Lue keskustelun säännöt.
Voisitko (yrittää) hankkia lasta tyhmän, mutta ihanan ihmisen kanssa?
18.07.2014 |
Mun kumppanini ei nätisti sanottuna ole mikään penaalin terävin kynä, mutta luonteeltaan hän on ihana ihminen. Hänen lähisukuaan tarkasteltuna heikkolahjaisuus vaikuttaisi olevan perinnöllistä. Tällä hetkellä en halua lapsia, mutta minulle on aivan selvää, että mielen mahdollisesti muuttuessa en missään nimessä halua puolisoani lasteni isäksi. En usko, että mahdollinen lapsemme voisi voittaa geenilotossa edes siten, että olosuhteet tai omat normaalijärkiset perintötekijäni saisivat paikattua kumppanini puolelta tulevia puutteita.
En tiedä, mitä kirjoituksellani haen - ehkä jotakuta, joka ajattelee samoin tai vahvistusta, että vauvakuumeen mahdollisesti iskiessä osaisin ajatella tarpeeksi rationaalisesti pitääkseni pääni.
Oletteko te ajatelleet lisääntymisen järkevyyttä nimenomaan lapsen todennäköisten tulevien ominaisuuksien kannalta tai pystyykö vauvakuumeen tai suuren rakkauden vallassa sellaista edes tekemään? Saa myös kivittää!
Kommentit (19)
Onko miesystäväsi ja hänen sukunsa "heikkolahjaisuus" asiantuntijan toteamaa, vai pelkästään sinun mutu-diagnoosi? Ovatko he siis apukoulun käyneitä, suojatyöpaikossa muutamat euronsa hankkivia eläkeläisiä? Mikä tekee miesystävästäsi niin ihanan ihmisen, että seurustelet hänen kanssaan ja jopa harkitset lapsen hankkimista hänen kansaan? Et suinkaan sinä käytä hyväkssi miesystäväsi oletettua heikkolahjaisuutta ja pompottelet häntä mennen tullen? Mieti tarkasti, rupeatko lapsentkopuuhiin. Jos miehesi todella on niin tyhmä, kuin annat ymmärtää, et jaksa kauan hänen kanssaan - ellet sitten itse ole samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaa ajatuksiasi. Ensinnäkin huippulahjakas voi saada lapsen, jolla on suuria ongelmia. Toiseksi lahjakkuuta ja älykkyyttä on monenlaista. Kolmanneksi kasvatuksella on myös vaikutuksensa. Kuulostat kylmältä ja siis vanhemmaksi sopimattomalta hyväksikäyttäjältä. Mtä luulet, että miehesi ajattelisi, jos tietäisi mielipiteesi?
Älykkyys ei ole periytyvää. Myös kaksi vähän yksinkertaista ihmistä saa useinkin älykkään lapsen. Toisinpäin harvemmin, jos kahden älykkään lapsi ei niin suunnattoman älykäs olisikaan niin kasvatus tekee hänestä kuitenkin perus fiksun.
Minulla ei ole kokemusta vauvasuunnitelmista tyhmän kanssa, mutta olen havainnut omalla kohdallani suuren älykkyyseron olevan este onnistuneelle parisuhteelle. Vaikka itseä huomattavasti tyhmempi kumppani olisi ihastuttava persoona ja hänellä olisi pohjimmiltaan samankaltainen arvomaailma kuin itsellä, niin usein tyhmien käsitykset asioiden syy- ja seuraussuhteista ja toimintamekanismeista poikkeavat normaaliälyisen maailmankuvasta sen verran, että hurjia konflikteja voi syntyä käytännön elämässä. Samaten tyhmät ihmiset ovat keskimäärin kiinnostuneita eri asioista kuin normaalijärkiset tai älykkäät, joten itse törmäsin siihen ongelmaan, että alkuhuuman jälkeen yhteistä puhuttavaa ei juuri enää ollut.
Kuvaat kumppaniasi ihanaksi ihmiseksi, ja toivon, että teillä menee hyvin ja olette onnellisia yhdessä. Mielestäni mahdollisten tulevien lasten älykkyyttä merkittävämpi tekijä on se, onnistuuko lapsen kasvatus itseä paljon tyhmemmän kanssa. Jos et koe, että parisuhteenne kärsii kumppanisi tyhmyydestä, niin voitte sopia yhteen kasvattajinakin. Jos taas esim. kumppanisi epäjohdonmukaisuus tai tunneperäiset uskomukset kiristävät jatkuvasti hermojasi jo nykyisessä elämäntilanteessa, voi lasten kasvattaminen yhdessä olla kohtuuttoman raskasta ja hankalaa.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 08:35"]
Älykkyys ei ole periytyvää. Myös kaksi vähän yksinkertaista ihmistä saa useinkin älykkään lapsen. Toisinpäin harvemmin, jos kahden älykkään lapsi ei niin suunnattoman älykäs olisikaan niin kasvatus tekee hänestä kuitenkin perus fiksun.
[/quote]
Kyllä älykkyys on periytyvää. Tieto ei toki ole (siihen vaikuttaa kasvuympäristö), mutta valmiudet omaksua tietoa ovat. On toki mahdollista, että kaksi yksinkertaista saa älykkään lapsen (geenit on monimutkaisempi juttu kuin tyhmä + tyhmä = tyhmä), mutta itse väitän, että näin ei usein tapahdu, kuten sanoit. Normaalijärkisiä voivat yksinkertaiset sitten vähän useammin saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein. Ei niiden perinnöllisyyksien vuoksi, ne on lottoa kuitenkin, mutta tuosta tulee ero jos toinen tuntuu tyhmältä. En tekisi lasta vartavasten tilanteeseen jossa ero on todennäköinen.
Lapseni isä ja aviomieheni ei ole penaalin terävin kynä, mutta sosiaalisesti lahjakas, ahkera ja käytännöllinen. Kirjaviisaista sain jo kauan sitten tarpeekseni. Uskon ja toivon, että lapsi pärjää elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tyhmä ei voisi olla ihana. Ymmärrän kyllä että jollekin muulle voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ja olen hankkinutkin. Mutta mies onkin hyvännäköinen kiiltokuvapoju ja lapset perineet hänen ulkonäkönsä, joten tyytyväinen olen :)
Ikävä totuus on että kauniit ihmiset pärjää paremmin tässä maailmassa.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 08:59"]
Kyllä ja olen hankkinutkin. Mutta mies onkin hyvännäköinen kiiltokuvapoju ja lapset perineet hänen ulkonäkönsä, joten tyytyväinen olen :)
Ikävä totuus on että kauniit ihmiset pärjää paremmin tässä maailmassa.
[/quote]
Mikä sun mielestä on pärjäämistä? Se että pääsee viidakontähtösiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi. Koska en kestäisi jakaa arkea sellaisen ihmisen kanssa. Musta puoliso vou mieluummin olla susiruma kuin tyhmä.
Minä ajattelin pitkään, että mieheni on tyhmä. Hän kun ei jaksa lukea kirjoja, eikä omaa samanlaista uteliaisuutta ja kiinnostusta biologiaan, ihmisiin jne. Ei osaa suunnistaa, eikä nimetä kaupunkeja kartalle tai kuukausia numeroiden perusteella.
Lähiaikoina olen ymmärtänyt, että hänen lahjakkuutensa on toisella osa-alueella. On ongelmanratkaisija ja keksijä. Rakentaa paljon pieniä, elämää helpottavia vempeleitä, on etevä sähkötekniikassa, fysiikassa, matikassa ja kemiassa, joissa minä taas olen surkea. Jos geenikoktaili menee kohdilleen, lapsi saa molemmilta parhaat puolet. Toivon niin.
Ehkäpä sinunkin miehelläsi on osa-alue, jota et ole edes ymmärtänyt älykkyydeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välitätkö lainkaan siitä, onko tällä miehelä mahdollisuus saada lapsia? Sinun kanssasi hänellä ei ole.
Haluatteko molemmat lähteä etsimään uusia kumppaneita 40-vuotiaina, jos ja kun vauvakuume iskee?
Parempi erota nyt.
Kiitokset mielenkiintoisista vastauksistanne! Pelkään, että mahdollisesta lapsestamme ei tulisi edes arkiviisasta tai perusfiksua. En tiedä, onko kukaan asiantuntija todennut heikkolahjaisuutta, eli mutu-diagnoosilla mennään! Uskallan sellaisen heittää, sillä meidän tapauksessamme tällä tarkoitan perusarkea niin vahvasti haittaavia tekijöitä, että tämä ei vain voi olla enää normaalia. Puolisoni (lähisukuineen) ei osaa esimerkiksi lukea ja kirjoittaa kuin auttavasti ja usein sanoma menee sittenkin yli hilseen. Esimerkiksi virastoiden kanssa asioidessa, lomakkeiden täyttämisessä, päätösten tulkitsemisessa tai ihan asiakaspalvelutilanteissa ymmärretyksi tulemisessa he tarvitsevat useimmiten apua. Kumppanini tai hänen sisaruksensa (muista en tiedä) eivät ole kaikesta tuesta ja sairaala- ja apukouluista huolimatta saaneet edes peruskoulua suoritettua ja ovat tätä nykyä eläkeläisiä, joilta edes suojatyö ei onnistu. Mitään diagnosoitua kehitysvammaa ei kuitenkaan tietääkseni ole todettu.
Ilmeisesti minulta alkaa rakkauden ensihuuma (tai kenties koko rakkaus) haihtua, kun pystyn ajattelemaan näin kylmästi puolisostani. Tiedän, etten itsekään ole mikään nero, mutta kumppanini ja hänen sukunsa päivittäin kohtaamia vaikeuksia ja haasteita en toivoisi sille kuuluisalle Erkillekään. Toivon myös todella, että biologinen kelloni jäisi tikittämättä tai ainakin pystyisin vastustamaan sitä, sillä en itsekään koe olevani mikään ihanteellinen äiti-ihminen.
Etenkin jotkut kirjoituksenne kolahtivat kovaa, kiitos siitä! En pidä miestäni tarpeeksi hyvänä lasteni isäksi, miksi siis olen hänen kanssaan? Joiltain osin varmasti hyväksikäytän häntä, sillä vaikka koen lämpöä ja rakkautta, ehkä meitä kuitenkin pitää yhdessä lähinnä minun pelkoni yksinjäämisestä. Olen varmaankin myös läheisriippuvainen miehestäni. Ehkä en edes tiedä, mitä on rakkaus. Meitä yhdisti ennen vahvasti masennus (jonka mahdollinen periytyvyys on lisää syitä jättää lisääntyminen muille), mutta nykyään kun olen parantunut tai ainakin remissiossa, on selvää, että meillä ei ole mitään muuta yhteistä.
Ap
Mieheni ei omien sanojensa mukaan halua lapsia, mutta toisaalta hän haluaa ilmeisesti pitää sen option avoinna, sillä ei halua vasektomiaakaan. Ap
Juu, kuule, tuota sukua ei tod kannata jatkaa!
Älykkyys on yliarvostettua. Hyvän, arkiviisaan ihmisen kanssa on parempi elää.