Kaikki lapset vaikeita?

Mikähän pakko ihmisillä on korostaa kuinka temperamenttinen/vaikea/vilkas/energinen/jne heidän mussukka on, vaikka kyseessä olisi ihan tavallinen, leikkivä lapsi. Lapsellisten puheista kuulee, että lapset on joko "helppoja" (hiljaisia, parhaassa tapauksessa huomaamattomia) tai "vaikeita" (vilkkaita, äänekkäitä, jopa juoksevat ja kiipeilevät!)

Luulin, että lapsi on normaali kun se leikkii, liikkuu ja kokeilee rajojaan. Tutut tuntuvat kuitenkin ihmettelevän, kun lapset juoksee ja kiljuu.. Onko nykyihmisellä epärealistinen kuva lapsuudesta ja vanhemmuudesta, vai onko totuttu vain pyörimään oman navan ympärillä, jolloin kaikki ylimääräinen ääni ja toiminta on liikaa? Kuin lasten pitäisi vauvasta saakka viihtyä kiltisti itsekseen ja mahdollisimman hiljaa. Ei tällainen asenne kauheasti minua häiritse, kunhan toistaiseksi lapsettomana sivustaseuraajana ihmettelen..