MIksi mielialani heilahtelee rajusti

Mulla on sama.. ikävää se on ku ei tiiä mikä avuksi. Kuluttavaa itselle ja muille.

Mulla on sama.. ikävää se on ku ei tiiä mikä avuksi. Kuluttavaa itselle ja muille.

Ihan kuin minulla olisi kaksi mieltä. Toinen epätoivoinen ja vetäytyvä, toinen eteenpäin menevä ja kontaktia hakeva.

Tähän voi olla syynä diagnosoimaton masennus tai kilpirauhanen , kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta eikös siinä pidä olla selviä maniajaksoja. .? Pms?

Ei ole selkeää maniaa. En ole toiminut impulssien mukaan, mutta mielessäni nousen korkeammalle. Tai ehkä se on tavallisten ihmisten taso.

menkat

Minä olen todella usein alakuloinen,vihainen.. Sitten päivä tai ehkä kaksi viikossa olen normaali. Siis iloinen ja pirteä.

Minulla sama, niin kuluttavaa... Kaksisuuntaista olen epäillyt

Øsplit

Epävakaa persoonallisuushäiriö

Lääkärikirja Duodecim
5.2.2010

psykiatrian erikoislääkäri Maaria Koivisto ja psykiatrian erikoislääkäri Jyrki Korkeila

Epävakaan persoonallisuushäiriön oirekuva
Samanaikaiset sairaudet
Epävakaan persoonallisuushäiriön tausta ja syyt
Epävakaan persoonallisuushäiriön kulku ja ennuste
Epävakaan persoonallisuushäiriön hoito
Epävakaan persoonallisuushäiriön itsehoito

Epävakaata persoonallisuutta luonnehtivat ajoin hyvinkin voimakas psyykkinen kipu sekä epätoivoiset yritykset tulla toimeen tämän tuskan kanssa. Epävakaisista mielialoista kärsivä kokee usein olevansa kuin vereslihalla: on kuin suojaava tunneiho puuttuisi, ja kaikki tuntuu hyvin voimakkaasti. Jos vielä vaikkapa seurustelusuhteessa on kuormaa tai muissa ihmissuhteissa tapahtuu jotakin kurjaa, voi kehittyä kriisi, suunnattoman pahan olon ja epätoivon mielentila. Tunteet tuntuvat vievän mukanaan, ja äärimmäisen tuskan vaimentamiseksi ihminen saattaa vahingoittaa itseään esimerkiksi viiltämällä tai yliannostelemalla lääkkeitä.

Epävakaan persoonallisuushäiriön oirekuva

Mielialan vaihtelevuus on epävakaan persoonallisuuden keskeinen piirre. Mieliala vaihtelee tiheästi, päivittäin joko itsestään tai tilanteiden mukaan. Tämä ilmenee tiheinä muutoksina alakuloiseen tai masentuneeseen, ärtyneeseen, ahdistuneeseen, epätoivoiseen tai vihaiseen mielialaan.

Ihminen voi tulla vihaiseksi ja menettää itsehillintänsä erityisesti menettäessään huolenpidon tai kokiessaan välinpitämättömyyttä tai laiminlyöntiä. Viha voi yltyä suoranaiseksi raivoksi, jonka ilmaisu voi olla rajua, kuten esineiden heittelemistä tai tappelemista.Myöspäinvastainen tilanne, vaikeus ilmaista jämäkkyyttä tai vihaisuutta silloin kun tämä olisi asianmukaista, on hyvin tavallista.

Ihmissuhteet voivat osaltaan laukaista tunteiden ailahtelua epävakaasta persoonallisuudesta kärsivillä. Tuoreissa tutkimuksissa on havaittu, että epävakaisista mielentiloista kärsivät voivat olla keskimääräistä herkempiä havaitsemaan muiden ihmisten tunteita heidän ilmeistään. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän ihmissuhteet voivat muodostua epävakaisiksi ja intensiivisiksi, ts. niihin voi liittyä hyvin voimakkaita tunteita ja suhtautumistavan vaihteluita. Ihminen voi kokea toisen ihmisen eri hetkinä eri tavalla, esimerkiksi toisina hetkinä kaikkena, mitä hän on aina halunnut ja toisina hetkinä todella inhottavana.

Hylätyksi tai torjutuksi tulemisen pelko on yleistä. Yksinäisyyttä voi olla vaikea kestää. Yksin jääminen voi tuntua suunnattomana turvattomuutena, joka on kuin pienen lapsen hätää. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän läheisiä ihmissuhteita voivat sävyttää epätoivoiset yritykset estää toista hylkäämästä esimerkiksi tarkistelemalla, takertumalla toiseen tai anelemalla häntä olemaan jättämättä.

Persoonallisuuden epävakauteen voi liittyä identiteetin epävakaus. Identiteetti tarkoittaa vakaata kokemusta itsestä, joka mahdollistaa itsen kokemisen samana, jatkuvana ja yhtenäisenä hetkestä toiseen. Identiteettihäiriöstä kärsivä sitä vastoin on epävarma siitä, minkälainen hän on. Käsitys itsestä tai elämän suunnasta voi vaihdella. Nämä vaihtelut ilmenevät äkillisinä muutoksina suhteessa työpaikkoihin, uraan liittyviin päämääriin, seksuaaliseen suuntautumiseen, henkilökohtaisiin arvoihin, ystäviin ja ydinkokemukseen itsestä. Henkilö voi esimerkiksi kokea itsensä tiettynä ajanhetkenä tai jossakin seurassa hyväksi ja toisena hetkenä tai toisessa tilanteessa täysin pahaksi ja kelvottomaksi.

Pitkäkestoinen tyhjyyden tunne on yksi epävakaan persoonallisuuden piirre. Se voi kytkeytyä ikävystymisen, yksinäisyyden ja arvottomuuden tunteisiin ja tuntua olona, jota ei ole helppo kuvailla. Joskus tyhjyyden tunteeseen liittyy epäilyä omasta olemassaolosta. Tyhjyyden tunne voi johtaa kyvyttömyyteen tehdä mitään silloinkin, kun jonkin asian tekeminen olisi toivottavaa tai tarpeellista, esimerkiksi sänkyyn jäämiseen opiskelemaan lähtemisen sijaan.

Impulsiivisuus tarkoittaa taipumusta reagoida mielijohteesta, yllykkeiden pohjalta. Impulsiivisuus on keskimääräistä korostuneempaa epävakaista mielialoista kärsivillä. Epävakaaseen persoonallisuuteen voi liittyä impulsiivista käyttäytymistä, kuten pelaamista, lukuisien ja pitkien puheluiden puhumista, suojaamattomia tai muuten harkitsemattomia seksikontakteja, liiallista alkoholin, muiden päihteiden tai lääkkeiden käyttöä tai näiden käyttöä epäsopivana ajankohtana, ahmimista, ostelua tai varastelua. Impulsiivinen käyttäytyminen voi ilmetä myös tapaamisten perumisena tai muina vaikeuksina pitää kiinni sopimuksista. Impulsiivisen toiminnan ensisijaisena tavoitteena on työntää pois pahaa oloa ja/tai saavuttaa hyvää oloa. Vaikeimmillaan impulsiivisuus voi merkittävästi vaarantaa epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ruumiillista terveyttä ja henkeä.

Epävakaaseen persoonallisuushäiriöön liittyy taipumusta vahingoittaa itseään ilman vakavaa kuolemanaietta, mutta myös itsemurhan riski on häiriössä merkittävä. Itsensä vahingoittamisella, kuten viiltelemisellä, henkilö pyrkii useimmiten lievittämään ahdistuneisuuttaan.

Epävakaaseen persoonallisuuteen liittyy suhteellisen usein alttius paineen alaisena kokea outoja oloja tai epäillä muiden tarkoitusperiä. Lääketieteellisessä ja psykologisessa kirjallisuudessa ensin mainittua kutsutaan dissosiaatioksi (ks. «Dissosiaatiohäiriö (ajatusten, tunteiden, tekojen ym. erillisyys)»1). Henkilö voi tilapäisesti kokea ikään kuin hän ei enää olisi oma itsensä. Hän voi esimerkiksi kokea katselevansa itseään itsensä ulkopuolelta tai kokea toimivansa kuin elokuvassa tai unessa. Myös ympäristö voi tuntua oudolta ja epätodelliselta, esimerkiksi muut ihmiset voivat näyttää vierailta tai kuin roboteilta. Muistin tai ajantajun tilapäinen kadottaminen on niin ikään mahdollista, ts. henkilö voi havahtua huomaamaan, ettei hän tiedä, mitä on ollut tekemässä tai missä on ollut. Voimakkaiden tunnetilojen ja psyykkisen paineistumisen yhteydessä yksilö voi kokea myös epäluuloisuutta tai epäluottamusta muita kohtaan. Ihminen voi esimerkiksi kokea muiden kääntyneen vihamielisesti häntä vastaan tai epäillä heidän seuraavan tai vainoavan häntä. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivillä tällaiset harhaluulot liittyvät psyykkiseen stressiin, ja ne väistyvät yleensä suhteellisen nopeasti.

Jos edellä kuvatuista lihavoiduista yhdeksästä oireesta viisi täyttyy, on hyödyllistä pyytää asiantuntija-arviota. Epävakaan persoonallisuuden tunnistaminen edellyttää oireiston ilmentymistä monella elämänalueella pitkäkestoisesti murrosiän lopulta tai nuorelta aikuisiältä alkaen. Epävakaata persoonallisuushäiriötä ei todeta, jos ongelmat ilmenevät vain yhdessä ihmissuhteessa tai ainoastaan tietyssä elämän kriisikohdassa (Katso myös «Persoonallisuushäiriöt»2).

Samanaikaiset sairaudet

Muut samanaikaiset sairaudet ovat yleisiä epävakaasta persoonallisuudesta kärsivillä. Epävakaaseen persoonallisuuteen liittyy suurentunut riski kärsiä samanaikaisesti jostain mieliala- tai ahdistuneisuushäiriöstä. Potilailla esiintyy usein myös päihdeongelmia ja ruumiillisia sairauksia. Kontaktit hoitotahoihin saattavat olla lyhytaikaisia, ja asianomainen saattaa hakea apua monilta eri tahoilta.

Epävakaan persoonallisuushäiriön tausta ja syyt

Persoonallisuudella tarkoitetaan suhteellisen pysyviä piirteitä ihmisen ajattelussa ja havaitsemisessa, tunteissa ja toiminnassa. Monet persoonallisuuden piirteet esiintyvät jatkumona, ts. ihmisillä on vaihtelevia määriä kyseistä piirrettä. Toiset ovat esimerkiksi puheliaita ja avoimia seurassa, toiset hiljaisempia ja pidättyväisempiä. Tunteiden vaihtelevuus ja impulsiivisuus ovat tällaisia sinänsä normaaleja piirteitä, jotka epävakaasta persoonallisuushäiriöistä kärsivillä ovat korostuneita.

Epävakaalle persoonallisuudelle altistavat monet keskenään vuorovaikutuksessa olevat perintö- ja ympäristötekijät. Korostuneiden piirteiden lisäksi epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän elämää ovat voineet sävyttää vaikeat ja traumaattiset lapsuudenkokemukset, kuten laiminlyönti, kaltoinkohtelu tai hyväksikäyttö. Varhaiset kiintymyssuhteet huolenpitäjiin ovat usein olleet turvattomia. Häiriöistä kärsivillä on voitu todeta rakenteellisia ja toiminnallisia poikkeavuuksia aivojen ajattelua, tunteita ja toimintoja säätelevässä etuaivo- ja ohimolohkoissa.

Epävakaan persoonallisuushäiriön kulku ja ennuste

Epävakaan persoonallisuuden oireet ovat tavallisesti vaikeimmillaan nuoressa aikuisiässä, 20.–30. ikävuoden tienoilla. Tunne-elämä tasaantuu usein sen jälkeen: korostuneet piirteet alkavat loiventua ja taitavat selviytymiskeinot lisääntyä. Tutkimuksissa on havaittu, että epävakaa persoonallisuus lievittyy useimmilla ensimmäisen kymmenen vuoden kuluessa, ja spontaani paraneminenkin on mahdollista. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua jopa joka viides saattaa olla oireeton ja osalla on enää lieviä tai jaksoittaisia keskivaikeita oireita ja kohtalainen toimintakyky. Toiminta- ja työkyky elpyvät kuitenkin epävakaan persoonallisuuden oireistoa hitaammin. Päihdeongelma heikentää ennustetta, ja siksi sitä onkin hoidettava tarmokkaasti.

Epävakaan persoonallisuushäiriön hoito

Hoito vaikuttaa, vaikka se saattaa viedä vuosia. Ensisijaisesti suositellaan psykoterapeuttisia hoitomuotoja. Dialektisesta käyttäytymisterapiasta, mentalisaatioterapiasta, skeematerapiasta ja transferenssikeskeisestä psykoterapiasta on kertynyt hyviä tuloksia epävakaan persoonallisuuden hoidossa. Vaikka näitä tutkittuja hoito-ohjelmia on maassamme vielä rajallisesti tarjolla, monet yksittäiset psykoterapeutit hyödyntävät niiden menetelmiä työskentelyssään.

Lääkehoidon avulla voidaan lievittää sekä epävakaan persoonallisuuden piirteitä että samanaikaisia psyykkisiä ongelmia, esimerkiksi masennusta. Vaikeiden persoonallisuushäiriöoireiden hoidossa saattaa etenkin mielialaa tasoittavasta lääkehoidosta tai psykoosien hoitoon käytetyistä lääkkeistä olla hyötyä.

Epävakaan persoonallisuushäiriön itsehoito

Hyvän itsehoidon merkitystä ei voi liikaa korostaa. Terveyskirjastossa on erillinen tietokanta "Epävakaa persoonallisuushäiriö – itsehoito-opas", josta löytyy ohjeita ja harjoituksia ks. 1.

Lue lisää

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00994

O-ou, tulip kauhean pitkä lohkare lainausta. Sori.

Ei kuulosta minulta.. en toimi impulsiivisesti, kestän tunteeni. 

Saatan kokea ne voimakkaasti, mutta pystyn olemaan niiden kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 02:04"]Ei kuulosta minulta.. en toimi impulsiivisesti, kestän tunteeni. 

Saatan kokea ne voimakkaasti, mutta pystyn olemaan niiden kanssa. 

[/quote]

Oletko aina osannut vai oletko joutunut opettelemaan?

Mulla sama. Menin lääkäriin ja kaksisuuntaista epäillään, myös persoonallisuushäiriöistä oon lukenut ja aika hyvin täsmää.

Soita tk, sieltä saa apua :) puhuminen auttaa!