Poikani luokalla ihanan kilttejä, fiksuja ja tyttömäisiä.
Meillä sama. Isompien luokat oli ok, jopa loistavia. Kuopuksen luokka on täynnä huonosti käyttäytyviä apinoita... huoah...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luokan vaihtoa voisi harkita, tuo kertoo paljon opettajasta, hän ei kykene luomaan ryhmähenkeä.
Itseluottamusta pitää lapselle korostaa, mieluummin yksin kuin huonojen ystävien seurassa. Ystävyys on vastavuoroista, se ei ole toisten miellyttämistä kaikessa.
Harrastuksia, jopa näin kesällä voi löytyä jotain, näissä on mahdollista löytää uusia ystäviä.
No hohhoijaa. Ei se opettaja voi muuttaa sitä, millaisiksi ihmisiksi lapset on kotona kasvatettu. Kyllä ne arvot ja asenteet tulevat sieltä.
Minulla ei ole hajuakaan minkälaisia lapseni luokkakaverit on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama ollut nelosluokasta alkaen, lähikoulussa oli vain yksi luokka per luokka-aste joten vaihtoehtona oli vain vaihtaa koulua kokonaan ja sitä en lapselle halunnut.
Liian moni vanhempi jättää lapsensa nykyään kokonaan kasvattamatta, tuloksena on minäminäminä-lapsia jotka eivät osaa lainkaan ottaa muita huomioon. Huorittelu ja läskiksi nimittely, toisten ulkonäön ja vaatteiden arvostelu ovat lapseni luokalla arkipäivää, suurin osa vanhemmista ei edes näe tässä mitään ongelmaa?! Ja kyllä, kouluun on oltu yhteydessä lukuisia kertoja.
Yläkouluun siirryttäessä luokkia on useampia, toivon että tämä tuo helpotusta.
Vierailija kirjoitti:
No luulin että jotain nuorisorikollisia, koulukiusaajia ja lahkolaisia. Eiköhän nuo ole aika normaaleja lapsia, kyllä he siitä tasaantuvat ja aikuistuvat. Toisaalta mitä sinun mielestäsi lasten pitäisi tehdä jotta olisivat mukavia?
No vanhempien lapset kavereineen lähtevät ulos vaikka pallottelemaan tai pyöräilemään, sisälläkin monesti tehdään jotain kuten piirrellään, askarrellaan, keskustellaan ym. Toki tekevät videoita tai vastaavaa.
Nuorimman kaverit on tosi passiivisia ja se tarttuu. Ovat monet jo lihaviakin, paitsi jotkut kilpailullisissa harrastuksissa, joista leuhkitaan sitten. Omakin piti laittaa kilpailuryhmään kun muuten ei liiku mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsikää lapselle kavereita muualta.
Olin koulukiusattu vuosia, niin löysin yhden kaverin ensin vuotta nuorempien luokalta. Vapaa-ajalla taas olin ensin serkkujen kanssa ja vähitellen löysin ystäviä ihan muualtakin (leireiltä yms.) Kun sain itsetuntoni kasvamaan, sain omaltakin luokalta jonkun kaverin tapaisen. Vaikka eniten auttoikin yläasteelle siirtyessä luokan vaihto, niin sain luokaltani oikean ystävänkin. Ryhmäharrastuksetkin ovat hyväksi, ellei ole kovin introvertti lapsi.
Arpensa se toki jätti, ja olen edelleen hidas ystävystymään, mutta selvinnyt kuitenkin suht siedettävin vaurioin.
—-
Muista jutella lapsen kanssa, ettei tuollainen itsekkyys ole normaalia ja hyväksyttävää käytöstä. Ja että itsekkäiden seurassa on pakko pitää rajat tiukkana, eli olla tarkkana että huolehtii omista oikeuksista. Mutta että sellaisen ei kannata antaa jäädä tavaksi tavalliseen ihmissuhteeseen, vaan on tärkeää osata myös luottamaan ihmisiin ja kohdella heitä luotettavina (jos eivät anna aihetta muuhun).
Kuulostaa siltä kuin 95% lapsista. Lisäksi normiluokilla on puolet on jonkin diagnoosin saaneita tai kielitaidottomia.
Mun lapsen paras kaveri on tyttö, jonka isä on syvällä huumeporukoissa. Ei kyl naurata.
Alue: Aihe vapaa
Luokan vaihtoa voisi harkita, tuo kertoo paljon opettajasta, hän ei kykene luomaan ryhmähenkeä.
Itseluottamusta pitää lapselle korostaa, mieluummin yksin kuin huonojen ystävien seurassa. Ystävyys on vastavuoroista, se ei ole toisten miellyttämistä kaikessa.
Harrastuksia, jopa näin kesällä voi löytyä jotain, näissä on mahdollista löytää uusia ystäviä.