Nykyään "pariutuminen" on loputonta deittailua epäkiinnostavien kanssa
Olen nyt kahden henkilön kanssa käynyt deiteillä kahden henkilön kanssa kahden vuoden aikana ja molemmista tuli pettymys eli parisuhdetta ei syntynyt. Ennen tätä nykytilannettani tapasin vain (harvakseltaan) mielenkiintoisia ihmisiä, joiden kanssa aloitin suoraan parisuhteen (kaikki niistä kestivät vuosia), enkä koskaan deittaillut.
Ilmeisesti oma "tasoni" on laskenut, mutta ei sekään tuntuisi selittävän kaikkea. Mikä avuksi? Turhauttaa oikeasti, kun en haluaisi "alentua" Tinderiin tai vastaaviin. Haluaisin suoraan tavata sellaisen, joka on minusta kiinnostunut ja jonka kanssa synkkaa.
Kommentit (38)
Ennen deittailu oli varallisuuden katsomista ja kun pistettiin hynttyyt yhteen niin siinä pysyttiin. Vaikka kumppani olisi miten väkivaltainen yms niin erota ei saanut.
Vierailija kirjoitti:
Väärä väite, ei pidä paikkaansa. kahden ihmisen kanssa deitillä käyminen kahden vuoden aikana ei ole loputonta deittailua. En mäkään haluaisi tapailla moista yleistäjää.
Etsiytymällä samalla tavalla ajattelevien seuraan parantaa pariutumismahdollisuuksiaan.
En haluaisi mennä lainkaan noille turhille deiteille. Ennen miehet olivat aktiivisesti kiinnostuneita, pitivät itse yhteyttä aktiivisesti ja olivat sitkeitä. Niistä vähemmän itseäni kiinnostavista sain silti kavereita.
Ei kiinnostaisi kuluttaa aikaani tapailemalla ketään ns. "turhan päiten", enkä jaksaisi edes kirjoitella sellaisten kanssa, joiden kanssa kommunikaatio hiipuu. Tiedän muitakin naisia, jotka eivät ole aiemmin koskaan deittailleet, vaan ovat aina löytäneet sopivan ja ensimmäisen ja ei-muodollisen tapaamisen jälkeen suhde on vakiintunut vuosia kestäväksi suhteeksi.
Osa ongelmaa on se, että en oikein uskalla itse kommunikoida sellaisten kanssa, jotka saattaisivat oikeasti kiinnostaa ja toisaalta en ole sellaisia vuosikausiin kohdannutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ennen deittailu oli varallisuuden katsomista ja kun pistettiin hynttyyt yhteen niin siinä pysyttiin. Vaikka kumppani olisi miten väkivaltainen yms niin erota ei saanut.
Varallisuuden katsomista? Ei kai nyt sentään. Milloin siis? Ei ainakaan 1980-luvun jälkeen liene ollut tuollaista.
Nykyäänkin suurin osa ihmisistä löytää kumppanin niiden ihmisten parista joita tapaa normaalissa arjessaan. Opiskeluista, töistä tai kaveriporukoissa. En kyllä usko, että randomeja ventovieraita tapailemalla mitään löytää. Mikäli siis ei ole ylipäätään kiinnostunut ihmisistä ja nauti ihan vaan uusiin ihmisiin tutustumisesta.
Että ihan kahden ihmisen kanssa olet käynyt treffeillä ja nyt on pakko alentua Tinderiin vaikka olet mielestäsi hyvätasoinen. Mitä jos pysyisit ihan vaan sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Ennen deittailu oli varallisuuden katsomista ja kun pistettiin hynttyyt yhteen niin siinä pysyttiin. Vaikka kumppani olisi miten väkivaltainen yms niin erota ei saanut.
Varallisuuden katsomista? Eipä tosiaan käynyt mielessäkään.
Ennen se meni ihan niin, että mentiin baariin ja kun löytyi joku sopivanoloinen tutustuttiin vähän ja jos oli kiinnostava niin tutustuttiin vähän enemmän ja siinä tiesi sitten toisesta jo aika paljonkin, kun kännissähän miehet puhuvat usein epähuomiossa melkein rehellisesti. Ja sitten herrasmies saattoi kotiin asiallisesti, vaihdettiin numeroita ja soiteltiin ja nähtiin .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärä väite, ei pidä paikkaansa. kahden ihmisen kanssa deitillä käyminen kahden vuoden aikana ei ole loputonta deittailua. En mäkään haluaisi tapailla moista yleistäjää.
Etsiytymällä samalla tavalla ajattelevien seuraan parantaa pariutumismahdollisuuksiaan.En haluaisi mennä lainkaan noille turhille deiteille. Ennen miehet olivat aktiivisesti kiinnostuneita, pitivät itse yhteyttä aktiivisesti ja olivat sitkeitä. Niistä vähemmän itseäni kiinnostavista sain silti kavereita.
Ei kiinnostaisi kuluttaa aikaani tapailemalla ketään ns. "turhan päiten", enkä jaksaisi edes kirjoitella sellaisten kanssa, joiden kanssa kommunikaatio hiipuu. Tiedän muitakin naisia, jotka eivät ole aiemmin koskaan deittailleet, vaan ovat aina löytäneet sopivan ja ensimmäisen ja ei-muodollisen tapaamisen jälkeen suhde on vakiintunut vuosia kestäväksi suhteeksi.
Osa ongelmaa on se, että en oikein uskalla itse kommunikoida sellaisten kanssa, jotka saattaisivat oikeasti kiinnostaa ja toisaalta en ole sellaisia vuosikausiin kohdannutkaan.
Et hyväksy miehessä niitä asioita mitkä ovat sinulle omina piirteinäsi ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärä väite, ei pidä paikkaansa. kahden ihmisen kanssa deitillä käyminen kahden vuoden aikana ei ole loputonta deittailua. En mäkään haluaisi tapailla moista yleistäjää.
Etsiytymällä samalla tavalla ajattelevien seuraan parantaa pariutumismahdollisuuksiaan.En haluaisi mennä lainkaan noille turhille deiteille. Ennen miehet olivat aktiivisesti kiinnostuneita, pitivät itse yhteyttä aktiivisesti ja olivat sitkeitä. Niistä vähemmän itseäni kiinnostavista sain silti kavereita.
Ei kiinnostaisi kuluttaa aikaani tapailemalla ketään ns. "turhan päiten", enkä jaksaisi edes kirjoitella sellaisten kanssa, joiden kanssa kommunikaatio hiipuu. Tiedän muitakin naisia, jotka eivät ole aiemmin koskaan deittailleet, vaan ovat aina löytäneet sopivan ja ensimmäisen ja ei-muodollisen tapaamisen jälkeen suhde on vakiintunut vuosia kestäväksi suhteeksi.
Osa ongelmaa on se, että en oikein uskalla itse kommunikoida sellaisten kanssa, jotka saattaisivat oikeasti kiinnostaa ja toisaalta en ole sellaisia vuosikausiin kohdannutkaan.
No jos et halua mennädeiteille, älä mene. Ihme valittaja olet. Olet vanhempi kuin silloin vuosia sitten joten toki tarjonta on rajallisempaa. Ei tartte olla einstein ymmärtääkseen tämän.
Ihan oikeesti "parin ihmisen kanssa deittaillu parin viime vuoden aikan" ei ole mitään loputonta deittailua.
Ajat ovat muuttuneet. Sä et ole enää niin nuori ja vetävä kuin silloin ennen. Koita tajuta. Lopeta valittaminen. Älä ole boomer.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärä väite, ei pidä paikkaansa. kahden ihmisen kanssa deitillä käyminen kahden vuoden aikana ei ole loputonta deittailua. En mäkään haluaisi tapailla moista yleistäjää.
Etsiytymällä samalla tavalla ajattelevien seuraan parantaa pariutumismahdollisuuksiaan.En haluaisi mennä lainkaan noille turhille deiteille. Ennen miehet olivat aktiivisesti kiinnostuneita, pitivät itse yhteyttä aktiivisesti ja olivat sitkeitä. Niistä vähemmän itseäni kiinnostavista sain silti kavereita.
Ei kiinnostaisi kuluttaa aikaani tapailemalla ketään ns. "turhan päiten", enkä jaksaisi edes kirjoitella sellaisten kanssa, joiden kanssa kommunikaatio hiipuu. Tiedän muitakin naisia, jotka eivät ole aiemmin koskaan deittailleet, vaan ovat aina löytäneet sopivan ja ensimmäisen ja ei-muodollisen tapaamisen jälkeen suhde on vakiintunut vuosia kestäväksi suhteeksi.
Osa ongelmaa on se, että en oikein uskalla itse kommunikoida sellaisten kanssa, jotka saattaisivat oikeasti kiinnostaa ja toisaalta en ole sellaisia vuosikausiin kohdannutkaan.
Et hyväksy miehessä niitä asioita mitkä ovat sinulle omina piirteinäsi ok.
Ei tuo pidä paikkaansa. Molemmat olivat reippaasti ylipainoisia, itse olen hoikka. Toinen heistä oli noin 30 vuotta itseäni vanhempi ja jotenkin todella erityylinen. Toisen kanssa eivät jututkaan synkanneet ja jouduin rautalangasta vääntämään kaiken. Ulkonäkö (=kasvot ja perusruumiinrakenne painosta huolimatta) muuten oli keskitasoa kuten itselläni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärä väite, ei pidä paikkaansa. kahden ihmisen kanssa deitillä käyminen kahden vuoden aikana ei ole loputonta deittailua. En mäkään haluaisi tapailla moista yleistäjää.
Etsiytymällä samalla tavalla ajattelevien seuraan parantaa pariutumismahdollisuuksiaan.En haluaisi mennä lainkaan noille turhille deiteille. Ennen miehet olivat aktiivisesti kiinnostuneita, pitivät itse yhteyttä aktiivisesti ja olivat sitkeitä. Niistä vähemmän itseäni kiinnostavista sain silti kavereita.
Ei kiinnostaisi kuluttaa aikaani tapailemalla ketään ns. "turhan päiten", enkä jaksaisi edes kirjoitella sellaisten kanssa, joiden kanssa kommunikaatio hiipuu. Tiedän muitakin naisia, jotka eivät ole aiemmin koskaan deittailleet, vaan ovat aina löytäneet sopivan ja ensimmäisen ja ei-muodollisen tapaamisen jälkeen suhde on vakiintunut vuosia kestäväksi suhteeksi.
Osa ongelmaa on se, että en oikein uskalla itse kommunikoida sellaisten kanssa, jotka saattaisivat oikeasti kiinnostaa ja toisaalta en ole sellaisia vuosikausiin kohdannutkaan.
No jos et halua mennädeiteille, älä mene. Ihme valittaja olet. Olet vanhempi kuin silloin vuosia sitten joten toki tarjonta on rajallisempaa. Ei tartte olla einstein ymmärtääkseen tämän.
Ihan oikeesti "parin ihmisen kanssa deittaillu parin viime vuoden aikan" ei ole mitään loputonta deittailua.
Ajat ovat muuttuneet. Sä et ole enää niin nuori ja vetävä kuin silloin ennen. Koita tajuta. Lopeta valittaminen. Älä ole boomer.
Olen kaukana boomerista iällisesti. Noh, plastiikkakirurgia kutsuu.
T. Ap
AP taas tyypillinen nainen. Kaks deittiä epäonnistunut ja parin löytäminen on nyt sitten todella vaikeaa :D
Ymmärrän kyllä pointin ettei se mitää kivaa ole juosta noissa ensitreffeillä ja mukavampaa olis jos oman arjen ja tuttavapiirin kautta löytyisi joku luontevammin.
Tinder on kyllä ihan normaalien ihmisten kanava löytää vakavaakin seurustelua mutta tavallisille miehille usein huono. En ole kyllä käyttänyt sovellusta enää pariin vuoteen joten voi olla että en tiedä mistä puhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen deittailu oli varallisuuden katsomista ja kun pistettiin hynttyyt yhteen niin siinä pysyttiin. Vaikka kumppani olisi miten väkivaltainen yms niin erota ei saanut.
Varallisuuden katsomista? Eipä tosiaan käynyt mielessäkään.
Ennen se meni ihan niin, että mentiin baariin ja kun löytyi joku sopivanoloinen tutustuttiin vähän ja jos oli kiinnostava niin tutustuttiin vähän enemmän ja siinä tiesi sitten toisesta jo aika paljonkin, kun kännissähän miehet puhuvat usein epähuomiossa melkein rehellisesti. Ja sitten herrasmies saattoi kotiin asiallisesti, vaihdettiin numeroita ja soiteltiin ja nähtiin .
Ei se välttämättä mennyt ennenkään noin, en tunne ketään, joka olisi ottanut jonkun baarista. Kaikki lähipiirissäni ovat tutustuneet opinnoissa, töissä tai harrastuksessa. Baarista otettiin vain yhden illan juttuja, tai siis he ottivat, jotka sellaisia halusivat.
En myöskään ole koskaan käynyt millään virallisilla deiteillä kenenkään kanssa. Ensimmäinen poikaystävä oli lukiokaverin poikaystävän kaveri, jonka kanssa alettiin vaan hengailla kahdestaan sen porukassa hengailun lisäksi. Suhde kesti yhdeksän vuotta. Seuraava oli harrastuskaverin poikaystävän kaveri. Suhde kesti puoli vuotta. Nykyinen löytyi töistä, siitä on nyt viisi vuotta.
Jos nyt tulisi ero, olisin mieluummin yksin kuin lähtisin jonnekin tinderiin testaamaan viehättävyyttäni. En usko, että sieltä edes löytäisi minun tyylistäni ihmistä.
Deitti per vuosi ei ole tosiaan loputonta deittailua. Parit deitit per viikko sitä taas olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen deittailu oli varallisuuden katsomista ja kun pistettiin hynttyyt yhteen niin siinä pysyttiin. Vaikka kumppani olisi miten väkivaltainen yms niin erota ei saanut.
Varallisuuden katsomista? Eipä tosiaan käynyt mielessäkään.
Ennen se meni ihan niin, että mentiin baariin ja kun löytyi joku sopivanoloinen tutustuttiin vähän ja jos oli kiinnostava niin tutustuttiin vähän enemmän ja siinä tiesi sitten toisesta jo aika paljonkin, kun kännissähän miehet puhuvat usein epähuomiossa melkein rehellisesti. Ja sitten herrasmies saattoi kotiin asiallisesti, vaihdettiin numeroita ja soiteltiin ja nähtiin .
Ei se välttämättä mennyt ennenkään noin, en tunne ketään, joka olisi ottanut jonkun baarista. Kaikki lähipiirissäni ovat tutustuneet opinnoissa, töissä tai harrastuksessa. Baarista otettiin vain yhden illan juttuja, tai siis he ottivat, jotka sellaisia halusivat.
En myöskään ole koskaan käynyt millään virallisilla deiteillä kenenkään kanssa. Ensimmäinen poikaystävä oli lukiokaverin poikaystävän kaveri, jonka kanssa alettiin vaan hengailla kahdestaan sen porukassa hengailun lisäksi. Suhde kesti yhdeksän vuotta. Seuraava oli harrastuskaverin poikaystävän kaveri. Suhde kesti puoli vuotta. Nykyinen löytyi töistä, siitä on nyt viisi vuotta.
Jos nyt tulisi ero, olisin mieluummin yksin kuin lähtisin jonnekin tinderiin testaamaan viehättävyyttäni. En usko, että sieltä edes löytäisi minun tyylistäni ihmistä.
Tätä juuri tarkoitan. Ihmiset kohtasivat ennen luontevasti, ilman jotain ihmeellistä nykysäätämistä. Itsekin tapasin ekan miesystäväni töissä, toisen kanssa aloin vain jutella ja kolmannenkin aika luontevasti, tosin chatin kautta. Kaikkien kanssa olin useamman vuoden ja ketään en muuten tapaillut, eikä yhden illan juttuja ole ollut ikinä. Nuorempanakaan en käynyt käytännössä koskaan baarissa tai bilettämässä.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
AP taas tyypillinen nainen. Kaks deittiä epäonnistunut ja parin löytäminen on nyt sitten todella vaikeaa :D
Ymmärrän kyllä pointin ettei se mitää kivaa ole juosta noissa ensitreffeillä ja mukavampaa olis jos oman arjen ja tuttavapiirin kautta löytyisi joku luontevammin.
Tinder on kyllä ihan normaalien ihmisten kanava löytää vakavaakin seurustelua mutta tavallisille miehille usein huono. En ole kyllä käyttänyt sovellusta enää pariin vuoteen joten voi olla että en tiedä mistä puhun.
Sinä tyypillinen mies joka yleistää yhden naisen käytöksen koskemaan kaikkia naisia. Huomaatko logiikkaa?
Vierailija kirjoitti:
Deitti per vuosi ei ole tosiaan loputonta deittailua. Parit deitit per viikko sitä taas olisi.
Tämä. Jos kumppanin haluaa, täytyisi toimia aktiivisesti. Harvalle se pari kotiin tuodaan.
Vierailija kirjoitti:
Deitti per vuosi ei ole tosiaan loputonta deittailua. Parit deitit per viikko sitä taas olisi.
No sitä ensimmäistä näin livenä 4 kertaa jopa (käytiin kahvilassa/syömässä ja hänellekin oli ok, että edettiin rauhallisesti, ilman mitään fyysistä). Toista tapasin vain kerran, mutta olimme ns. eri planeetoilta jotenkin ja hän paaaaljon vanhempi, sairaalloisen ylipainoinen jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP taas tyypillinen nainen. Kaks deittiä epäonnistunut ja parin löytäminen on nyt sitten todella vaikeaa :D
Ymmärrän kyllä pointin ettei se mitää kivaa ole juosta noissa ensitreffeillä ja mukavampaa olis jos oman arjen ja tuttavapiirin kautta löytyisi joku luontevammin.
Tinder on kyllä ihan normaalien ihmisten kanava löytää vakavaakin seurustelua mutta tavallisille miehille usein huono. En ole kyllä käyttänyt sovellusta enää pariin vuoteen joten voi olla että en tiedä mistä puhun.
Sinä tyypillinen mies joka yleistää yhden naisen käytöksen koskemaan kaikkia naisia. Huomaatko logiikkaa?
Onhan se totta, ettei AP ole edes kunnolla yrittänyt. Jos jotain haluaa, sen eteen pitää sitten ponnistella vähän enemmän. Monet ihmiset tyytyvät vaan odottamaan ja valittamaan. Täytyy laittaa tapahtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen deittailu oli varallisuuden katsomista ja kun pistettiin hynttyyt yhteen niin siinä pysyttiin. Vaikka kumppani olisi miten väkivaltainen yms niin erota ei saanut.
Varallisuuden katsomista? Eipä tosiaan käynyt mielessäkään.
Ennen se meni ihan niin, että mentiin baariin ja kun löytyi joku sopivanoloinen tutustuttiin vähän ja jos oli kiinnostava niin tutustuttiin vähän enemmän ja siinä tiesi sitten toisesta jo aika paljonkin, kun kännissähän miehet puhuvat usein epähuomiossa melkein rehellisesti. Ja sitten herrasmies saattoi kotiin asiallisesti, vaihdettiin numeroita ja soiteltiin ja nähtiin .
Ei se välttämättä mennyt ennenkään noin, en tunne ketään, joka olisi ottanut jonkun baarista. Kaikki lähipiirissäni ovat tutustuneet opinnoissa, töissä tai harrastuksessa. Baarista otettiin vain yhden illan juttuja, tai siis he ottivat, jotka sellaisia halusivat.
En myöskään ole koskaan käynyt millään virallisilla deiteillä kenenkään kanssa. Ensimmäinen poikaystävä oli lukiokaverin poikaystävän kaveri, jonka kanssa alettiin vaan hengailla kahdestaan sen porukassa hengailun lisäksi. Suhde kesti yhdeksän vuotta. Seuraava oli harrastuskaverin poikaystävän kaveri. Suhde kesti puoli vuotta. Nykyinen löytyi töistä, siitä on nyt viisi vuotta.
Jos nyt tulisi ero, olisin mieluummin yksin kuin lähtisin jonnekin tinderiin testaamaan viehättävyyttäni. En usko, että sieltä edes löytäisi minun tyylistäni ihmistä.
Kauan sitten, kaukaisella 80-luvulla, ihmisiin tutustuttiin ravintoloissa ja niiden baaritiskeillä. Ravintolat olivat ehkä vähän erityylisiä paikkoja kuin nykyään. Ainakin itselläni oli silloin sellaiset harrastukset, että niiden tiimoilta en nuoria miehiä nähnyt. Olisi pitänyt roikkua jossain autotallilla tai jokamiesrallin katsomossa miehiä bongailemassa :) Itselläni ei ole ikinä ollut mitään yhden illan juttuja eikä niitä kyllä ollut kavereillanikaan, joitten kanssa ravintoloissa viikonloppuisin kuljettiin.
Väärä väite, ei pidä paikkaansa. kahden ihmisen kanssa deitillä käyminen kahden vuoden aikana ei ole loputonta deittailua. En mäkään haluaisi tapailla moista yleistäjää.
Etsiytymällä samalla tavalla ajattelevien seuraan parantaa pariutumismahdollisuuksiaan.