Haaveiden saavuttaminen ei tehnytkään onnelliseksi

Mä en oikeasti tiedä mitä haluan elämälläni enää tehdä.
Olen vasta vähän päälle parikymppinen, mutta ne vähäisetkin asiat, joista olen aina haaveillut, olen saavuttanut. Auto, hyvä työpaikka, opiskelen unelmieni alaa ja muutenkin elämä on kunnossa. Vakaa parisuhde ja ihan ok asuntokin, vaikka vuokralla vielä asunkin. Rahaakin on säästössä, joten ei tarvitse ihan kädestä suuhun elää. Vanhoja harrastuksiani olen alkanut harrastamaan uudestaan, jotta on jotain muka mielekästä tekemistä.

Sosiaaliset tilanteet jännittävät nykyään ja mieluiten välttelen ihan kaupungille menoakin. Tuntuu, ettei minulla ole mitään juteltavaa ihmisille, joten etenkin uudessa porukassa olen vain hiljaa ja en keksi mitään sanottavaa, koska oikeastaan mikään ei kiinnosta. Töistä tai opinnoistani en halua puhua, koska en tiedä mitä haluan urallani tehdä.
Koronan takia ei voi oikein minnekkään mennä ja en todellakaan halua tartuntaa. Muuten en usko koronan vaikuttaneen mielialaani, koska juuri koronan aikana olen työpaikat yms kivat jutut saavuttanut ja aina olen enemmän ollut kotona viihtyvää sorttia.

Muita? Mitä me keksittäisiin?